Ei tarvinnut vielä kaivaa lumikenkiä varastosta, vaikka
lunta hiukan satoikin lisää. Pakkaset ja upeat aurinkoiset päivät jäivät kuitenkin
taakse ja tilalle tuli muutaman pakkasasteen mukavat talvipäivät. Näihin
talvipäiviin elämää on nyt viikon verran tuonut 7 kk ikäinen cairnterrieri Kerttu, jonka
isäntäväki lensi lomailemaan rapakon taakse jättäen Kerttusen meidän
lauman hellään huomaan J
Täytyy myöntää, että reilussa viidessä vuodessa on hyvin
unohtunut, miten eläväisiä pentukoirat osaakaan olla. Siinä missä nuo aikuiset
koiruudet kaivautuu sohva uumeniin aamulenkin jälkeen jatkaa pentulainen
touhuamista ja paikkojen tutkimista vielä iäisyyden. Parin tunnin riekkuminen
toisen samanikäisen koiruuden kanssa saa untenmaille vain hetkeksi ja kohta
taas ollaan valmiina uuteen seikkailuun.
Ihmeteltävää ja tutkittavaa riittää ja mainion leikin saa aikaan vaikka
tappamalla puruluuta. Sohvan selkänojalla on mainio paikka vahtia pihamaan
tapahtumia ja ilmoittaa tietysti muulle jengille jos jotain epäilyttävää sattuu
näkymään.
Viikossa on alkanut lauma jo muodostua. Toki Kerttu oli
tavannut meidän lauman jo useampaan kertaan ennen hoitoon tuloa ja Rucan kanssa
oltiin käyty esittelemässä lenkkipolkuja jo moneen otteeseen, joten ihan
ventovieras karvaturri ei taloon tullut. Mutta tokihan se aikansa otti, että
nuo hyväksyivät, että toinen saa täällä vapaasti temmeltää.
Leevi on Kertun suuri idoli, joka etsitään heti lenkin tai
yksinolon jälkeen ensimmäisenä ja pussaillaan toisen hermostumiseen asti, joka
ei kylläkään neitokaista paljoa hetkauta. No pikkuhiljaa alkaa Kerttukin jo
malttaa lopettaa ajoissa ja ottaa hiukan rauhallisemmin tolluran suhteen.
Laraa kunnioitetaan
ihan kypmillä, mutta Laraltakin on komennukset vähentyneet puoleen
alkupäivistä, Kerttulainen saa jo olla samalla sohvalla ihan ilman mukinoita
jopa melkein vieressä ;D
Rucan kanssa on ihan huisin kiva pelata palloa, käydä
lenkillä ja vähän riekkua muutenkin. Välillä Rucan pitää vähän jeesata Leeviä
tai olla mustasukkainen emännästä, mutta muutoin alkaa noilla kahdella kyllä
synkata.
Hienosti siis on kakarakoira laumaan sopeutunut. Kylässä on
käynytmyös pari muuta kakarakoiraa hoidokkia aktivoimassa. Heti torstaina
kylään tupsahti mitteli Velma 5 kk ja kyllähä tytöillä vauhtia riitti, ei
paljoa 20 asteen pakkanen menoa haitannut.
Maanantaina kylään tuli sitten herrasmies poika Haakon, vain
muutamaa viikkoa Kerttua vanhempi ja taas oli piha kuin taistelutanner, kun
pienet tassut takoivat maata. Tuota leikkiä olisi jatkunut varmasti
loputtomiin, mutta tylsiltä kaksijalkaisilta alkoi paleltua varpaat jo heti tunnin päästä, mutta onneksi
päätyivät turisemaan vielä sisätiloihin niin leikki sai jatkua vielä lähes
toisen moisen ajan.
Vielä pari päivää saadaan kakarakoiran ihanasta hyväntuulisuudesta ja elämäilosta nauttia. Vanhukset varmaankin huokaa lauantai-iltana syvään, kun talo hiljenee, mutta luulenpa että Ruca saattaapi hiukan jäädä kaipaan juoksukaveria. No mutta Rucan onneksi ja emmännän mieliksi saadaan Kertusta emäntineen lenkkikaveri toivottavasti vielä jatkossakin. Ja hoitopaikkain on jatkossa toki taattu, vaikka näin viikon jälkeen voinkin todeta, että kolme koiraa normiarjessa on kyllä aivan riittämiin ;D