Joten ei muuta kun karvaturrit kyytiin ja menoksi. Vaikka kysessä oli vain yhden yön reissu, olisi tavaran määrästä voinut päätellä pitempääkin matkaa. Sopeutumis syistä kun katsoin parhaaksi raahata koissuille omat pedit mukaan. Pedit osoittautivatkin varsin hyväksi ideaksi tai ainakin karvakuonot tyytyväisinä niissä köllivät ja isäntäväen sohvakin jäi kutakuinkin rauhaan.
Rakkaat karvakuonomme käyttäytyivät muutekin yllättävän rauhallisesti, vaikka kyseessä oli kerrostaloasunto. Haukkumaan erehtyivät oikeastaan vain kerran sunnuntai aamuna. Lienekkö lauantai aamun agility treeit väsyttäneet vai olivatko vain veiraskoreita. No, Ruca kyllä suhtautui hieman penseästi isäntäväen tarjoamiin herkkuihin. Pikkumies nimittäin pullautti iltaruokansa suoraan keittiönlattialle saatuaan varsin herkullisen näköisen leikkelesiivun. Huvittavinta oli, että vaikka koiruus pyöri ihan jaloissa ei pihadustakaan kuulunut, että pikkumies olisi voinut pahoin, kuului vain illan isännän (joka muuten ruokaa oli laittamassa) toteamus herkkupalan kelpaamattomuudesta ;)
Retki oli kaikin puolin onnistunut, ruoka erittäin hvyää eikä vinikään hunosti valittua. Isäntäväkikin pääsi vielä aamulla nauttimaan pikkumihen riehakkaasta herätyksestä, toinen kun ei kuurikaan epäröinyt rynnäätä suoraan sänkyyn pusuttelemaan varsin riehakkaaseen tyyllinsä.
Koirulitkin viihtyivät, tosin Leevin klo 9 nukkumaanmenoaika taisi häiriinyiä pehemman kerran...
"Jos sitten antaisit meidän vaikka nukkua..."
Illan emännän ja pikkumehen herkät hetket ;)
1 kommentti:
Emäntää jäi vähän harmittamaan kun ihmisten ruuasta jäi puuttumaan se mozzarella. Vaan ihan hyvin se silti taisi maistua. Ei tullut ainakaan samaa reaktiota kuin Rucalle =)
Lähetä kommentti