Taivas sai taas yhden tähden lisää tuikkimaan talviyöhön, kun ystävämme Tintti siirtyi vihreämmille metsästysmaille viime keskiviikkona.
Jos meille tulisi cavalier, soisin sen olevn juuri niin kuin Tintti; iloinen, huoleton, aina ystävällinen hännänheiluttaja, joka rakasti lentäviä lumipalloja ja purossa pyöriviä lehtiä.
Tintti ei ollut minkään minikoira vaan kunnon spporttipoika, joka kulki pitkät metsälenkit siinä missä laumansa isot hoffitkin. Ainut mikä tämän soprttpojan menoa tais hidastaa oli kainaloihin ikävästi kertyvät lumipallot.
Leevin ja Laran kanssa Tintti kiersi monta monta monituista lenkkiä aina Leevin pentuajoilta lähtien. Useamman vuoden ajan Tintti oli oman laumanasa kanssa joka aamuista lenkkiseuraa. Vaikka ylimpiä ystävyksiä ei Leevistä eikä edes Larasta Tintin kansas tullut, olivat ne silti selvästi samaa jengiä, jollei jopa samaa laumaa.
Kiitos Tintti, että saimme tuntea sinut!
***
"On muistoja, joita ei aika
eikä vuodet viedä voi,
on muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi."
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti