Joulumarkkinat on niitä harvoja tapahtumia kaupungissa, minne voi huoletta tallata myös koirien kera osotoksille, torien tapaan sinne ei ole koirilta pääsy kielletty. Ja sen kyllä huomaa, sillä liikeellä on aina jos jonkinlaista katvaturria ja tietysti vielä erikseen ne jotka lapsia ajeluttavat.
Ja tottakai myös meidän "maalaiskoirat" pääsevet joka kerta mukaan muistelemaan kaupunkikäyttäytymisen alkeita. Niin myös viimeviikonloppuna, pitihän pikkumies viedä haistelemaan jouluntuoksuja.
Pienen mukavan yllätyksen olivat koirat järjestänee perille päästyämme, joku oli nimittäin voinut aikalailla pahoin matkan aikana. Ensin epäilin Leeviä, joka oli syntäriaamun kunniaksi nauttinut normaali suuremman puruluun, mutta koska takana oli ollut varsin rauhallista ja ennekaikkea äänetöntä, kääntyi epäilykset pikkumieheen, jolla on siis tapana yks kaks vaan pullauttaa oksennukset pihalle ilman mitään ensioireta ja enenkaikkea ilman mitään ääntä. No, oli miten oli, oksennusta oli kuitenkin valtavasti, mutta kaikeksi onneksi kukaan ei ollut sotekenut itseään ja jokainen vaikutti olevan täysin kunnossa, joten ei muuta kun likainen viltti kasaan ja menoksi.
Sää suosi siinä mielessä, että pikku pakkasesta johtuen maa oli kuiva, toisin kun viime vuonna, jolloin tarvottiin mutavellissä... Ihmisiä oli mukavasti ja myös niitä toisia koiria. Paria pääsi pikkumies moikkaamaankin. Eipä tuo ollut moksiskaan ihmisvilinästä, vaikka aikoihin ei olla moisessa hälinässä käveltykkään ( tässä asiassa on sosialistaminen ollut hiukan huonossa jamassa, mutta eipä tuo onneksi ole näemmä haitannut). Kovasti olisi halunnut moikata kaikkia ihmisiä ja tietysti niitä koiria. Ja ans olla sitä riemua, kun joku tuttu tuli vastaan ja pikkumies pääsi paijattavaksi.. ;) Leevi on myös kuin kotonaan tuollaisissa paikoissa, häntä heiluen vain viuhtoo menemään. Lara on nyt sitten ainut, joka hipsuttaa jalan juuressa sen näköisenä, että ei suunnattomasti tilanteesta nauti, mutta käyttäytyä sekin toki osaa ja jos sylissä saisi matkustaa viihtyisi varmasti ;) ;) Itse ostokset jäi varsin vähiin, mutta mitäpä tuosta, kun mukava oli kuitenkin käydä.
Jänöjusseista
Jänöjussit tuntuvat kadonneen kokonaan metsäläenkeiltä, jopa siinä määrin, että en osaa niiden ilmestymistä enää juurikaan edes odottaa. Viimeksi muistan Laran sännänneen luppakorvan perään joskus alkukesästä ja tuolloinkin lähinnä ison kaarroksen verran. No, asiaan vaikuttanee se, että siihen aikaan, kun meidän jengi lähtee metsään on jänöjussit jo aamujuoksut juosseet ja painuneet päivälevolle ;) Tämähän ei ole toki meitä haitannut tai siis lähinnä emäntää.
Tuossa eräänä päivänä sai kuitenkin pikkumieskin ensimmäisen kosketuksen noihin karvaisiin otuksiin, erään jänöjussin ollessa unohtunut nukkumaan turhan lähelle polkua. Itse ehdin juuri tajuta mikä ryteiköstä lähti, kun Lara ampaisi tuhatta ja sataa perään. Siinä vaiheessa oli turha alkaa Laran perään huutelemaan, vaikka toki ehdin kerran pari älähtääkkin. Keskityinkin ensisijaisesti pikkumiehen pyydystämiseen, joka ei ollutkaan ollenkaan vaikeaa, toisen ollessa jähmettyneenä, joko ihmetyksestä tai järkytyksestä paikoilleen ;) ;) No, ei muuta, kun pentu hihnaan ja hurjat kehut päälle ja namia napaan. Sen jälkeen keskityin Leevin bongaamiseen, joka osoittautui sekin varsin helpoksi, herra töhötti ryteikössä korvat lepattaen, naamalla ilme; jee, jee jotain kivaa, mutta mitä ja missä... ;) No, varmaan se tiesi Laran pupujussin perään ampuneen, mutta tällä kertaa herkkupussi vei voiton ja näin oli kaksi koiraa hallinnassa.
Tässä vaiheessa sitten oli aika paikantaa tuo meidän pikkuneiti ja liekkö johtunut varsin ryteikköisestä maastosta vai erittäin ovelasta jänöjussista vaiko ihan siitä, että Leevikin jätti leikin kesken eikä Rucakaan sännännyt oppia ottaamaa, mutta siinä tuo läntsykäinen pyöri pusikossa ja tuli nätisti pyynnöstä luokse. Näin siis tällä kertaa ja aikaahan tuohon koko kohtaukseen ei varmasti kulunut paljon kymmentä sekuntia kauempaa.... Toivottavasti sama kaava toistuu myös jatkossa pupusten (tai pitäisi kai oikeasti sanoa rusakoiden) eksyessä kulkureiteillemme tai me niiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti