14. heinäkuuta saatiin taas aikataulut täsmäämään ja suurin osa iloisesta länderisti poppoosta koolle. Paikalta puuttui tällä kertaa Auli ja Siru. Sikäli todella harmi, koska nyt jäi näkemättä myös Aulin uusi länderivahvistus. No, toivottavasti pian näemme tämänkin pikkuisen. Ilman pennun sulotuoksuja emme kuitenkaan jääneet, koska paikalle saapui aivan uusina kasvoina Ruokoniemen perhe mukanaan aivan ihastuttava pieni länderinalku. Olipa mukava saada heidät mukaan porukkaan ;) 
Miitti pidettiin tällä kertaa mökkimaisemissa Suokumaalle. Hurjat kiitokset Sannalle emännöinnistä. Paikka oli todella viihtyisä ja ilmakin suosi enemmän kuin hyvin. Lapset saivat, ja taisipa muutama aikuisistakin, saunoa ja uida mielin määrin ja koirat peuhata keskenään isolla pihalla. Hauska oli huomata miten paikalle saapunut Laran Nala mamma ei enää jaksa tyttärelleen rutista. Eikä sen puoleen Larakaan piiloutunut jalkojeni taakse Nalan nähtyään. Jopa istua nöksöttivät lähes kylkikyljessä toisiaan juurikaan noteeraamatta ;) Ehkäpä äiti katsoi tyttärensä vihdoin oppineen tavoille ja kasvatustyön päättyneen ;) ;) Ihastuttava koira tuo Nala onkin ja vaikka ulkonäöltään ei juurikaan tytärtään muistuta niin luonteenpiirteissä sitten löytyykin yhtä jos toista samaa. 
Meidän pikkumiehelle iskikin sitten jonkin sortin murkkuikä tai vastaavaa kun alkoi isotella poppoon ainoalle urospuoliselle (siis itsensä ja Leevin lisäkis) eli Huugo herralle. Aikaisemmin en ole meidän ipanaa noin niskakarvat pystyssä nähnyt. Ja vaikka Hugo onkin varsin rauhaa rakastava tyyppi, niin eihän sekään nyt ihan täysin hiljaa kuunnellut kakaran isottelua. No tappeluilta kuitenkin vältyttiin kun komennus tehosi vielä siinä määrin, että herrat pitivät tarpeeksi välimatkaa. Kaiken kaikkiaan koko jenkki juoksenteli varsin sopuisasti vapaana pihapiirissä, ainoastaan Cocoa Heli ei tohtinut juurikaan irti pitää.
Rucalla ja Analla oli tietysti taas ihan omat tsempalonsa joihin joukon pienimmäinen osallistui kyllä varsin kiitettävästi ja pisti isommille hanttiin enemmän kuin hyvin ;)
Todella mukavaa oli ja ilta vilahti taas aivan liian nopeaa. Toivottavasti tapaamme taas pian uudelleen.
Miitti pidettiin tällä kertaa mökkimaisemissa Suokumaalle. Hurjat kiitokset Sannalle emännöinnistä. Paikka oli todella viihtyisä ja ilmakin suosi enemmän kuin hyvin. Lapset saivat, ja taisipa muutama aikuisistakin, saunoa ja uida mielin määrin ja koirat peuhata keskenään isolla pihalla. Hauska oli huomata miten paikalle saapunut Laran Nala mamma ei enää jaksa tyttärelleen rutista. Eikä sen puoleen Larakaan piiloutunut jalkojeni taakse Nalan nähtyään. Jopa istua nöksöttivät lähes kylkikyljessä toisiaan juurikaan noteeraamatta ;) Ehkäpä äiti katsoi tyttärensä vihdoin oppineen tavoille ja kasvatustyön päättyneen ;) ;) Ihastuttava koira tuo Nala onkin ja vaikka ulkonäöltään ei juurikaan tytärtään muistuta niin luonteenpiirteissä sitten löytyykin yhtä jos toista samaa. Meidän pikkumiehelle iskikin sitten jonkin sortin murkkuikä tai vastaavaa kun alkoi isotella poppoon ainoalle urospuoliselle (siis itsensä ja Leevin lisäkis) eli Huugo herralle. Aikaisemmin en ole meidän ipanaa noin niskakarvat pystyssä nähnyt. Ja vaikka Hugo onkin varsin rauhaa rakastava tyyppi, niin eihän sekään nyt ihan täysin hiljaa kuunnellut kakaran isottelua. No tappeluilta kuitenkin vältyttiin kun komennus tehosi vielä siinä määrin, että herrat pitivät tarpeeksi välimatkaa. Kaiken kaikkiaan koko jenkki juoksenteli varsin sopuisasti vapaana pihapiirissä, ainoastaan Cocoa Heli ei tohtinut juurikaan irti pitää.
Rucalla ja Analla oli tietysti taas ihan omat tsempalonsa joihin joukon pienimmäinen osallistui kyllä varsin kiitettävästi ja pisti isommille hanttiin enemmän kuin hyvin ;)
Todella mukavaa oli ja ilta vilahti taas aivan liian nopeaa. Toivottavasti tapaamme taas pian uudelleen.
Länderileiri1.elokuuta oli sitten toinen kesän kohokodista länderirintamalla eli länderileiri Juvalla Lomakylä Kesakossa . Itse päädyin tällä kertaa lähtemään reissuun päiväselti. Matkaseuraksi sain Pinja ja Anan. Lauantai- aamuna starttasimme liikkeelle jo ennen yhdeksää. Pienen harhaanajon ja yhden pysähdyksen (Ana pieni voi pahoin ja tyhjensi vatsalaukkunsa ympäri takapenkiä, joka aiheutti pienoisen siivousrumban tienvarressa) jälkeen saavuimme perille hyvissä ajoin ennen aloittelevien agilityreenejä. Ennen treenejä ehdimme moikata tuttuja ja katsella hiukan paikkoja.
Tildan kehittelemä treenirata vaikutti haastavalta, mutta tutustumisen ja taitavan opastuksen jälkeen alkoi homma pikkuhiljaa hahmottua. Siltikään en jaksanut pienen miehen jaksavan keskittyä pitkään ja kimuranttiin rataan, kun leikkiseuraa ja muuta kiinnostavaa oli ylen määrin tarjolla. Mutta, niinpä tuo taas yllätti mamman totaalisesti ja keskittyi touhuun ihan mallikkaasti eikä ohjaajakaan pahemmin mokaillut. Vain yhdessä tiukassa kurvissa vei hajut voiton ja sain hihkua pikkumiestä nostamaan nenunsa maasta ja jatkamaan matkaa, muutoin tuo mennä viiletti tohinalla eteenpäin. Vauhtia ei tokikaan ollut suurimmissakaan siinä määrin kuin esim. veli Gromitilla. Tuo meidän pienimiesä on hiukan harkitsevaisempi, mutta myös Tildan sanojen mukaan koko ajan kysyy minulta, että mitäpä seuraavaksi eli ei lähde myöskään haihattelamaan omiaan. Oikein tyytyväinen kuitenkin olen ipanaan ja Tildaltakin saimme kehuja ;)
Lartsu pääsi suorittamaan samaisen radan muun leiriväen lounastaessa (me olimme Pinajan kanssa matkassa omilla eväillä). Pikkuneiti kävi siinä määrin kuumana, että vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi ja olinkin hätää kärsimässä muutamassakin mutkassa. Mukava oli kuitenkin päästä Tildan oppeja testaamaan typykänkin kanssa ja huomata niiden toimivan erinomaisesti (vaikkakin Tildalla olisi varmastikin ollut vielä monta neuvoa annettavana tuohonkin tohinaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla ;) ).
Leirinäyttelyssä tuomaroimassa oli oikein mukavan oloinen saksalainen herra. Ruca oli pienissä treeneissä ennen näyttelyä seisonut pöydällä todella mallikkaasti, mutta nyt jostain syystä alkoikin kesken kaiken kammoksua tuomaria. Hampaat antoi katsoa oikein mallikkaasti, mutta sen jälkeen tuntui säikähtävän jotain. No, tuomari antoi onneksi nopeasti luvan poistua pöydältä ja muu esiintyminen sujuikin oikein hienosti. Arvostelun saimme suullisesti ja siitä päällimmäisenä jäi mieleen tietysti ne positiiviset asiat eli kehujakin ainakin tuli, olikohan niitä negatiivisia ensinkään…;), komeaksi urokseksi tuomari ainakin meidän ipanaa sanoi. Toivottavasti saame nuo Viivin ylös kirjoittamat arvostelut muistoksi joskus. Joka joukosta valittiin vain paras koira ja junnu-uroksissa tittelin vei Rucan veli Rasse, kun taas sisko Raisu päihitti sitten vielä Rassenkin ;)
Lara pääsi myöskin esiintymään ja yllätti ihan totaalisesti pöytäkäyttäytymisellään. Typykkä ei ollut moksiskaan hampaiden katsomisesta, jokseenkaan en itsekään pahemmin tilannetta jännittänyt ja vain lykkäsin tuon pöydälle. Istumaan tuo kävi kun hampaat katsottiin, mutta seisoikin sitten jotenkuten sen jälkeen tosin minuun nojaillen. Mutta mitään panikointia tai murinoita ei pikkuneiti esittänyt, ei sinne päinkään. Tuomari tykkäsi kovasti pikkuneidin turkista ja kehui kauniiksi nartuksi.
Saksassa ländereitä ei kuulemma trimmata juurikaan ollenkaan, joten ihmekkös tuo että tuomarikaan ei nyrpistellyt nenäänsä meidän karvapehkoille ;) Ehkäpä alankin metsästää näyttelyissä saksalaisia tuomareita…
Näyttelyn parhaan koiran titteli sai koiruus joka ei taatusti ketään jättänyt kylmäksi eli Tarjan ja Timon pikkupentu Jytä ;) Viimevuonnahan, vielä hiukan nuorempana iältään, samaisen tittelin kantoi kotiin meidän pikkumies ;)
Lara pääsi myöskin esiintymään ja yllätti ihan totaalisesti pöytäkäyttäytymisellään. Typykkä ei ollut moksiskaan hampaiden katsomisesta, jokseenkaan en itsekään pahemmin tilannetta jännittänyt ja vain lykkäsin tuon pöydälle. Istumaan tuo kävi kun hampaat katsottiin, mutta seisoikin sitten jotenkuten sen jälkeen tosin minuun nojaillen. Mutta mitään panikointia tai murinoita ei pikkuneiti esittänyt, ei sinne päinkään. Tuomari tykkäsi kovasti pikkuneidin turkista ja kehui kauniiksi nartuksi.
Saksassa ländereitä ei kuulemma trimmata juurikaan ollenkaan, joten ihmekkös tuo että tuomarikaan ei nyrpistellyt nenäänsä meidän karvapehkoille ;) Ehkäpä alankin metsästää näyttelyissä saksalaisia tuomareita…
Näyttelyn parhaan koiran titteli sai koiruus joka ei taatusti ketään jättänyt kylmäksi eli Tarjan ja Timon pikkupentu Jytä ;) Viimevuonnahan, vielä hiukan nuorempana iältään, samaisen tittelin kantoi kotiin meidän pikkumies ;)
Oikein mukava oli nähdä taas iso kasa ihania läntsykäisä ja tietysti koko länderiväkeä ;) Kotimatkalle päästiin kahdeksan maissa, Pinjan esiteltyä Anan agitaitoja myöhemmin tulleelle Merville ja meidän ihasteltua vastaavasti Raisun menoa ;)
Toki tolluskakin oli epäländerinä reissussa mukana, mutta pakko tunnustaa että Leevillä jäi aktiviteetit lähinnä tarkkailuun, nuuskutteluun ja pieneen uintiretkeen. Mutta eipä tuo pahaksi tuntunut pistävän, oli sen verran vilksettä ja vilinää että tarkkailtavaa riittikin ylen määrin ;)
Kuvasaldo jäi leiriltä äärimmäisen huonoksi, kaikkea kun ei ehdi yhdessä päivässä… Mutta monen näin kuvia räpsivän enemmänkin, joten toivotaan että saadaan niitä nähdä.
Toki tolluskakin oli epäländerinä reissussa mukana, mutta pakko tunnustaa että Leevillä jäi aktiviteetit lähinnä tarkkailuun, nuuskutteluun ja pieneen uintiretkeen. Mutta eipä tuo pahaksi tuntunut pistävän, oli sen verran vilksettä ja vilinää että tarkkailtavaa riittikin ylen määrin ;)
Kuvasaldo jäi leiriltä äärimmäisen huonoksi, kaikkea kun ei ehdi yhdessä päivässä… Mutta monen näin kuvia räpsivän enemmänkin, joten toivotaan että saadaan niitä nähdä.
Möllikisoja
Viime tiistaina pyörähdettiin Lappeenrannassa möllikisoissa ja pikkumies vetäisi hienosti puhtaan radan tasaisen varmalla suorituksella. Itse olisin kyllä yhden kiellon antanut, mutta enpä valita 3.sijasta nollatuloksella. Tuomari oli Kantasen Leena, joka mielestäni aivan ihanasi antoi luvan mölliluokassa palkata koiran kerran radalla. Ja totta kai käytin itse tämän hyväksi palkkaamalla kontaktilla. Toki tämä söi aikaa, mutta noin hyvää tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja aivan upeastihan nuo kontaktit mentiinkin ;).
Lartsun kanssa kun kontaktit ei kisoissa suju niin ei. Typykkä kävi tietysti todella kierroksilla, kun olin Rucan kanssa mennyt ensin ja vauhtia oli aivan tolkuttomasti. Puomille sain vielä karjuttua pysähtymään, mutta a:alle vienti oli niin kaukaa että se oli menoa. Korjaus ja tästä hylly. Mutta kivaa oli kuitenkin, varsinkin typykällä ;)
Viime tiistaina pyörähdettiin Lappeenrannassa möllikisoissa ja pikkumies vetäisi hienosti puhtaan radan tasaisen varmalla suorituksella. Itse olisin kyllä yhden kiellon antanut, mutta enpä valita 3.sijasta nollatuloksella. Tuomari oli Kantasen Leena, joka mielestäni aivan ihanasi antoi luvan mölliluokassa palkata koiran kerran radalla. Ja totta kai käytin itse tämän hyväksi palkkaamalla kontaktilla. Toki tämä söi aikaa, mutta noin hyvää tilaisuutta ei voinut jättää käyttämättä ja aivan upeastihan nuo kontaktit mentiinkin ;).
Lartsun kanssa kun kontaktit ei kisoissa suju niin ei. Typykkä kävi tietysti todella kierroksilla, kun olin Rucan kanssa mennyt ensin ja vauhtia oli aivan tolkuttomasti. Puomille sain vielä karjuttua pysähtymään, mutta a:alle vienti oli niin kaukaa että se oli menoa. Korjaus ja tästä hylly. Mutta kivaa oli kuitenkin, varsinkin typykällä ;)
Alla olevat kuvat ovat eivät ole kyseisitä möllikisoista, vaan pikkumies liitelee kuvissa agirodun tiimellykisissä. Kiitokset kuvista Gromitin omistajille Harrille ja Virpille.
