keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Fannimer Agilo "Ruca"




Pikkumies 1.v


22.4.2009

19.2.2009
Pihalla 19.11.2008


Lenkillä 5.11.2008

Kotisohvalla 16.10.2008

12.8.2008 Pöyhiänniemessä
Pikkumies 5.8.2008 kotiportailla

Pikkumies, rimpula, rucaliini, ipana, pikku jellona, pikku riiviö etc. Lempinimiä taitaa olla joka lähtöön. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kyllähän tuo karvaturri taitaa varsinainen perheen silmäterä olla. Kaikeksi onneksi nuo kaksi muuta ihanaa karvaturria pitävät pikkumiehen tarpeen tullen komennossa, muuten taitaisi olla pilalle hemmoteltu koko kakara ;) ;)
Kovasti olen onnellinen siitä miten hyvin Ruca on laumaan sopeutunut. Leevin kanssa painii edelleen ja leikkiin kutsujana voi olla yhtä hyvin niin pikkumies kuin tolleriherrakin. Leeviltä saa pikkumies viedä nenän edestä lelut ja luut, mutta tosipaikan tullen tolluska osaa kuitenkin näyttää kuka vielä loppupelissä määrä ja silloin pikkumies ei hanttiin pistä. Lara on paljon ehdottomampi monessa suhteessa, mutta painileikit ja varsinkin kilpajuoksut ovat läntsyjen päivittäistä puuhaa. Rintarinnan nuo painavat pihalla muutenkin paikasta toiseen.
Jotenkin olin varautunut hiukan erilaiseen pakkaukseen urosländeriä ottaessani. Tuo kainalossa viihtyvä lutunen ”pikku” koiran alku on vielä toistaiseksi ollut suunnattoman kiltti ja tottelevainen ja ennen kaikkea sosiaalinen, että kaikki odotukset ovat ylittyneet täysin. Toki varmasti osansa tekee se, että on ollut nuo kaksi oivaa opettajaa niin hyvässä kuin pahassakin (mm. naapurit pikkumies haukkuu nykyään yhtä voimalla kun nuo konkaritkin, kaikeksi onneksi meillä on varmasti maailman ihanimmat naapurit ;) ) Pikkumies ei ole nirsoa nähnytkään ja toistaiseksi vastaanottanut kaikki vieraat avosylin. Hyvin tulee juttuun myös useimpien koirien kanssa, kunhan saa vaan vapaana tutustua, hihnassa kyllä osaa jo purppasun alkeet… Viihtyy omalla pihalla pitkiäkin aikoja Leevin seurana (itse asiassa Larakin viihtyy nykyään pihalla paremmin kuin ennen, vaikka ei tokikaan lähestulkoonkaan samalla tavalla kun nuo poitsut), mutta toisaalta kaipaa kuitenkin mamman (ja varsinkin jo mukana on vielä Lara ja Leevi) perään kotiin jäädessään. Ottaa emännän vastaan ihanasti hellästi pusutelle (varsin ihana vastakohta laran riekkumiselle), isännän kotiin tullessa ei taas meinaa nahoissaan pysyä ;) ;)
Jostain syystä ei yöksi Leevin ja Laran kanssa samalle patjalle mahdu, vaikka muutoin köllivät sohvilla ja matoilla lähes päällekkäin. Monta pehmeää paikka pienelle pedattu, mutta pitkään ainut mikä kelpasi oli tietysti mamman kainalo. Paras muista paikoista tuntuu olevan Laralle aikoinaan hankittu pehmeä koppa, johon juuri ja juuri enää mahtuu. Lopulta nostin tuon kopan koirille varattuun sänkyyn ja sinnehän tuo sitten könysi ja siellä taitaa suurimmaksi osaksi nykyään nukkuakin, mitä nyt osan yöstä tuppaa vielä sänkyyn nukkumaan ja suoraan tyynylle tietysti, välittämättä siitä onko tyynyllä ehkä jonkun muun pää.. Ei ole yksi jos toinen yö kun herään siihen kun jotain karvaista lyssähätää suoraan kasvoille… ;)
Viihdyttää isäntäväen poissa ollessaan itseään kanniskelemalla emännän sukkia, tossuja yms. ympäriinsä. Paras mihin pikkumies kuitenkin on vihkiytynyt (lara on jo varannut namitaskujen yms. tyhjennyksen itselleen) on muovisten kukkasten varastelu lasipurkista. Tuo ipana varastaa kuvassa olevasta purkista kukat, levittelee ne ympäri taloa ja mitä ilmeisemmin leikkii niillä. Ja mitä ilmeisemmin myöskin piehtaroi niiden päällä, niin kuin on tapana piehtaroida muidenkin, eritoten vinkulelujen päällä.Oilisipa vaan hauska nähdä miten tuo ipana nuo kukat onkii, lasipurkki on kuitenkin varsin syvä ja vielä portaissa ja kuitenkin aina on purkki ollut paikallaan ja korkeintaan kynttilä hiukan vinossa. Ja kukkasia tuo ei siis hajota eikä syö, vaan ne löytyvät aina ihan ehjinä…

On se varsinainen veijari, aina valmis tekemään ja touhuamaan. Meidän pikkumies ;)

lauantai 23. toukokuuta 2009

Pikkumies 1-vuotta


Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea Ruca, paljon onnea vaan!!
Niin todellakin on vuosi vierähtänyt siitä, kun pikkumies ensimmäistä kertaa näki päivänvalon. Tuolloin ei vielä tiennyt pikkuinen mitä elämä tuo tullessaan, enkä itsekään vielä tiennyt, että pikkumies meidän laumaan saapuisi. Näin onnellisesti kuitenkin kävi ja jokaisesta päivästä kiitän minkä olen tämän ihanan valloittavan karvaturrin kanssa saanut viettää. Pikkumies on iloisella, avoimella olemuksellaan valloittanut täysin jopa Leevin ja Laran, meistä ihmisistä puhumattakaan.
Synttäripäivä vietettiin siis agiliidon parissa, mutta nyt kotiin palattuamme sai pikkumies tietysti ansaitsemansa synttärikakun ;) Lisää kuvia ja tarinoita myöhemmin.
Paljon onnea tätäkin kautta kaikille Rucan sisaruksille!!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Pennuntuoksua ja mökkielämää

Tämä pikkuinen cairnterrierityttö saapui vahemmilleni Tuusulasta Orjantappuran kennelistä. Pikkuinen on aivan syötävän suloinen, tomera, reipas ja terrierimäiseen tyylii myös varsin peloton ;)Pennuntuoksuja pääsin nuuskuttelemaan myös toisessa paikkaa, kun Jermu sai aivan samana viikonloppuna, kun Vilamkin saapui, seurakseen saksanseisojapennun Jörön. Aivan ihastuttavan valloittava tapaus on Jörökin.



Mökkielämäkin on päästy vihdoin kunnolla starttaamaan, kun viime viikonloppu vietettiin mökillä (Lappeenrannan agikisojen lomassa) pihamaita siivoillen ja tietysti saunonen ja grillaillen. Ilma oli aurinkoinen, mutta viileähkö, ihan mukava mökkeilykeli kuitenkin. Koirat nauttivat tietysti täysin siemauksin. Leevi riekkui keppien kera niin järvessä kuin rannallakin. Pikkumies touhusi milloin mitäkin, mutta hetkeäkään tuo ei tuntunut paikallaan olevan ;) Lara enemmänkin tyytyi tarkkailutouhuihin, mutta villiintyi kyllä pariin otteeseen hurjaan kilpajuoksuun Rucan kanssa, pikkumies edellä, typykkä perässä vilisti haukkuen. Isäntä totesikin pikkumiehelle, että mikset juokse järveen, sinne ei Lara perässä tule (Laralla kun on tapana hiukan pölläyttää pikkumiestä kilpajuoksun päätteeksi, sikäli tuo ei tunnu toista haittaavan, koska kohta on taas haastamassa uudestaan juoksemaan) . No, kohta läntsyt taas juoksevat peräkanaa ympäri pihaa ja mitä tapahtuu – pikkumies loikkaa valtavalla loikalla rannasta suoraan järveen ja tietysti niin syvälle, että ihan kunnolla uimasille joutui….. ;) Niin tuli pikkumiehelläkin talviturkki heitettyä.





Huomenna tuo meidän rakas pikkumies täyttää vuoden. Päivä tullaankin viettämään Santalahden Suhinoissa agiliidon merkeissä. Jahka sitten saisin kirjoittua kisaraporttia enemmänkin, oli sen verran värikkäät nuo Lappeenrannan kisatkin ;) Aika kun todella tuppaa kulumaan nyt paljon muualla kun koneella, varsinkin kun mukana on vielä yllätysreissujakin. Keskiviikkona aamuna nimittäin kun olin itse siinä uskossa, että mökkikamppeita aletaan kasailemaan, niin isäntä ilmoitti, että suuntana onkin Helsinki ja Laura Pausinin konsertti. Tytöt oli kutsuttu koiria hoitamaan ja kaikki järjestetty jo aikoaja sitten ja itse olin tästä kaikesta täysin tietämätön… Mutta kylläpä olikin upea konsertti, tykkäsin todella paljon ja retki muutekin oikein mukava. Koissutkin saivat pitkästä aikaa nauttia tyttöjen jakamatonta huomiota ;) ;)

Leevin lääkärinreissuista mainittava sen verran, että herran lonkat yms. on nyt kuvattu ja nivelrikkoja tai muuta vastaavaa ei löytynyt ja lonkkiakin Tikan Matti kehui ihan hyviksi. Lisäksi Leevi sai kahdesti laserakupunktio hoitoa, kun selviä aristavia pisteitä selästä löytyi. Itse jalasta ei siis pahempaa vikaa löytynyt, mutta sen verran polvessa kuitenkin löysyyttä oli, että tulimme lääkärin kanssa siihen tulokseen, että Leevin kisat on nyt kisattu. Lääkärin sanoin, jotain siellä täytyy kuitenkin olla, kun on niin voimakkaasti reagoinut. Joten riskiä ei oteta, että sieltä jotain poikki napsahtaisi. Mini esteillä Leevi kyllä pääsee vielä menemään, eilenkin treeneissä herralla oli sellainen vauhti, että oksat pois ;) Kaiken kaikkiaan Leevi oli taas todella kiltti hoidettava, oikea herrasmies. Ihan silmien lähelle laitetut akupiikitkin antoi laittaa todella nätisti. Itse asiassa tuo akupunktio näytti kaikkein parhaiten vaikuttavankin juuri Leevin vuotaviin silmiin. En muista koska olisivat olleet niin hyvännäköiset, kun akupunktion jälkeen.

perjantai 8. toukokuuta 2009

Kevätpulinaa

Kevät (vaiko joko tämä nyt on kesää) on päässyt valloilleen siihen malliin, että koneella ei paljon tee mieli istuskella. Pihalla riittää haravointia ja muuta puuhaa ja karvaturritkin nauttivat aurinkoisella pihalla oleilusta täysin rinnoin. Tuosta läheisestä lammesta lähti viimein vapun aikoihin jäät ja Leevikin pääsi korkkaamaan uimakauden.

Treeneissä on ehditty käydä enemmän ja vähemmän. Seuramme toko treenit pyörähtivät taas käyntiin ja heti alkajaisiksi aloitettiinkin naksutin- teemalla. Tuon pikkumiehen koulutuksessa olenkin jo aikaisemminkin naksutinta käyttänyt ja nyt saatiin kyllä touhuun erittäin hyvää lisäpotkua. Nytkin kotiläksynä on käännösten harjoittelu naksun kanssa, jotka sitten myöhemmin siirretään tietysti esteille. Täältä tullaan agility, ehkäpä meillä sittenkin on tulevaisuus.. ;)

Ollaan muutamaan kertaan itse agilityäkin ehditty treenaamaan, koko poppoon kera. Pikkumies yllätti minut totaalisesti viime viikolla, kun Iidan vaatimana yritin useamman esteen sarjaa (putki+ hyppyjä). Tytöt halusivat nähdä miten pikkumies oli edistynyt, kun eivät olleet aikoihin nähneet. Itse oli, että eihän me nyt vielä tuollaista osata, mutta kokeillaan nyt. Olinkin totaalisesti puulla päähän lyöty, kun pikkumies kääntyi ja hyppäsi etc. kuin vanha tekijä. Pikku treenit eivät sitten ihan hukkaan ole menneetkään, joskaan tokikaan ei liikaa innostuta, saattoihan se olla vahinko vaan, ihan matillisesti tästä jatketaan. Mutta hyvältähän se silti tuntui ;)
Pikkuneidin kanssa ollaan ehditty käymään parit kisatkin, joissa nyt ei paljon hurraamista kyllä ole. Toki positiivisiakin asioita löytyy. Rimat on kestäneet todella hyvin ylhäällä, ne pari mitkä Kouvolan kisoissa tippui, oli täysin puhtaasti ohjaus mokia, Imatran maneesikisoissa pehmeästä pohjasta huolimatta rimat pysyi kannattimissaan. Pikkuneiti on myöskin ollut aivan mahtava, antanut paljon anteeksi ja ollut enemmän kuin hyvin kuullolla. Korjaillut meikäläisen virheitä ;) Kontakti virheitä ei ole tullut, mutta suurin osa kontakteista on silti ollut varsin kehnoja, lukuun ottamatta viimeistä a:n kontaktia Kouvolassa. Se oli ihan superi. Jäin paljon jälkeen ja silti pimu juoksi kontaktin alas asti. Mene ja tiedä vaikuttiko tuohon se, että oli vienyt typykän puomille todella huonosti (tästä soimasinkin itseäni todella kovin radan jälkeen), tuli vinosti ja totta kai kovassa vauhdissa tassut luisti ja tipahti. Eihän tuolle kuinkaan käynyt, oli salamana ylhäällä ja komentamassa minua, että älä nyt pöljä jää siihen seiso, mennään jo. Mutta kyllä se vaan aina säikäyttää ;( Alastulokontaktilla malttoikin kyllä sitten pysähtyä.
Mutta siis, tuloksina viidestä startista on kolme kymppiä ja kaksi hyllyä. Kumpikin hyllyn rata oli varsin kehnoja. Nuo kympin radat periaatteessa ihan hyviä, nollat tosi lähellä, mutta ne pienet lipsahdukset ja onnettomat ohjaukset... Mutta ei me lannistuta, ens keralla osataan taas jotain paremmin ja ehkäpä vielä joskus onnistun ohjaamaan tuo pikkuneidin täydelliseen suoritukseen. Toivossa on hyvä elää ;)

Rakas tolleriherramme taas on potenut korvatulehdusta. Muutoin herra kyllä on ollut todella pirteä, ei jälkeäkään jalkakivusta. No, joka tapauksessa maanantaina kun mennään korvakontrolliin, katsotaan myös jalka, koska ei edelleenkään suostu autoon yms. hyppäämään. Jos mitään ei löydy, niin voi vain todeta, että on koskenut niin paljon, että jäänyt mieleen kummittelemaan. Haluan kuitenkin pelata varman päälle ja jos jalka puhtaat paperit saa, niin mikäs estäisi herran kanssa tänä vuonna vielä yhtä tai kahta starttia agilityssä ottamasta. Ja maksi hyppyjähän en uskalla hypyttää, jos en tiedä että jalka on varmasti kunnossa. Niinhän sen jotenkin olin ajatellut, että ensi vuonna kun pikkumies mahdollisesti aloittaa, niin tolleriherra saa oikeasti jäädä eläkkeelle. Maxihypyistä siis, ei tokikaan muuten, harrastusta jatketaan kyllä ihan entiseen malliin, niin kauan kun intoa riittää ja paikat kestää, , mutta matalilla esteillä siis ;)

Tänään sitten oltiinkin iltalenkillä ison koiralauman kera. Mukana oli hoffit Ida ja Emmy, kultsuherra Roni sekä labbis Mano omistajineen. Olipa mukana metsässä rämpimässä yksi koiratonkin ihminen ihan vaan seuran vuoksi ;) Mano on Rucaa pari kuukautta nuorempi ja viime näkemältä pojasta on kasvanut oikein upean näköinen nuorukainen. Hyvin nuo pikkumiehen kanssa juttuun tulivat, vain kerran tuli hiukan kinaa kepistä, jonka Rulli oli Manolta aiemmin varastanut ja Mano olisi sen tietysti takasin huolinut. Metsässä, kun ei tietenkään ollut taas kuin se yksi ainoa keppi… Emmyä Ruca kävi härnäämässä ja lipsuttelemassa suupielistä heti, jos huomasi toisen olevan hihnan päässä kiinni. Liekkö niin tuntunut turvallisemmalta… ;)
Oli niin mukavaa ja ilma upea, että reilu parituntinen hujahti aivan vilauksessa. Kiitos vaan paljon Aijalle, Miialle ja Kisselle mukavasta lenkkiseurasta. Harmi vaan että kameraa ei ollut mukana, olis kivoja otoksia saanut, ainakin kangasvuokoista ;)
Kuvassa Mano ja Ruca viime lokakuussa.


Viikonloppuna päästäänkin nuuskuttelemaan pennun sulotuoksua, kun vanhemmilleni saapuu piskuinen ihana cairnterrieri tyttö. Mistäs sitä tietää, jos vaikka tulevaisuudessa pääsisin kokeilemaan agilityä mini-koiran ohjaksissa…. ;)




maanantai 4. toukokuuta 2009


Saatiin tämmöinen tunnustus tuolta Sannan bolgista, villasukkarock
Kiitosta vaan ;)

Awardin säännöt:
1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 3:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.


Ja kuten säännöt edellyttävät, lähtee tunnustus kolmelle muulle eteenpäin ;) Aika moni lukemsitani blogeista on kyllä saattanut jo tunnustusta saada viakka ei vielä svuilla näkyisikään, mutta lienekkö tuo haitanne jos vaikka useampaakin kertaan saisi, joten tästä lähtee:
Ana
romi ja gia
Choco