Onneksi on tuo iso pihamaa, jonne saa koirat aina välillä tuulettumaan. Jokseenkin, koska joskus vahtiminen äityy turhan suuriin mittoihin myös pihamaalla, niin naapurisovun säilyttääkseni joudun, joko alituiseen huutelemaan niitä rauhoittumaan tai ottamaan sisälle. No, kaikeksi onneksi tuo noutajan rutale viihtyy pihalla yksinään varsin hiljaisenakin, varsinkin kesäisin ja pentulainen viihtyy jo varsin pitkiä toveja seurana ja sehän vielä varsin vähän haukkuu (tosin hyvin on oppivainen tämänkin asian suhteen). Tuo neiti länderi taas on aivan omaa luokkaansa, taitaa olla maksimaissaan viisiminuttia, minkä jälkeen kököttää oven takana odottamassa sisälle pääsyä. Eihän nyt mammaa voi jättää vahtimatta....
Osaavathan nuo toki lokoisastikkin ottaa, sohvalla köllivät nytkin parhaillaan koko jengi.
Pikkumiehen yksi mielipaikoista on keittiön pöydän ääressä. Onneksi tuo varsin nopeasti sisäisti, että vaikka meillä karvakuonoilla on varsin paljon etuoikeuksia, niin pöydästä syöminen ei kuitenkaan ole sallittua. Toki tuo ehti ennen tätä ahaa elämystä vierailla myös pöydällä ihan neljän tassun kera. Ja ihan satasella en kyllä luota vieläkään siihen, että pöydällä unohtuneet safkat myös silmän välttäessä pysyisivät siinä. Hassua, kun nuo vahemmat eivät ole tätä koskaan harrastaneet. Tai no Leevi kyllä mökillä ponkaisi kerran jopa keittiötasolle, mutta sen nyt tuntuukin kuvittelevan, että seillä on kaikkia sallitua. Mutta se onkin ihan toinen tarina se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti