Mini,medi,maxi?

Pakkanen näyttä hellittäneen tältä erää. Varsin napakoita pakkasiahan tuo ehtikin pitää usemman päivän, jokseenkin ihme poikkeuksella viime tiistaina, jolloin seuramme piti perinteiset loppiais- möllikisat. Maanataina pakkanen pukkui -17 ja samoin keksiviikkona, mutta tiistaina mittari näytty vain -2. Oli pakkasukko varsin suopealla tuulella ja sehän meille sattui ;)

Tuomaroimaan kisohin saatiin ihan virallinen tuomari, Hannikaisen Elina. Ja niinpä sainkin oivan idean pyytää Elinaa mittaamaan pikkumies. Ystävällisesti hän tähän lupautuikin. Ja kyllähän se nyt siltä näyttää, että medi luokka ei pikkumiestä tule näkemään. Vaikka Elina sanoikin, että hän laittaisi kyllä vielä koiran varmuuden vuoksi kiertoon, ihan jo siksikin, että Ruca hiukka tilannetta jännitti ja jäkitti, niin kyllä tuo minun mielestä varsin selkeästi yli oli. Koska kyseessä on kuitenkin vasta reilu 7 kk vanha koiruus, niin en jaksa uskoa, että tulevaisuudessa mediksi mitattaisiin, ennemmin alan toivoa vielä muutaman sentin lisäkorkeutta.
Itse kisat menivät vähän miten menivät. No, Leevi toki toi tapansa mukaan palkinnon kotiin sijoittuessaan toiseksi, mutta senkin kanssa sähelsin alussa niin, että ei keskittynyt ensimmäiseen hyppyyn ja tiputti sen.

Ratoja oli omansa mölleille ja ykkösille ja yhteinen 2.-3. luokkalaisille. Laran kanssa kävin mölliradalla ottamassa kontaktit namin kanssa ja varsinkin puomin ottikin tosi nätisti, mutta kaahotti menemään niin lujaa, että lopussa yksi rima tipahti. Omalla radallaan vauhti ei sitten ollut enää millään tavalla minun hyppysissä. Puomin kontaktin otti kyllä tosi nätisti, mutta sitten vauhti meni ihan överiksi ja rimat lenteli ja kun jäin arpomaan A-kontaktia, että miten sen nyt meni, niin typykkä hujahti sitten väärään päähän putkea. No, koska moka oli puhtaasti minun, en korjailemaan jäänyt vaan jatkettiin samalla vauhdilla loppuun. Loppu sujuikin lopulta ihan hyvin, koska kaahauksesta huolimatta, pimu oli kyllä ihan kuullolla. Josko sitä joskus oppisi ohjaamaan, niin homma voisi hyvin toimiakin, mutta niin kauan kun en itse osaa, keskityn siihen että koiralla on hauskaa ja näyttihän tuolla olevan ;)

Pikkumies on sitten alkanut saada muitakin kun söpön pentumaisia piirteitä. Möllikisoissa purppasi hinnassa useammallekin kuin yhdelle vieraalle koiralle. No, kaikeksi onneksi purppasu kyllä loppui kun pääsi tutustumaan eikä hallissa tuota purppasua juuri esiintynyt, vain pihalla. Muutoinhan tuo oli tapansa mukaan reipas ja sosiaalinen niin ihmisten kun koirien suhteen. Eilen pääsi sitten riehumaan naapurin springerspanieli pojan (3.v) kanssa. Aikaisemmin ei pikkumies ole lähempää tuttavuutta koiruuden kanssa tehnyt ja nyt alkuun uusi tuttavuus arveluttikin ihan hurjasti. Osansa käytökseen toi toki aidan takana räyhäävät Lara ja Leevi. Pikkumies menikin aitaan kiinni ja laumansa tukena äyski sekin ihan kunnolla. No Leevin ja Laran rauhoituttua ja pienellä avustuksella pikkumies uskaltautui nuuskuttelemaan uutta kaveria ja löytyihän se yhteinen sävel sitten kotvan kuluttua. Ja vauhtia ja painia riittikin sitten pitkäksi toviksi ja itku ja uikuitus tuli kun kaveri sitten lopulta lähti ;)

Pakkasvarustusta ei enää tarvita, kun pakkasta enää reilusti alle kymmen, mutta hyvin näillä varustukusilla selvisivät -18 asteen pakkasessakin.