Raisua moikkaamassa

Eilen käytiin siis moikkaamassa Raisua ja Merviä Mikkelissä. Mervillä sattui olemaan vapaapäivä ja Mikolla sopivasti työreissu siihen ihan lähelle, niin tokihan me karvaturrien kanssa käytettiin tilaisuus hyväksi. Pihan tultuani juoksi Raisu suoraan iloisesti syliin paijattavaksi. Ei jälkeäkään läderien tavanomaisesta varautuneisuudesta vieraita kohtaan ;) Kauaa ei tämä söpöliini kuitenkaan malttanut paijattavana olla, kun autossa räyhäävät lajitoverit vievät huomion. Pikkumies olikin aivan innoissaan, kun näki Raisun ja innoissaan tuo taisi olla Raisukin velipojan näkemisestä.
Pikaisesti pääsi pikkumies moikkaamaan myös äitimuori Fannia, joka otti Rucan varsin ystävällisesti vastaan Mervin epäilystä huolimatta. Lenkille pääsi mukaan kuitenkin vai Raisu. Tehtiinkin oikein ihana lenkki pitkin peltoja ja metisiä upean lämpöisessä kevätkelissä. Larakin hyväksyi Raisun ihan täysin, joten koko lössi sai painella vapaana ja kivaa noilla näytti olevan. Oli aivan ihana katsella miten hyvin Raisu ja Ruca viihtyivät yhdessä.
Lenkin jälkeen nautittiin vielä kevään lämmöstä ja Mervin tarjoiluista terassilla. Kolme tuntia hujahti todella ihan hetkessä, mutta ei kai se ihme kun seurattavana on kaksi aivan ihanaa pentua puuhastelemassa keskenään ja juttua aiheesta jos toisestakin olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa. Oma kamera teki tietysti tiltin näin tärkeällä reissulla, mutta onneksi Mervillä kamera toimi ja saatiin ipanoiden tapaaminen ikuistettua. Hyvin ovat sisarukset saman kokoisia, joten saa nähdä missä säkäluokassa agiliitoa tulevaisuudessa sitten lopulta harrastetaan..

Mikkelissä ei lunta näkynyt enää ollenkaan, meillä sen sijaan tänäkin aamuna vielä lenkillä käveltiin aukean poikki, missä lunta oli kauttaaltaan paksu kerros. Suurin osa lenkkipoluista alkaa kuitenkin viime päivien todella lämpimien kelien ansiosta olla sulia, mutta vielä viime torstaiaamuna nautittiin kunnon keväthangista täydessä auringossa. Toki tuolloinkin jo auringon sulattamia länttejäkin jo löytyi, mutta kyllä viime viikolla oli ehdottomasti vuoden parhaat ja aurinkoisimmat keväthanget.

Pääsiäisen viettoa mökkeillen ja näytellen

Pääsiäisnäyttely Lapeenrannassa 12.4.2009, tuomarina Leni Finne.

Pikkumiehen ensimmäinen virallinen näytelmä on nyt siis käyty. Itse tuloksilla emme pääse hehkuttamaan, mutta sillä kyllä, miten hienosti pikkumies esiintyi handlerinsa ohjastamana. Suuret kiitokset hienosta esittämisestä Iidalle ;) Pikkumies itse kertoi eilen oman painavan mielipiteensä näyttelytuomarin arviosta. Yllätin herran nimittäin silppuamasta näyttelyarvostelua keskellä olohuoneen mattoa ;) Olin varannut sen pöydälle koneen viereen valmiiksi kaikelle kansalle julkaistavaksi, mutta ajatus ei mitä ilmeisemmin itse arvosteltavaa miellyttänyt. No, sen verran ajoissa ehdin hätiin, että tässä se kuitenkin tulee:

Riittävät mittasuhteet, sopiva luusto, aavistuksen lyhyt kuono-osa, lähes tasainen kallo, hiukan epävarmat korvat, köyristää hieman selkäänsä. Niukka eturinta, melko pysty ja lyhyt olkavarsi, ikään riittävä rintakehä, hyvät takakulmaukset, ruskea voittoinen väri, oikea karvanlaatu, hyvä askelpituus, vispaa hieman edestä.

Lisäksi tuomari oli kommentoinut suullisesti, että häntä ärsyttävät pyöreät silmät…
Tällä irtosi siis sininen nauha, ei punainen eikä vaaleanpunainen, mikä meille tietysti eittämättä olisi oikeasti kuulunut. Meidän pikkumieshän on kuitenkin täydellinen, totta kai, meidän mielestä ;)

No, vaikka menestys jäi tällä kertaa niukaksi, oli enemmän kuin mukava nähdä Rucan sisarukset Rasse, Raisu ja Ana omistajineen. Piskuinen Ana poikkesi joukosta aika lailla ja vetikin koko potin kotiin. Onnea vaan vielä Analle joukkoineen hienosta saavutuksesta. Rasse ja Raisu ovatkin sitten samaa kastia kuin Ruca, ne todella sisaruksiksi tunnistaa. Jokseenkin kasvoiltaan Rasse on hyvinkin erinäköinen kuin Ruca, kun taas Raisussa mielestäni kyllä näkyy samoja piirteitä meidän pikkumiehen kanssa. Varsin söpö likkahan tuo onkin. Yhtälailla nuo kaikkia ovat ihastuttavia niin ulkonäöltäänkin luonteeltaankin, oli tuomari sitten mitä mieltä tahansa ;) Annelle muuten vielä kiitokset Rucan viime hetken hännän siistimisestä ;)

Olihan tuolla näyttelyssä muutama muukin länderi omistajineen, mutta ei junnuluokassa (yhteensä taisi 8 länderiä olla paikalla). Ja on pakko tunnustaa, että näitä sisaruksia seuratessa ja touhua jännätessä jäi koko muu sakki huomiotta. Ihan hävettää näin jälkeenpäin, että ei tullut käytyä edes tervehtimässä näitä läderistejä joita en tuntenut. Ehkäpä ensi kerran (jos nyt sellaista tulee) olen jo sen verran kokeneempi, että osaan käyttäytyäkin…
Siinä häslätessä jäi kuvasaldokin varsin onnettomaksi, osittain kyllä johtuen myös valaistuksen kehnoudesta (taikka kehnosta kamerasta, ottajassahan ei tokikaan voi vikaa olla..). Samaan potrettiin sisarukset sentään saatiin.

Takana Raisu, edessä Ana, keskellä Ruca ja RasseRaisu söpösteleeRasse komeana

Näyttelyä edeltävä päivä vietettiinkin leppoisasti mökillä päiväretkellä. Luvatusta keväisesti porottavasta auringosta ei tosin näkynyt vilahdustakaan, mutta ei tuo ainakaan karvaturreja tuntunut haittaavan. Varsinkin herra tolleri ja pikkumies porhalsivat menemään niin että lumi pöllysi ja kepit lenteli ;).

Lartsu viihtyi nuuskuttelemassa ainokaisella auringon sulattamalla vihreällä läntillä.

Notskilla makkaraa kerjäämässä ;)

Loppuun vielä muutama kuva viimeviikon treffeiltä koirakamujen kanssa ;) Meillä alkaa kohta kenttäkin (taustalla kuvissa) olla treenattavassa kunnossa lumen paljoudetsa huolimatta. Kaikeksi onneksi kenttä sijaitsee aurinkoisella paikalla ja aurauksesat on huolehdittu ajoissa.
Kohta sitten mennä viiletetään rapa roiskuen reeneissä ;)

Pikkumies match showssa

Sunnuntaina pikkumies siis pyörähti kehässä Iidan esittämänä. Ja todella hienosti tuo ipana osasi käyttäytyä. Oltiin paikalla jo reilusti aikaisemmin, jotta pikkumies ehti hiukan tutustua ympäristöön ja moikkailla tuttuja tietysti. Seurakavereita olikin ahkerasti liikkeellä ja niin oli muutakin väkeä. Jo pelkästään pentuluokassa oli yhteensä 32 koiraa. Rucallehan koitos oli ihka ensimmäinen eikä edes yksiäkään oikeita näyttelytreenejä ole käyty, saatikka että Iida ja Ruca olisivat yhdessä treenanneet. Mutta siksihän tuonne juuri mentiin, treenaamaan siis ;) No, tottiksessa käynnistä ja pienistä kotitreeneistä on kuitenkin ilmeisesti jotain hyötyä ollut, koska hienosti tuo pentulainen esiintyi. Hiukan tempoi alkuun ekassa ympyrällä juoksussa, hihna jotenkin selvästi häiritsi herraa, liekkö jäänyt hiukan huonosti. Edestakaisin juoksutus ja seisottaminen meni kuitenkin hienosti ja tästä parikilpailusta siis punainen nauha.

Punaistenkin kehässä pikkumies pääsi vielä kahdeksan parhaan joukkoon (16) ja jaksoi edelleen esiintyä hienosti. Hiukan säikähti (niin moni muukin) kehänauhaan kompastunutta kehätoimitsijaa, joka rämähti sitten suoran pentulauman keskelle (kehä vielä todella pieni). Mutta hyvin sai Iida tilanteen haltuun, joskin tässä vaiheessa pikkumies taisi huomata takana esiintyvän aivan valtavankokoisen tanskandogin, kun sitä alkoi hieman epäluuloisesti päilyillä. Kylläpä meidän pentulainen näyttikin piskuiselta tuon jättiläisen edessä. Ja loppujen lopuksi tuo jättiläinen kisan voittikin. Mutta siis hienosti sujuivat nämä treenit eikä pikkumies siis ollut moksiskaan väenpaljoudesta tai paikasta joka oli todella ankea pimeä parkkihalli. Ulkona oli onneksi mukavan leppoisa kevätkeli , jonne pääsi aina välillä lämmittelemään ;) Leevi ja Lara olivat tietysti turistina mukana.

Kyllä tuo ipana sen verran uudesta tapahtumasta kuitenkin väsyi, että kun iltapäivällä menimme sitten kylään vanhempieni luokse oli riehakkaiden alkutervehdysten jälkeen matolla sikeitä vetelevä pentulainen ;) Ai niin, kyllähän siellä ”näyttelyssä” hampaatkin katsottiin, mutta pöydälle ei nostanut. Hiukan pikkumies mielestäni tuomaria jännitti, mutta tuomari käyttäytyikin mielestäni jopa liian varovaisesti. Hienosti antoi kuitenkin hampaat katsoa ja itsensä kopeloida. Ensi sunnuntaina sitten Lappeenrannassa tosi kyseessä ;)

Maanantain ja sunnuntain välisenä yönä iskikin siten kunnon takatalvi. Yön aikana oli tullut ihan kunnolla lunta. Aamulenkille päästiin siis kahlaamaan kunnon hankeen ja aamupäivä menikin sitten lumitöiden parissa. Josko nyt sitten riittäisi tuo lumen tulo ja kevät pääsisi kunnolla valloilleen.