Länderimiitti 14.2

Seitsemän länderiä ja yksi punanenäinen tolleri. Mene ja tiedä mitä olisi ajattelut tästä joukosta joku ulkopuolinen, joka ei länderiä rotuna tunne. Menisiköhän arvelut samaa rataa, kuin erään pikkutytön, joka aikanaan tokaisi kommentin isä, äiti ja pentu koirasta nähdessään oman kolmikkoni lenkillä. Jos ei nyt aivan, niin ehkä ei niin kaukaa haettu kommentti kuitenkaan, niin on jokainen länderi tässä porukassa omansa näköinen. Mutta ehkäpä tämän rodun ihanuus piileekin juuri siinä, että jokainen niistä todella on ihan oma persoonansa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin ;)

Joka tapauksessa tällä kokoonpanolla omistajineen olimme viettämässä mukavaa pakkaspäivää ulkoilun ja makkarapaiston merkeissä. Ja mikäs olisikaan parempi tapa viettää ystävänpäivää kun iloisten etelä- karjalaisten länderistein seurassa ;) Oli kyllä todella mukava nähdä pitkästä aikaa koko porukka yhdessä, vaikka harmillista olikin, että Johanssonien joukko ei päässyt tällä kertaa mukaan, lukuun ottamatta Nalaa, joka edusti kyllä ihan mallikelpoisesti Eijan ja Jarin puolesta.

Kuvassa vasemmalta Choco, Lara, Ruca, Ana, Leevi, Nala, Siru ja Hugo.

Koirista mukana oli ensikertalaisina meidän pikkumies ja sisko Ana. Sisarusten jälleennäkeminen oli kyllä varsin riemuisa. Noilla riitti riemua ja energiaa peuhata ihan muidenkin edestä. Nuoriso osastoon lukeutui vielä selkeästi myös Siru (1,5v) , joka jaksoikin kiitettävästi temmeltää kaksikon mukana. Tällä kolmikolla ainakin oli hauskaa. Muiden läntsykäisten mietteitä voikin sitten vain arvella. Hugo yritti taas kerran liehitellä tiiviisti Laraa. Voisin melkein vannoa, että meidän pikkuneiti jopa suhtautui hieman aikaisempaa lempeämmin tähän ihastuttavaan tepastelevan herrasmiehen, mutta valitettavasti loppupelissä sai Hugo kuitenkin vielä tiukan läksytyksen muualle ;) Mutta, mene ja tiedä vaikka sitkeys vielä joskus palkittaisiin. Lara suhtautui rikkuvaan nuorisoon varsin suvaitsevasti eikä tapansa mukaan pyrkinyt juurikaan toimimaan kukkona tunkiolla, ehkäpä Nala mamman läsnäolo sai taas pikkuneidin hieman hämilleen. Jokseenkaan Nala ei tällä kertaa tytärtään tainnut komentaa kertaakaan, ehkäpä sekin hieman hämillään isosta porukasta ja sen ihan oman porukan puuttumisesta. Choco, tuo ihana piskuinen länderityttö, ei liiemmin pentujen riekkumisille lämmennyt, mutta Laran kanssa istui kodassa sulassa sovussa melkein nokakkain ”ahmimassa” makkaraa.

Nuorisojengi eli Ruca, Siru ja Ana.

Choco ja Nala

Hugo

Lara

Ihan täysin kommeluksitta ei retkeltä selvitty, mutta onneksi aupu oli lähellä. On sitten taas jotakin mistä tämäkin reissu muistetaan ;) Kuva kertokoon tässä kohtaa loput.....



Suuret kiitokset koko porukalle erittäin mukavasta miitistä. Alkakaahan jo varailla kevään /kesän korville aikaa uudelle tapaamiselle, paikkahan taidettiinkin jo päättää... ;)

Kasassa kuin pannukakku

Tämä viikko alkoikin varsin dramaattisin uutisin, kun seurakaveri soitti ja kertoi seurallamme vuokralla olevan harjoitushallin sortuneen maanantaiaamuna. Ilmeisesti lumen paino on tehnyt tepposensa. Kaikeksi onneksi kukaan ei ollut sisällä ja näyttää siltä, että suurin osa esteistäkin on säilynyt ehjinä. Mutta nyt siis olemme ainakin toistaiseksi ilman harjoittelupaikkaa. Sikäli todella harmi näin kisakauden kynnyksellä, mutta luultavasti Jaakon kurssi saadaan kuitenkin pidettyä viereisessä hallissa, joka vuokralla toisella koiraporukalla. Nämä olivat erittäin ystävällisesti luvanneet siirtää omat treeninsä jotta saataisiin kurssi toteutettua. Ihania ihmisiä ;) Toivottavasti keksitään vielä kevääksi treenipaikka koko porukalle, vaikkei pieni tauko nyt kelleen loppupelissä pahaa tee, voipahan kisoissoissakin sitten syyttää (taikka kiittää) treenin puutetta ;)
Sunnuntaina ehdimme kuitenkin käydä vielä pikkumiehen kanssa hallilla tottelevaisuus treeneissä. Ja olipa kyllä taas mukavat treenit. Opeteltiin jos jonkin moista temppua ja taas hämmästytti tuo pentulaisen nopea sisäistämiskyky. Eräskin temppu oli sellainen, että piti laitta pentulainen seisomaan jalkojen väliin niin, että sen etutassut olivat minun kenkien päällä ja tästä sitten lähteä kävelemään yhdessä eteenpäin, niin että tassut pysyvät kenkien päällä. Olin ihan sitä mieltä, että ei tuo kyllä ihan heti onnistu, mutta taas oli väärässä ;) Toki askeleita mentiin vasta muutama, mutta ei pidäkään liikaa ahnehtia kerralla. Kotona piti sitten tietysti kokeilla samaa noiden vanhempien kanssa ja kyllähän se onnistui ihmeen nopeasti niidenkin kanssa. Monta kivaa treenivinkkiä ollaankin noista treeneistä saatu, harmi että nekin jäävät nyt tauolle. Mutta onneksi on nyt korvan takana monta kivaa treenivinkkiä kotona toteutettavaksi ihan koko porukalle ;)
Tänään käytiinkin karvaturrien kanssa katsomassa penkkarihulinaa, kun Taru-peikko jätti ”jäähyväisiä” opinahjolleen. Pikkumies ei ollut hulinasta moksiskaan, kovasti oli vaan tyytyväinen kun Taru ehti meitä pikaisesti moikkaamaan ja karamelleilla lahjomaan, jokseenkin karvaturrit saivat tyytyä pelkkään paijailuun ;) Kovasti alkoi oma olo tuntua vanhalta, alkaa nimittäin niin kauan olla siitä kun itse oli samassa tilanteessa. Harmi vaan ei ollut kamera mukana. Katsotaan josko Taru suostuisi luovuttamaan jonkun kuvan asustaan tänne julkaistavaksi. Iida taas tanssahtelee huomenna vanhojen asussa, tosin nuo puvut taitavat tätä nykyä olla varsin moderneja iltapukuja eikä sellaisia vanhojen asuja kun minun nuoruudessa jotka tosin olivat jo nekin kaukana ihan alkuperäisestä ideasta.
Niin ne vaan ajat muuttuvat ja kohta meikäläinenkin puhuu vaan siitä kun mikään ei ole enää niin kuin vanhaan hyvään aikaan ;) Hyvistä ajoista puheen ollen sain vastikää seurakaverilta kuvia, jotka oli ottanut joskus loppukesästä agitreeneissä, kun pyysin Laran menoa kuvaamaan. Samalla pääsi linssiludeksi treeneissä mukana ollut pikkumies. Pakko laittaa niitä tännekin näytille, on ne vaan niin ihania. Tuo pentulainen on kyllä ollut niin piskuinen ja suloinen. Kiitos Outi vielä kerran kuvista!!

Kuvat Outi Harju.

Paljon kuvia ja paljon pulinaa

Kaikenlaista on taas ehditty puuhailemaan sitten viime kirjoituksen, joten aloitetaanpa ihan alusta. Viime torstaina oltiin Laran kanssa taas kilpailijoitten treeneissä ja täyty sanoa että meno oli huomattavasti jouhevampaa kuin edellisellä kerralla. Ei tokikaan vielä mitään kehumisen arvoista, mutta ehkäpä jotain jo opittiinkin. Hyvä ryhmä oli taas kasassa ja treenifiilis korkealla ;)
Lauantaina kävin sitten vetämässä Tarun kanssa 24 asteen pakkasessa agilityn alkeiskurssin hallittavuustestin. No, hallissa ei onneksi pakkanen noin pahasti paukkunut, itse en ainakaan palellut ollenkaan. Mukavia lupaavia koirakoita oli kurssille tulossa, toivottavasti innostus jatkuu vielä alkeiden jälkeenkin. Testin jälkeen pääsivät omat karvaturri kavereiden kanssa lenkille. Tällä kertaa tallattiin Veetin ja Milan lenkkipolkuja. Reipas lenkki mentiin paukkupakkasesta huolimatta, eikä kukaan pahemmin pakkasta valitellut, ei emännät eikä koirat ;).
Iltapäivällä karvaturrit saivatkin rauhoittua kotiin isäntäväen lähtiessä katsomaan kaukalopallomatsia jäähallille. Kuinka sitten emäntäkin tällaista matsia innostui katsomaan, johtuu ihan siitä, että pikkuveli seikkailee jäällä ja on viimeaikoina sen verran usein näkynyt lehtienpalstoilla, että oli pakko kunnostautua ja mennä ihan paikan päälle katsomaan. Tohdin kyllä alkuun epäillä jaksanko koko peliä seurata, mutta menohan oli niin villiä, että ei siinä paljon ehtinyt kelloa vilkuilla. Pahaksi onneksi joukkue taisi olla jo hiukan saunailta fiiliksissä, kun pallo meni vastustajan maaliin muutaman kerran vähemmän kuin omaan. No, annettakoon anteeksi, jännitystä tarjosivat kuitenkin alusta loppuun ja taisi olla eka matsi minkä hävisivät tällä kaudella. Ja saihan se pikkuveli joukkueensa parhaan pelaajan palkinnon ;)
No, kun se pikkuveli meni saunailtaan tuli Emilia Mennin ja Mintun kanssa meille. Mintulla oli juoksut loppuneet viikko sitten ja jopa pikkumies sen huomasi. Vallan hurjasti Minttua liehitteli ja kaikki temput tuntuivat olevan mielessä. Niin ne vaan alkoivat naiset kiinnostaa tuota mamman pientä mussukkaa. Kauhulla odotan tulevaa. Tuolta Kampi ja Vipu ländereiden blogista lukaisin, miten Vipu oli hävinnyt puoleksi tunniksi juoksuisen nartun hajuille ja mieleen tulee vääjäämättä Leevin nuoruus. Jokseenkin ei Leevi koskaan kymmentä minuuttia kauempaa ole karkuteillä ollut (paitsi kerran mökillä kun lähti moottorisahaa karkuun), mutta nauttikin rajoitettua vapautta aina kun tiesin juoksuisia narttuja lähipiirissä oleva, sen verran paljon oli poika naisten perään. Ja voi sitä itkua ja paastoa, kun parhaalla kaverilla oli juoksut…. No, pojat on poikia. Tuo pienimies onkin oikeesti ollut niin kiltti pentu, että varmasti vielä jossain vaiheessa kostautuu.. Mutta toivottavasti ei karkureissuilla ;(

Sunnuntaina oli sitten vuorossa isännän urheilla futsaalin merkeissä. Koissujen kanssa käveltiin ihana pitkä lenkki pelipaikalle, mutta itse peliä eivät karvaturrit valitettavasti päässeet katsomaan, vaan joutuivat odottamaan autossa. Kauan tosin eivät joutuneen odottamaan, koska meillä lenkki venähti siinä määrin että ehdittiin vatsa toiseen erää ja kyseessä oli vain 20 minuutin erät. Mukava oli kuitenkin nähdä isäntäkin pitkästä aikaa pelikentällä, ja hyvinhän tuo edelleen kikkaili, vaikka nurmikenttä ei alla ollutkaan. Vanhat konkarit näyttivät nuoremmille ja voittivat 4-2. Eli voitto kotiin tällä kertaa ;)
Iltapäivällä sitten lähdin Rucan kanssa tokotreenehin. Treenit vaan tyssäsivät hiukan lyhyeen, pikkumiehen alkaessa oksennella. Hiukan ihmettelinkin pienen levottomuutta ja syykin siis selvisi. No, hiukan löysät kakatkin pihalle väänsi, mutta siihen se jäikin, onneksi. Taisi lauantai-iltana sadut extra lihapalat tehdä tepposensa. Leevi ja Lara pääsivät sitten illalla reippaalle lenkille, pikkumiehen jäädessä huiliman kotiin.
Maanantaina oli vuorossa lenkki Saimaan jäälle, jonne saimme seuraksi Tarun ja Milan sekä Iidan ja Veetin. Aikamme jäätä tallattuamme siirryimme evästauolle laavulle. Taru kikkaili meille tuletkin notskiin ja siinä paistuivat niin makkarat kuin vaahtokarkitkin ;). Retki jatkui vielä pitkin jäätä ja paluumatkan tulimme pitkin rantapolkuja. Muutama muukin jäällä liikkuja retkellä nähtiin, mutta melkosen rauhassa noin iltapäivästä saatiin olla .Kivaa oli! Ensikerralla toivotaan vielä aurinkokin mukaan retkelle ;).
Tiistai meni korien osalta suht rauhallisesti. Aamulenkillä tosin törmätiin pitkästä aikaa Aijan poppooseen eli mitteli Tytyyn ja Ida ja Emmy hoffeihin. Ida on Leevin ja Laran lenkkikaveri vuosien takaa ja Aijan muukin vaihtuvan koiralauman kanssa on lenkkeilty monet monituiset retket, kun aikoinaan lähekkäin asuttiin. Nytkin oltiin vahoilla lenkkipoluilla lenkillä ja Aijalla olikin vapaa päivä ja näin törmäys mahdollistui ;). Olipa mukava nähdä tuotakin poppoota. Ruca hiukan yritti jo Tytyäkin liehitellä, kun nuorempana toinen ei kiinnostanut ollenkaan. Jokseenkin Emmy kiinnosti enemmän, vaikka onkin hiukan rajumpi leikkikaveri.
Muutoin tiistai meni rauhallisesti. Pientä piha treeniä lukuun ottamatta mamma keskittyi maalaamiseen ja illalla hevosteluun. Jokseenkin Ruca kyllä esitteli hyppytaitojaan, kun treenailin Laraa pihalla aidan ulkopuolella. Pikkumies päätti sitten, että haluaa osallistua myös ja ponkaisi aidan yli. No aita on kyllä hiukan talven mittaan kärsinyt ja tuosta kohtaa puuttuu yksi tukitolppa, joten ylipääsy ei sikäli hurjia vaatinut, mutta ei tuo hyvä juttu ollut kuitenkaan. Niskavilloista viskasin torujen kera takaisin, mutta kun selkäni käänsin tuli yli uudelleen. Että sil viistein…. No niin on Lara ja Leevikin aikanaan rajojaan samalla tavoin kokeilleet, että eiköhän pikkumieskin opi aidoissa pysymään siinä missä muutkin. Mutta tarkkana saa nyt olla, eihän nuo aidat loppupelissä näin talviaikaan tuota pitele mitenkään päin, jos yli tahtoo mennä.

Keskiviikkona oli sitten Leevin vuoro mukaan treeneihin ihan ilman länstykäisiä. Itseasiassa miulla oli treeniveto vuoro, mutta koska Leevi kuuluisi juuri tuohon ryhmään, päätin ottaa tolluskan mukaan. Ja kylläpä oli tolleri herra tohkeissaan. Monesti Leevi on hiukan orvon oloinen joutuessaan pois pihapiiristä ilman Laraa, mutta nyt tuosta ei ollut mitään merkkiäkään. Herralla oli radalla vauhtia niin, että emäntäkin joutui todella pistämään töppöstä toisen eteen. Ihana nähdä herra noin innoissaan. Treenit oli muutekin oikein kiva vetää mukavalle porukalle ;)
Torstaina oli taas Laran treenivuoro, mutta tällä kertaa oli aktiviteettia tiedossa myös poitsuille. Pääsivät nimittäin ”hoitoon” Tarun luokse. Pikkumiehelle tekeekin oikein hyvää tällaiset vierailut. Hiukan oli kuulemma ikävöinyt, mutta muutoin oli hienosti mennyt. Iidan ja Veetinkin olivattreffanneet. Leevihän nyt viihtyy taatusti siellä missä tutut ihmiset ja herkkua tarjolla. Mutta kiire tuollakin oli kuitenkin kotiin ja läksiäisiksi pullautti vielä pikku oksut kyläpaikan lattialle. Että varmasti muistavat ;) Mitä lie kurkkuunsa saanut kun kakomaan rupesi. No onneksi tämä kyläpaikka ei tainnut pahemmin moista säikähtää.
Pikkuneiti taas nautti agilitystä täysin rinnoin. Otettiin tällä kertaa hiukan lyhyemmät reenit, mutta oikein hyvät sellaiset. Kontakit typykkä otti mainiosti ja muutoinkin homma pelitti kohtalaisen hyvin, kunhan vaan mamma sai taas ohjaustyylinsä kuntoon.. ;)

Perjantai meni sitten pienessä hässäkässä kun KennelRehun auton reilu myöhästyminen sotki aikataulut. Äitimuori nimittäin ilmoitti tulevansa siskolikan ja tämän tyttöjen kanssa kahville ja tuo auton myöhästyminen reilu puolituntia sai leipomukset syntymään kyllä varsin pikavauhtia.. ;)

Illalla tehtiinkin sitten sitten koissujen kanssa pitkä lenkki pitkin hämäriä metsiä. Reilu puolet matkasta saivat kruisailla irti ja vaikka suurin osa matkasta muutekin tehtiin metsiä pitkin, meni polut osittain niin läheltä valtataietä, että irti en uskalla pitää,on kuitekin sen verran suuri riski törmätä jänikseen tms.

Tietyissä paikoissa uskallan hyvin liikkua ja pitä koissut irti varsin hämäräänkin aikaan, näin pilvisinä päivinä lumisessa metsässä näkee vallan mainiosti. Tosin kauaksi en karvaturreja päästä, eikä taakse kannata vilkuilla, koska jos kerran vilkasee niin on pakko vilkasta toisen ja kolmannekin kerran ja kohta saakin kulke takoperin.... ;) ;). Toisaalta talvaikaan susien pelossa jätän syrjäsimmät lenkit kokonaan yksin kulkematta päiväs aikaankin, kun teidän täällä niitäkin liikkuneen. Mutta ennemmin meikäläistä metsässä hirvittää vihaiset irtokoirat, joita onneksi täälläpäin varsin vähän on. Toinen mikä saa varmasti muuttamaan suuntaa on yhtään epäilyttävästi käyttäytyvä ihminen, jolla ei ole koiraa mukana ;) ;) Joten aivan peloton liikkuja ei ole meikäläinekään, vaikka varsin huolettomasti noita lähimetsiä koirujen kanssa kolutaankin.
Aikoinaan kyllä pistettiin menemään pilkkopimeässä metsässäkin, mutta on se vaan tarttunut susihystreia sen verran minuunkin, että tätä en enää yksin menisi tekemään, isännän kanssa kyllä ;) Tosin silloinkin pikkukoirat pysyy visusti hihnassa. Eikä tuo pelko nyt ihan tuulesta temmattua ole, kun viime talvenakin tässä meidän kylällä todistetusti on susihukka seikkaillut. Eikä todellakaan missään korvessa asuta, ei siellä päinkään.