sunnuntai 4. tammikuuta 2009

Vuosi vaihtui...

... hyvin rauhallisissa merkeissä, mutta kuinkas muutenkaan, kun perheessä on koiranpentu ;) Iltalenkillä käytiin jo hyvissä ajoin ennen kuutta, mutta tästäkin huolimatta pari pamausta kuului. Kukaan kolmikosta ei tähän kuitenkaan reagoinut oikeastaa ollenkaan.

Kun sitten kuuden aikaan alkoi kunnolla pamahdella, päästi pikkumies aika rähäkän johon isommat tietysti yhtyivät. Pikkumies rynni ovelle, luuli kai jonkun tuleva. No, tilanne saatiin rauhoittumaan, radio päälle ja hommat jatkuivat niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Pikkumieskin rauhoittui.
Myöhemmin, kun vietiin Ruca iltapissille ei Leevi tahtonut ulos edes lähteä, eikä muuten lähtenyt koko iltana. Normaalistihan Leevi on ollut mukana raketteja ampumassa ja mielenkiinnolla vain katsellut. Ei tuo nytkään näyttänyt paukuista moksiskaan olevan ja koska ei ole ensimmäinen kerta, kun tuo herra ei iltasella enää ulos halua niin ajatelin että olkoon, omapahan on rakkonsa. Eikä tuolla sitten kyllä aamullaakaan ollut kiire ulos, kuten ei yleensäkkään... ;) ;)
Lara lähti mukaan, mutta lähinnä vain pyörähti pihalla ja tyytyi tsekkaamaan tilannetta rappusilta, eikä toisella keikalla enää halunnut mukaan, vaikka yleensä on aina ensimmäisenä tunkemassa pihalle. Sen verran siis arkoo pauketta, vaikka sisällä onkin ihan rauhassa.
Mitä teki sitten pikkumies. Katsoi muutaman raketin ja sanoi matalasti vuf, teki rauhassa pissit ja tuli aikanaan sisälle. Sisällä halusi kummastella ilmiötä ikkunasta, mutta ei mitenkään pelokkaana enneminkin uteliaana.
Kovimman räiskeen aikana vuoden vaihtuessa meillä oli hyvin rauhallista, isäntä veti täyttä häkää sikeitä eikä karvaturrit paljon huonommaksi jääneet emännästä puhumattakaan. Joten en usko tilanteen pikkumiehelle olleen kovikaan traumatisoiva ;) ;)

Uusi vuosi toi tullessaan ainakin kivat pakkaskelit. Vuoden ensimmäinen päivä meni karavturrien osalta varsin rauhallisesti isäntäväen keksittyessä remonttipuuhiin. Ja rauhallisesti nuo ottivatkin, sen verta aktiivisia olleet viime päivät. Ja rauhallisesti on jatkunutkin, lähinnä lenkkeilyn ja pikkuaktiviteetin merkeissä.
Tänään sitten Ruca pääsi yksinoikeudella koirakaverin kanssa lenkille. Kun lenkille kutsu tuli, mietin millä kokoonpanolla lähtisin ja päädyin pohdinnan jälkeen pikkumieheen, jonka yksin lenkityksen olen pahasti laiminlyönyt. Rulli oli tavannut Jermun vain kerran aikaisemmin. Tuolloin valtavankokoinen saksanseisoja herra oli alkuun hurjan pelottava, joten oli hauska nähdä mitä pikkumies nyt tuumaisi.
Varsin kunnioittavasti tuo Jermua kohteli, mutta ei yhtään pelokkaasti, ennemmin innokkaasti, vaikka tavoiltaan poiketen varsin hillitysti tuttavuutta tekikin. Ja hyvinhän noilla lenkilläkin sujui, mitä isompi edellä sitä pienempi perässä. Ei tuntunut pikkumies edes huomaavan, että Leevi ja Lara jäivät kotiin, eikä vanha herrakaan pistänyt pahaksi pikkuriiviön seuraa. Ja emäntä nautti, kun vahdittavan oli vain yksi koira, jossa ei tosin ollut juuri vahtimista, niin Jermun hännässä kiinni kulki ja emäntä sai keskittyä olenneiseen eli puhua pälpättämään ;) Kiitos vaan Teijalle mukavasta lenkkiseurasta.

No, jos lenkillä sujui mainiosti ilaman tukea ja turvaan niin toista oli sitten kotona. Pikkumies oli sitten uikuttanut lähes tulokoon koko ajan, kun Leevin ja Laran kanssa painelimme pakkasessa ja kauanhan tuo jaksoikin kun melkein tunnin lunta tallasimme. Tokihan tuo oli rauhoittunut, kun isäntä oli remontin keskeltä tullut paijaamaan etc. mutta kun paijaus loppui niin uikutus jatkui. Jestas, milloin tässä on päässyt näin käymään. Meillä siis on hiukan treenattavaa tulevaisuudessa ;) Minä kun kuvittelin, että kotona on uinumassa lenkistä väsytnyt suloinen koiranpentu. Ei taida olla niin pentu enää, vaikka uni kyllä sitten maittoikin, kun lauma oli taas kasassa ja maittaa muuten edelleen ;)
Treenattavaa olisi muutenkin, näyttää nimittäin siltä, että Lapeenrannan näyttely sattusi aikatuluihin sitten kuitenkin, joten kehäkäyttäytymisen harjottelu pitäis aloitella pikimmiten ja muutama mäntsärit kahlata läpi ennen isompaa koitosta. No, Rucalla onkin oma ihana händleri, joten minun hommahan tulee olemaan varsin helppo, ihailla ja arvostella kehänreunalta ;)
Mitä muuta vuosi tuo tullessaan sen aika näyttää, suurempia suunnitelmia ei tehdä, vaan mennään koiren ehdoilla. Toki sen verran pitää pikkumiehen kanssa olla tavoitteita, että kesän agirotuun mennessä saadaan agilityn salat jollain tavalla avattua, mutta leikki mielessä ei liian vakavaissaan siis. Ei muuten, mutta kun taisi tulla luvattua, että ollaan valmiita mukaan sisarusjoukkueeseen. Onneksi kyseessä on varsin rento tapahtuma ;)

Vuoden 2008 viiemeiset otokset.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ja toivotteena agirodissa ei ole kuin voitto, eiks jeah Veikka?

Henna & tytöt kirjoitti...

Ana ja Ruca kohtaa siis näyttelyssä :) Vähän oli suunnitelmissa että äiti tois Anankin näyttelyyn.

Ana olisi innoissaan mukana sisarusjoukkueessa jos sinne vielä mahtuu :)

- Henna ja Choco