Pihamaa on ollut sellaista liukasta koppuraa, että kaikki pallolenkit yms. ovat olleet pannassa. Vapaasti toki saavat pihalla liikkua, mutta eipä nuo pahemmin ole riekkuneet. Kaikeksi onneksi metsässä pääsevät juoksemaan mielin määrin, kun vaan pysyvät tallatuilta poluilta poissa, ne nimittäin vasta liukkaita ovatkin. Muutoinhan metsässä on nyt mitä oivallisinta painella menemään, kun pieni lumi ja jääkerros peittää kaikki risut. No, nyt näyttäisi lupaavan ihan kunnon lumisateita, parhaillaankin pyryttää, joten kohta taas lumi pöllyää, kun karvaturrit viuhtoo menemään ;)
Lauantaina tehtiin kuitenkin todella mukava retki, kun isäntä lapsineen nautiskeli vähälumisen talven eduista Saimaan jäällä. Jää oli nimittäin mitä mainioin luisteluun. Itse kun en luistimia ole omistanut moneen vuoteen, tyydyin koirien kera tassuttelemaan rantapoluilla ja toki jäälläkin. Varsin hyvin karvaturrienkin tassut jäällä pitivät. Leevi oli varsin tohkeissaan luistelijoista ja meno matkan painelikin pääasiassa isännän perässä jäällä, kävi vain pyörähtämässä aina välillä meidän luona, lähinnä silloin, kun kuuli moottorikelkan äänen liian lähellä tai olimme liian kauan pois näkyvistä. Jos Leevin kanssa jäällä on ihan vaan kävellen, on sillä koko ajan pyrkimys rantaan ja metsän puolelle, jäällä ei voisi vähempää viihtyä. Mutta jos jollain on alla sukset tai näemmä vielä mieluummin luistimet, laukkaa tolleri tohkeissaan perässä…
Läntsyläiset nauttivat myös ja kiisivät nuokin välillä pitkin jäätä, mutta eivät niinkään pitäneet luistelijoita minään ihmeenä ja pysyivät metsän puolella aina kun itsekin siellä kävelin. Paluumatkasta Leevikin päätti, että nyt saa jäällä olo riittää, nyt mennään metsään, mutta kyllähän sen sitten piti porhaltaa taas jäälle, kun luistelijat hävisivät liian pitkäksi aikaa näkyvistä. Siinä se sitten poukkoili metsän ja jään välillä. Välillä oli tosin itsestäkin mukavampi kävellä jäällä, jossa omat töppöset luistivat vähemmän kuin jäisillä jyrkillä rantapoluilla. Mutta kerrassaan mukavaa oli.
Sunnuntaina suuntasimme sitten agihallille. Leeviä reenasin hyvin maltillisesti, vaikka ei jalkansa olekaan sen yhden illan jälkeen ontunut, mutta ei edelleen halua hypätä autoon etc., joten hypyt jäivät väliin myös agihallilla. Lara pääsi sitten purkamaan energioitaan ja viuhtoikin menemään siihen malliin, että oksat pois. Muutamia ihan onnistuneita ohjauskuvioita saatiin kuitenkin tehtyä ja kontaktit sujuivat hienosti, kuinkas nyt muutenkaan, reeneissä… Pikkumies pääsi vain ottamaan muutaman kerran puomia ja putkea sillä verkkalenkin jälkeen oli tiedossa tokoilua. Seuramme pitää agilityyn tähtääviä tottelevaisuus treenejä ja näissä on aina välillä yritetty pikkumiehen kanssa käymään, jokseenkin nyt oli viime kerrasta aikaa ihan liikaa. Jännitinkin hiukan miten tuo pikkumies osaa käyttäytyä, mutta ihan turhaa. Tokikaan ei kaikkea vielä osattu, mutta pentulainen jaksoi keskittyä hienosti, teki todella innokkaasti eikä toiset koirat liiemmin kiinnostaneet . Ihana koiruus;) Lopuksi pääsi vielä Leevikin ottamaan muutaman tokoliikeen sekä moikkaamaan ihanaista tollerineitoa ja siitäkös herra oli mielissään.
Reenien jälkeen lähdettiin vielä Fredi koikkerin kanssa pienelle lenkille ja Ruca pääsi painimaan ja juoksemaan kaverin kanssa sydämen kyllyydestä. Ja tosin hyvin tulivat pojat edelleen juttuun, vaikka viime paineista on jo jonkin aikaa ja Fredinkin emäntä totesi, että pientä uhittelua on ollut näkyvissä. Mutta näillä onneksi kaverisuhde on hyvin säilynyt ;)
Alkuviikko onkin sitten mennyt pitkiä lenkkejä tehdessä ja pieniä kotitreenejä ottaessa. Tulisi vaan nyt kunnolla lisää lunta niin pääsisi pihallakin paremmin kaikkea kivaa puuhaamaan. Tosin Leeville oli kyllä nyt hangen kantaessa hyvä heitellä tuohon lähimetsikköön damia, mutta kyllä tuo palloleikkejä selvästi kaipaa. No, voihan se olla, että kohta sitä kiroaa, että lunta on liikaa…
Lauantaina tehtiin kuitenkin todella mukava retki, kun isäntä lapsineen nautiskeli vähälumisen talven eduista Saimaan jäällä. Jää oli nimittäin mitä mainioin luisteluun. Itse kun en luistimia ole omistanut moneen vuoteen, tyydyin koirien kera tassuttelemaan rantapoluilla ja toki jäälläkin. Varsin hyvin karvaturrienkin tassut jäällä pitivät. Leevi oli varsin tohkeissaan luistelijoista ja meno matkan painelikin pääasiassa isännän perässä jäällä, kävi vain pyörähtämässä aina välillä meidän luona, lähinnä silloin, kun kuuli moottorikelkan äänen liian lähellä tai olimme liian kauan pois näkyvistä. Jos Leevin kanssa jäällä on ihan vaan kävellen, on sillä koko ajan pyrkimys rantaan ja metsän puolelle, jäällä ei voisi vähempää viihtyä. Mutta jos jollain on alla sukset tai näemmä vielä mieluummin luistimet, laukkaa tolleri tohkeissaan perässä…Läntsyläiset nauttivat myös ja kiisivät nuokin välillä pitkin jäätä, mutta eivät niinkään pitäneet luistelijoita minään ihmeenä ja pysyivät metsän puolella aina kun itsekin siellä kävelin. Paluumatkasta Leevikin päätti, että nyt saa jäällä olo riittää, nyt mennään metsään, mutta kyllähän sen sitten piti porhaltaa taas jäälle, kun luistelijat hävisivät liian pitkäksi aikaa näkyvistä. Siinä se sitten poukkoili metsän ja jään välillä. Välillä oli tosin itsestäkin mukavampi kävellä jäällä, jossa omat töppöset luistivat vähemmän kuin jäisillä jyrkillä rantapoluilla. Mutta kerrassaan mukavaa oli.
Sunnuntaina suuntasimme sitten agihallille. Leeviä reenasin hyvin maltillisesti, vaikka ei jalkansa olekaan sen yhden illan jälkeen ontunut, mutta ei edelleen halua hypätä autoon etc., joten hypyt jäivät väliin myös agihallilla. Lara pääsi sitten purkamaan energioitaan ja viuhtoikin menemään siihen malliin, että oksat pois. Muutamia ihan onnistuneita ohjauskuvioita saatiin kuitenkin tehtyä ja kontaktit sujuivat hienosti, kuinkas nyt muutenkaan, reeneissä… Pikkumies pääsi vain ottamaan muutaman kerran puomia ja putkea sillä verkkalenkin jälkeen oli tiedossa tokoilua. Seuramme pitää agilityyn tähtääviä tottelevaisuus treenejä ja näissä on aina välillä yritetty pikkumiehen kanssa käymään, jokseenkin nyt oli viime kerrasta aikaa ihan liikaa. Jännitinkin hiukan miten tuo pikkumies osaa käyttäytyä, mutta ihan turhaa. Tokikaan ei kaikkea vielä osattu, mutta pentulainen jaksoi keskittyä hienosti, teki todella innokkaasti eikä toiset koirat liiemmin kiinnostaneet . Ihana koiruus;) Lopuksi pääsi vielä Leevikin ottamaan muutaman tokoliikeen sekä moikkaamaan ihanaista tollerineitoa ja siitäkös herra oli mielissään.
Reenien jälkeen lähdettiin vielä Fredi koikkerin kanssa pienelle lenkille ja Ruca pääsi painimaan ja juoksemaan kaverin kanssa sydämen kyllyydestä. Ja tosin hyvin tulivat pojat edelleen juttuun, vaikka viime paineista on jo jonkin aikaa ja Fredinkin emäntä totesi, että pientä uhittelua on ollut näkyvissä. Mutta näillä onneksi kaverisuhde on hyvin säilynyt ;)
Alkuviikko onkin sitten mennyt pitkiä lenkkejä tehdessä ja pieniä kotitreenejä ottaessa. Tulisi vaan nyt kunnolla lisää lunta niin pääsisi pihallakin paremmin kaikkea kivaa puuhaamaan. Tosin Leeville oli kyllä nyt hangen kantaessa hyvä heitellä tuohon lähimetsikköön damia, mutta kyllä tuo palloleikkejä selvästi kaipaa. No, voihan se olla, että kohta sitä kiroaa, että lunta on liikaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti