Hyvää Joulua!

LEEVI 14-vuotta

 Punaturkki nuuskunenä elämänsä kunnossa :) Innostuu välillä leikkimään kuin pentukoira konsanaan, mutta myöskin nukkumaan pitkään ja sikeästi... ;D Ruoka maittaa ja mieli on pirteä. Kaikki on kertakaikkiaan hyvin.
Kerran tuossa alkusyksystä rakas vanhuksemme kyllä säikäytti pahan päiväisesti, kun aamulla nöksötti eteisenlattialla tuijottaen apaattisen näköisenä eeensä. Syyksi selvisi pahasti jumettunut selkä, joka hoitui parilla akupunktio käynnillä, eikä sen jälkeen ole kipuillut ollenkaan, liikkuu yhtä lunkisti kun aina ennekin. Samalla lääkärinäynnillä otettiin verikokeet pitkästä aikaa, tulokset priimaa ;D

 Leevi vaan on niin Leevi :D

LARA 12.V

 Lartsulainen, pieni rakas sisupussi! 12-vuotis päivänään Lara kävi aamusella hipsuttelemassa n.40 minuutin metsälenkin, iltapäivällä ulkoiltiin omalla pihalla leikkien ja temppuillen ja tehtiinpä metsään pieni jälkikin (puuha jota Lara edelleen rakastaa ;) ).

 Lara pieni on piretä ja iloinen :) Säännöllinen akupunktio pitää lihakset kunnossa ja päivittäinen liikunta ja touhuaminen muuten vetreänä. Kipuja ei edeleenkään vaikuttaisi milläänlailla olevan, lihassärytkin häviävät aina akupunktion myötä. Ruoka maittaa ja kaikki vanhat koiruudet on tallella ;)

 En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta enää en murehdi asiaa niinkuin viime syksynä, jolloin monena iltana itkin itseni uneen ollen varma, että seuraava päivä on se viimeine. Mutta uskomatonta kyllä, kunto on päinvnastoin vuodessa ennemminkin parantunut kuin huonontunut. Näillä mennään ja toivotaan, että yhteistä taivalta on vielä jälellä useita päiviä!!

Ruca 6.vuotta

Perjantaina 23.5 täytti meidän rakas "kakara" jo kuusi vuotta! Aika rientää turhan vilkkaasti.
Päivä meni hellettä pidellessä, vaikka kovasti toiselle piti palloa heitellä, piti varjoon päästä alituiseen läähättämään, kunnes taas kohta oltiin taas palloa vinguttamssa.

Ruca ei ole koskaan auringosta saatikka helteestä pahemmin perustanut ja siksi olenkin erityisen mielissäni siitä miten tuo pieni räyhäroope jaksoi tänään helteistäkin helteisemmän kisapäivän. Ilma oli välistä todella painostava.

Ekalla radalla ohjaaja oli kuin löysä makarooni, hilpppastiin ensin a-esteen ohi, en yhtään varmistellut ja näin kävi, siitä sitten virhe kepeille ja sitten homma meninkin komentamiseksi (siis koira komensi ohjaajaa...), ratavirheitä kuitenkin "vain" kymmenen, mutta yliajalla.

Toiselle radalle  vähän jo asennetta peliin, ainut virhe puomin alastulolta, mutta lopussa unohdin hiukan rataa ja jouduin vääntämään yhden ylimääräisen valssin suoraan koiruuden eteen, joka kyllä huomautti välittömästi mustelman verran käsivarteen.... Vitosella kuitenkin sija.4.

Viimeinen rata oli hypäri. Kepeille vienti arvelutti kovin. Alku meni nappiin ja kun huomasin, että sain Rucan oikeaan keppiväliin olin jo mielessäni nollaa tekemässä vaikka edessä oli vielä toinen killerikohta, mutta ehkäpä juuri siksi  tuloksena todellinen hyvänmielen nolla ja silläkin sija 4.

Nyt on siis vihdoin tämänkin vuoden kisakausi avattu ja ihan hvällä fiiliksellä. Mene ja tiedä monissako kisoissa käydään ehkä muutamissa, toivottavasti ei kuitekaan heti seuraavia samanlaisessa helteessä.

Agilitykuvat Mirkka Kalmari. Kiitos Mirkalle!

Talvi kevään keskellä

Vanha herra tolleri on kevään mittaan muuttunut taas aamuvirkuksi. Aurinkoiset aamut saavat vanhuksen raottamaan silmiään jo kukolaulun aikaan ja tassut hipsuttavat keittiöön välittömästi isäännän tehdessä nousua.  Mutta olipa aamuvirkku totaalisesti kateissa aamuna, jona ulkona näytti tältä... 

Vanhaa herraa piti käydä kolemsti herättelemässä aamupissille, ennenkuin toinen suvaitsi koipiaan alkaa oikomaan.

Mutta kukapa sitä nyt takatalven keskelle toukokuusa viitisis lähteä. Luta nimittäin oli tullut yön mittaan reilustu ja sade jatkui lähes koko päivän.

Onneksi seuraavana aamuna paistoi jo aurinko ja vanhan herrakin mieli piristyi :D

Kotipihan ollessa täysin takatalven valloittama oli pienoinen yllätys kun Rucan kanssa lenkkeilimme kilometrin päähän saimaan rantaan, jossa tuuli tuoversi, aurinko paistoi ja lumesta ei ollut tietoakaan vaan vastassa aivan mahtava ulkoilusää...

Kaunispoika

Ruca 21.4.2014 Imatra Pääsiäisnäyttely, tuomarina Sinko Stefan, Slovenia

Ruca pyörähti Iidan esittämänä pitkästä aikaa (= 2 vuotta ) näytteykehässä, napaten varsin huisin heinot arvostelut. Esiintymään tuo ei kyllä suostunun sitten ensikään, kun sekosi totaalisetsi kauniista länderineitokaisesta. Arvostelu, nyt voi sanoa että onneksi, oli ohi todella nopeasti ja emäntä taas melkosen pihalla, eihän sitä nyt enää muistanut että arvostelu ei enää tule nauhoina ja väritkin menee miten sattuu :D

Mutta siis virallisesti meillä on taas Erinomainen Sertin arvoinen vieläpä Cacibilla varustetti koira. ROPin tittelin vie paikalla olleesta 3 länderistä Rucan suuresti ihailema Ricca neitokainen, Rucan ollessa VSP.

Pokaaleista kaksi vaihdettiin lahjakortteihin (yleisön painostuksesta suostuttiin yhteen pokaalliin :D) ja sitä kautta palloon ja nameihin, luulen Rucaakin miellyttäneen tämä vaihtoehto pystejä enemmän ;)

Saas nähdä saadaanko aikaiseksi lähetä sitä viimeisä sertiä metsästämään. Tämmösellä kerran vuodessa tai kahdessa rytmillä se ei tosin ole ihan lähitulevaisuudessa edessä, jos ei sitten tahtia tiukenna :D

Lomalla Levillä

Tavlilomalle lähdettiin 12 tunnin ajomatkan päähän Levin maisemiin. Itse hiukan jännitin miten vanhuskoirat matkan tuomasta stressistä selviäisivät, mutta mikäpä noilla vanhoilla konkareilla, eiväthän nuo ensi keraa matkassa olleet. 

Majapaikkamme sijaitsi etelärinteen reunalla, josta suksilla pääsi suoraan rinteeseen.Maasto ei siis ollut kovin tasaista, kun rienteen juurellekin oli matkaa ja tämä kun selvisi vasta paikan päällä, niin mietin jo että mitenhän ulkoilu Laran kanssa onnistuu. Ihan hyvin tuo kutekin onnistu, sitkeästi pimu paino aamuaurngossa rinteenreunaa välillä yös väillä alas. Terassilta suoraan lumikengillä hangelle ja hyvin kantoi koiruuksia, Välillä toki ajeltiin tasasempaankin maastoon kävelemään, mutta siis harvassa oli ne kerran, kun Laran kainaloon tarvitsi napata.

                  

. Rinteen juurelta lähti tavlikävelyreitti tunturiin. Tuota reittiä pitkin olisi päästyt kiertämään Levi keskukseen toiselle puolelle tunturia, mutta suunnitelmista huolimatta emme ehtineet tätä pitkää retkeä tekemään. Pari kertaan käytiin n. 6 km lenkki kiertämässä, matkaan taittui toki hiukan pitempi hetki, kun tasaisella kävellessä vaikka almäkeen pääsiskin sitten aika vauhdilla :)

Toki koiruudet piti käydä kuvaamssa tunturin tuiskessa,

 tässä Tuikun parkkipaikalla.

 Rinteen reunalla sai pallo kyytiä :)

 Ruca osoittautui taas mainioksi hiihtokaverikis, 10 km meni heittämällä ja hurjaa supurttia välillä vetäen. Kyllä emännältä ennen kunto loppui :)

 Kelit oli loistavat, auringosta saatiin nauttia päivittäin.

Mikä mikä maaliskuu

Vielä pari päivää sitten paistateltiin päivää lähes kuivalla pihanurmella, kun ne vähäisetkin lumet oli kaikonnut parin viikon plussakelien myötä taivaan tuuliin. Vain yöpakkaset piti polut jäisinä, mutta alkoipa suurin osa niistäkin liukkaista hävitä ja Larankin kanssa alkoi päästä liikkumaan taas vapaammin. Keli muistutti todellakin lähinna huhtikuun loppua eikä suinkaan maaliskuun alkua :)

No mutta kuinkas sitten kävikään, tänään saatiin aamusta nauttia lähes kymmen asteen pakkasesta, upeasta auringosta ja lumesta!! Keli mitä mahtavin ja Lartsulaisenkin mukava tassutella pehmeässä lumessa :)