Kesä ja kärpäset + Rucan eka rata

Siitepöly on saanut Leevi ressukan silmät taas siihen jamaan, että lääkekuuri oli haettava. Herran menoa silmät eivät kyllä haittaa tippaakaan, varsinkin mökillä tuo painaa menemään lähes taukoamatta ja muutoinkin on tavattoman pirteä. Se onkin sellainen kesäkoira tuo meidän tolluska ;) Pysyis vaan nuo allergiaoireet poissa niin sais jätkä täysillä nauttia kesästä.

Täällä meilläpäin nuori karhu seikkaili tänään jo toistamiseen ihmisten ilmoilla. Ei tunnu nuorta karhua ihmiset paljoa pelottavan, kun keskustassa aamu kahdeksalta kaikessa rauhassa tallaa. No, me kun liikutaan pitkin metsiä niin tuollaiset city karhuthan ei meitä sitten häiritsekään ;) ;) Punkit sitä vastoin häiritsevät, niitä tuntuu löytyvän siitäkin huolimatta että myrkyt on karvaturreihin laitettu ;(

Mutta punkeista ja varsinkin viimepäivien sateista huolimatta kesästä kuitenkin nautiskellaan varsinkin aina kun mökille keritään. Siellä viihtyy koko kolmen kopla erittäin hyvin ;)

Pikkumies kävi sitten huitasemassa tuossa viime viikolla ihka ekan kokonaisen möllirada ;) Hiukan oli hämillinen olo rataan tutustumisessa, kun tiesin että koira ei suinkaan ole vielä valmis. Mutta pakko oli kokeilla, kun agirotu lähestyy. Radalla oli pussi, joka oli menty kerran ja siihenhän se sitten tyssäsikin, mutta kun mukava tuomari nosti hiukan pussinpäätä, juoksi pikkumies hienosti läpi ja matka senkun jatkui. Kontaktit meni loistavasti ja putkiin herra irtosi upeasti. Kieltoja tuli ja yksi rimakin taisi tippua, mutta oli ihan hehkumoissani, kun maaliin päästiin. Tuo ipana oli menossa mukana koko pitkän radan, kertaakaan se ei jäänyt kyselemään, että missä palkka tms. vaan painoi innolla mukana. Tosi kiva fiilis radasta jäi, vaikka tänä päivänäkään en tiedä mikä lopullinen tulos oli, mutta mitäpä väliä sillä ;) Nyt vaan pussia harjoittelemaan.. Tuossa tuo nyt sylissä nukkuu ja odottaa ihan varmasti innolla tulevia treenejä ;)

Pikkuneiti on saanut naatiskella kolmen hoitokerran verran fysioterapiasta Kipinoisen Einin käsittelyssä ja kyllähän tuo on nauttinutkin. Vaikka viime käynneistä on lähes kaksi vuotta, muisti Lara kyllä mihin mentiin ja oli heti käsittelyyn valmis. Siitä jos jostain tietää että typykkä todella nauttii.
Agilityssä pidetään hiukan taukoa siis kisojen suhteen (no agirtouun ollaan kyllä ilmoittauduttu), jos vaikka oikeesti reenattas välillä, on taas jääny varsin vähille. Kisoissa mättää kontaktin ja pahasti, reeneissä ne onnistuu. Hyllyjä, keskeytettyjä ratoja ja unohdettuja ratoja (tässä ne kontaktitkin kyllä otettiin), muuten vaan pieniä virheitä. Tasan yksi nollatulos saldona kevään kisoista. Mutta moni onnistuminen on kuitenkin ollut tosi lähellä, rimat on kestäneet kiitettävästi ja ne kontaktitkin otetaan, jos itsellä vaan hermot kestäisi (tai sitten kiljuisin kurkkusorana, tälle linjalle en vaan tahtoisi lähteä). Tuon pimun ohjaaminen kisoissa saa kuitenkin aikaan sellaisen fiiliksen, että ei sitä missään reeneissä olla lähimainkaan. Siksi kai sitä jaksaa ja tahtoo noissa kisoissa kiertää, vaikka välillä miettiikin, että mitä siellä niitä hyllyjä käy keräämässä. Mutta joka radalla on aina niitä juttuja, että jee me onnistuttiin tuossa, hei toi kohtahan meni sika hyvin ;) Ja taas tekee mieli päästä uudelleen starttaamaan, näin se vaan on ;)

Nyt kuitenkin aletaan rauhoittua keskikesän juhlan viettoon, joten oikein Hauskaa ja Rentouttava Juhannusta kaikille.

Kolmen kopla Pohjois-Karjalassa

Kolmen kopla pistäytyi Pohjois-Karjalassa vanhempieni kesämökillä kirkasvetisen Paavonlammen rannalla. Pikkumiehelle retki näihin maisemiin olikin ihka ensimmäinen.

Ilma oli kaikkea muuta kuin kesäinen, vettä vihmoi ja tuuli. Ensi alkuun saatiin huomata, että suuri koivu oli antanut myrskylle periksi eikä sähköjäkään kuulunut pariin ensimmäiseen tuntiin. Mutta mikäpä oli rantasaunassa saunoessa ja kodassa tulen ääressä istuskellessa, ei kelin oikkuilut tunnelmaa pilanneet. Päinvastoin kylmä keli (ja isännän painostus) sai meikäläisenkin pulahtamaan lampeen saunomisen lomasta ja kylläpä tekikin hyvää. Leeviltä jäin uimiset tällä kertaa suosiolla väliin turkin kuivattelun ollen muutenkin kelistä johtuen hankalaa.

Karvaturrit kyllä viihtyivät pihalla paikkoja tutkimassa ja pikku Vilma mennä viipotti perässä minkä pikku töpöjaloiltaan kerkesi. Meidän pikkumies oli välillä jo lähes hätää kärsimässä, kun pikku riiviöltä ei saanut hetken rauhaa ;) Todella hyvin ja kärsivällisesti koko kolmen kopla pentuun suhtautui. Tuon pikkumiehen kimpussahan Vilma enimmäkseen oli, mutta hyvin kestivät meidän ipana hermot ja olipa toisella ainakin aktiviteettia ;)

(Kuvat isännän kännykän kameralla, kun oikea jäi kotiin, siksi ei laatu päätä huimaa, mutta taitaapa noista selvää saada..;) )

Jöröä moikkaamassa

Viiime perjantaina pääsi meidän pikkumies vihdoin leikittämään Teijan pikku Jöröä. Jokseenkin Rucaan verrattuna ei voida kyllä kauan puhua pikkuisesta, eihän tuossa mene kuin hetki, kun menee ohi ;)
Tarkoituksena oli, että meidän pikkumies kävisi riekuttamassa pentua ihan kunnolla, toinen kun on Teijan mukaan aika riiviö ja Jermu vanhustakin aina kiusaamassa. No, ihan alkuun pientä taisi hiukan pelottaa ja ihmekös tuo, kun koko kolmen kopla oli mukana. No päätin päästää Leevin ensin tutustumaan, se kun osaa ottaa pikkupennut varsin lunkisti, nuuhkaisu ja se siitä, ei paljon Jöröäkään enää jänskättänyt. Sitten teki Lara tarkastuksensa eli nuuskutteli pennun hartaasti kaikkialta ;)
Tämän jälkeen toiset kiinni ja pikkumies Jörön kanssa irti. Alkuun näytti siltä, että mitään leikkiä ei synny ja että Jörö mikään riiviö ole, juoksee vain karkuun, kun meidän ipana tulee metriä lähemmäs, mutta, mutta… Taisi vain olla niin, että meidän pikkumiehen tavoin Jörö on hiukan hitaasti lämpiävää tyyppiä, nimittäin painimatsit kun alkoi, niin ei loppua meinannut tulla. Eikä Jörö suinkaan ollut se joka karkuun juoksi…. ;) No jos nyt ei meidän pikkumieskään karkuun juossut, niin ihan sai kuitenkin kympillä pistää hanttiin tuolle pikkuriiviölle. Niin kyllä se on se, varsinainen riiviö nimittäin, mutta vallan ihana sellainen eikä kuitenkaan ihan mahdoton, kyllä se Laraa ihan hyvin totteli, piti ihan varmuuden vuoksi kokeilla, kun alettiin epäilemään… ;) Niin ja kyllä tuo sentään vielä alistui Rucallekin, jos toinen todella hermostui naskali hampaisiin. Joten ihan huoleti voi Teija olla ;) Mutta kyllä myöskin todettiin, että tarvii käydä nyt usein leikittämässä, koska kovin kauan ei välttämättä voi, kun tulee jo pelkästeen koko vastaan, sen verran rajut oli leikit ;) Mutta aika näyttää.
Tänään käytiinkin sitten jo toistamiseen, eikä ipanat enää lämmittelyjä paljon kaivanneet. Parituntia hujahti hetkessä noiden telmimistä seuratessa. Nyt jo vähän juostiinkin painimisten välissä. Jahka Jörö saa hiukan tuota vauhtia lisää, voi juoksuleikit alkaa ihan kunnolla ;)

Kuvat viime perjantailta.