sunnuntai 20. joulukuuta 2009
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
Onnea Leevi 9.v
Rakas tolleriherramme täytti tosiaan jo 9-vuotta. Ikä ei juurikaan tollerin tassua paina, vaikka toki pientä hiipumista on havaittavissa ja siksi niin halutessaan saa Leevi jäädä päivän toiselta lenkiltä kotisohvalle köllimään. Ja kyllähän tuo niin haluaa aika ajoin tehdäkin, varsinkin jo keli on märkä ja pimeä ;) Virtaa kyllä riittää sitten pallopeleihin ja muihin aktiviteetteihin ihan entisen lailla ihan reikkumiseen asti.
Leevin kanssa aloiteltiin tässä hiljattain uusi harrastuskin. Nimittäin liityimme mukaan kaverikoiratoimintaan. Leevillä on ensimmäinen keikka jo takanaan dementiavanhusten luona ja hienosti herra asiaan suhtautui. Seuraava käynti onkin piakkoin, saa nähdä mitä herra toisella kerralla asiasta tuumaa.
Leeville tehtiin tänä syksynä allergiatestit jatkuvien silmätulehdusten takia. Testi kertoi sen, mitä jo osasin odottaakin (siitepölyt), mutta ruoka-aineissa tuli yllätyksiäkin (esim.kani, ohra). Suurimman syyn nohin silmätulehduksiin luulen kuitekin olevan pitkään jatkunut alakerran remonttimme, koska yhdeksi allergeeniksi osoittautui pölypunkki. Kaikeksi onneksi Leevin allergiaoireet ovat olleet aiemmin varsin lieviä ja pysyneet kurissa erinäisillä hoidoilla. Ja uskonkin nyt näiden uusien teitojen avulla ja remontin ollessa tuotapikaa oheitse, että saamme silmätulehduksetkin kuriin ja pienimätkin kutinat loppumaan. Ja tolleriherralle vielä monta aktiivista vuotta eteenpäin!
tiistai 20. lokakuuta 2009
Lumi tuli
Karvatassut nauttivat täysin siemauksin lumisesta maisemasta, varsinkin tänä aamuna pikkupakkasessa, auringon paisteessa. Ihana talvi. Valitettavasti vaan näyttää siltä, että tämä ilo jää vielä varsin lyhyt aikaiseksi, lumi tippuu puista auringossa, tuoden mukanaan valtavat kasat lehtiä ja lämpötila nousee taas plussan puolelle. No, tarvii nauttia vielä kun voi ;)
perjantai 9. lokakuuta 2009
ONNEA LARA 7.V
Lara, uskollinen pikku varjoni.
Oltiinpa sitten mökillä tai kotona, niin voin olla varma että pikku länderini pitää huolen siitä, että tietää missä olen. Hetkellinenkin epätietoisuus aiheuttaa hurjan etsintävimma ja voi sitä riemun määrää kun kohde löytyy ;)
Lara rakastaa koko pienellä sydämellään niitä jotka ovat sen luottamuksen ansainneet, vieraita se ei omalla reviirillään sietäisi ollenkaan. Kuitenkin, saadessaan rauhassa ja ennen kaikkea oma-alaotteisesti tehdä tuttavuutta, voi nopeastikin hyväksyä tulokkaan. Ja vieraassa ympäristössä yllättää emäntänsä edelleen tunkemalla täysin ventovieraankin rapsutettavaksi.
Muistan aina sen, kun jouduin jättämään Laran kohtutulehduksesta johtuvaan leikkaukseen ja palasin neitokaista hakemaan mielestäni reilusti ajoissa lääkärin sanomasta ajasta. Luulin pikkuneidin vielä vetelevän täysin sikeitä, mutta kuulinkin ensimmäiseksi miten Lara purputti raivoissaan hoitajille, että pysykäähän kaukana. Ja voi sitä hännän huisketta kun itse pääsin potilaan luokse. Vasta omaan auton päästyään antoi pikkuneiti taas periksi ja unelle vallan.
Lara pitää itseään koirakoplamme valtiattarena ja osaa olla mustaussukkainkin muiden saamasta huomiosta. Kuitenkin typykkä on varisin riippuvainen pomotettavistaan ja onkin täysin orpo jos ei tiedä missä poitsut luuraa. Monesti saakin katsella kun pikkuneiti kuorsaa päiväunilla puolittain Rucan alla tai tunkee samalle patjalle Leevin kanssa, pihalla istahtaa tarkkailuasemiin aivan liki punaturkkia tai silmäkulmastaan vilkaisee että seuraahan pikkumies varmasti perässä pyrähdykselle linnun perään.
Oltiinpa sitten mökillä tai kotona, niin voin olla varma että pikku länderini pitää huolen siitä, että tietää missä olen. Hetkellinenkin epätietoisuus aiheuttaa hurjan etsintävimma ja voi sitä riemun määrää kun kohde löytyy ;)
Lara rakastaa koko pienellä sydämellään niitä jotka ovat sen luottamuksen ansainneet, vieraita se ei omalla reviirillään sietäisi ollenkaan. Kuitenkin, saadessaan rauhassa ja ennen kaikkea oma-alaotteisesti tehdä tuttavuutta, voi nopeastikin hyväksyä tulokkaan. Ja vieraassa ympäristössä yllättää emäntänsä edelleen tunkemalla täysin ventovieraankin rapsutettavaksi.
Muistan aina sen, kun jouduin jättämään Laran kohtutulehduksesta johtuvaan leikkaukseen ja palasin neitokaista hakemaan mielestäni reilusti ajoissa lääkärin sanomasta ajasta. Luulin pikkuneidin vielä vetelevän täysin sikeitä, mutta kuulinkin ensimmäiseksi miten Lara purputti raivoissaan hoitajille, että pysykäähän kaukana. Ja voi sitä hännän huisketta kun itse pääsin potilaan luokse. Vasta omaan auton päästyään antoi pikkuneiti taas periksi ja unelle vallan.
Lara pitää itseään koirakoplamme valtiattarena ja osaa olla mustaussukkainkin muiden saamasta huomiosta. Kuitenkin typykkä on varisin riippuvainen pomotettavistaan ja onkin täysin orpo jos ei tiedä missä poitsut luuraa. Monesti saakin katsella kun pikkuneiti kuorsaa päiväunilla puolittain Rucan alla tai tunkee samalle patjalle Leevin kanssa, pihalla istahtaa tarkkailuasemiin aivan liki punaturkkia tai silmäkulmastaan vilkaisee että seuraahan pikkumies varmasti perässä pyrähdykselle linnun perään.
Yllä olevat kolme kuvaa; Outi Harju
Otoksia vuosien varrelta
Lara rakasta agilityä. Jo useamman vuoden harrastamisen jälkeen neidillä vauhti vain kiihtyy ja kyllästymisestä ei näy merkkiäkään. Kisakentän laidalla neiti on monesti kuin viilipytty ja viihtyisi lähinnä sylissä köllöttelemässä, mutta kun lupa tulee ensimmäiseen hyppyyn, ei ole epäilystäkään etteikö koiruus olisi täysillä mukana. Monesti käy niin kierroksella, että ohjaaja saa tuntea nahoissaan, jos käskyt ovat myöhässä ;)
Lara on myös perheemme pikku taskuvaras. Siinä missä tolleripoika ja ainakin toistaiseki myös pikkumies, ovat aina jättäneet taskut ja kassit rauhaan, on länderityttö tehnyt senkin edestä työtä. Suljetut vetoketjut avautuvat näppärästi eikä neiti kainostele esitellä taitojaan ihan julkisestikin. Ja mikäs sen parempi tapa viihdyttää itseään päivisin kuin etsiskellä taskuihin unohdettuja nameja.
Länderimäiseen tapaan Lara on kova pussailemaan ja äänirepertuaaria olisi vaikka muille jakaa. Kimeän räksyttämisen vastapainona on ihastuttavan hentoinen ulvonta, jota tosin harrastetavan harmittavan harvoin ja vain siksi että Levikin niin tekee, tosin aivan eri äänen volyymilla. Iltaisin nukkumaan mennessä syvä huokaus ja kaikenmaailman öninät ovat taattua tavaraa ;).
Lyhyesti sanottuna aivan ihastuttavan hellyttävä sylikoira ja samalla varsinainen pikku riiviö. Ennen tuon pikkuotuksen tuloa, en edes voinut kuvitella miten paljon eläin voi kiintymystä ihmiselle osoittaa. Ja kyllä, se osaa käyttää suloisuuttaan hyväkseen ja vedättää välillä emäntäänsä täysin 6-0.
Suuret kiitokset Eijalle ja Jarille siitä, että aikanaan meille Laran annoitte, päivääkään en antais pois tuon pikkuneidin seurassa vietetystä ajasta, niin paljon se on tuonut iloa ja onnea elämään ;)
Lara on myös perheemme pikku taskuvaras. Siinä missä tolleripoika ja ainakin toistaiseki myös pikkumies, ovat aina jättäneet taskut ja kassit rauhaan, on länderityttö tehnyt senkin edestä työtä. Suljetut vetoketjut avautuvat näppärästi eikä neiti kainostele esitellä taitojaan ihan julkisestikin. Ja mikäs sen parempi tapa viihdyttää itseään päivisin kuin etsiskellä taskuihin unohdettuja nameja.
Länderimäiseen tapaan Lara on kova pussailemaan ja äänirepertuaaria olisi vaikka muille jakaa. Kimeän räksyttämisen vastapainona on ihastuttavan hentoinen ulvonta, jota tosin harrastetavan harmittavan harvoin ja vain siksi että Levikin niin tekee, tosin aivan eri äänen volyymilla. Iltaisin nukkumaan mennessä syvä huokaus ja kaikenmaailman öninät ovat taattua tavaraa ;).
Lyhyesti sanottuna aivan ihastuttavan hellyttävä sylikoira ja samalla varsinainen pikku riiviö. Ennen tuon pikkuotuksen tuloa, en edes voinut kuvitella miten paljon eläin voi kiintymystä ihmiselle osoittaa. Ja kyllä, se osaa käyttää suloisuuttaan hyväkseen ja vedättää välillä emäntäänsä täysin 6-0.
Suuret kiitokset Eijalle ja Jarille siitä, että aikanaan meille Laran annoitte, päivääkään en antais pois tuon pikkuneidin seurassa vietetystä ajasta, niin paljon se on tuonut iloa ja onnea elämään ;)
Otoksia vuosien varrelta
torstai 8. lokakuuta 2009
tiistai 6. lokakuuta 2009
Fannimer
Fannimer pennuista seitsemän kymmenestä saatiin isä Rönnin kanssa samaan kuvaan 3. lokakuuta Mikkelissä! Paikalla pentuapaamisessa oli Rasse, Raisu, Maya, Ana, Fyra, Gromit ja tietysti meidän oma ipana Ruca.
Todella mukava oli nähdä koko joukko omistajineen. Aivan ihana oli katsella mm. Raisun ja Rucan peuhaamista ja painimista, sitä miten hyvin Gromit ja Ruca tulivat juttuun ja tietysti tarinoida omistajajoukkion kanssa.
Agilityä päästiin treenailemaan Anun opeissa ja taas tuli uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia.
Äitimuori Fanni pääsi myöhemmin iltalenkillä juoksentelemaan Raisun, Groimitin ja Rucan kanssa eikä yhtään ärinää tarvinnut Fannin hyvin käyttäytyville lapsilleen päästää, vaikka mukana oli myös Mille sekä hinnassa käpäilevät Lara, Choco ja Ana ja joukon jatkeena vielä nuuskuttelemassa Leevi. Kaik sulassa sovussa ;) Voiko tastä nyt muuta kun hyvä mieli jäädä. Suuret kiitoset vielä tätäkin kautta Merville ja Anulle!! Toivottavasti nähdään pian uudestaan!
Todella mukava oli nähdä koko joukko omistajineen. Aivan ihana oli katsella mm. Raisun ja Rucan peuhaamista ja painimista, sitä miten hyvin Gromit ja Ruca tulivat juttuun ja tietysti tarinoida omistajajoukkion kanssa.
Agilityä päästiin treenailemaan Anun opeissa ja taas tuli uusia hyviä vinkkejä ja näkökulmia.
Äitimuori Fanni pääsi myöhemmin iltalenkillä juoksentelemaan Raisun, Groimitin ja Rucan kanssa eikä yhtään ärinää tarvinnut Fannin hyvin käyttäytyville lapsilleen päästää, vaikka mukana oli myös Mille sekä hinnassa käpäilevät Lara, Choco ja Ana ja joukon jatkeena vielä nuuskuttelemassa Leevi. Kaik sulassa sovussa ;) Voiko tastä nyt muuta kun hyvä mieli jäädä. Suuret kiitoset vielä tätäkin kautta Merville ja Anulle!! Toivottavasti nähdään pian uudestaan!
perjantai 4. syyskuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)