Maanantain aamulenkillä lenkkirauhamme rikkoi hetkellisesti koiran haukunta. Nii, siis jonkun muun kuin Laran, jolla on taipumusta kesken lenkin alkaa kommentoimaan milloin mitäkin ;) Haukku kuului ensin kauempaa, mutta alkoi lähestyä sen verran vauhdikkaasti, että näin viisaammaksi kutsua omani luokse. Läntsykäiset kirmasivat kiltisti jalkoihin, mutta Leevin huomion haukku oli jo saanut siinä määrin, että jouduin ärjäsemään sille napakammin. No, ärjäisystä haukku katkesi ja Leevikin hilppasi jalkoihin, samalla kuitenkin näin silmäkulmasta, että siellä se haukkuja paineli metsän keskellä menemään, onneksi sivusuunnassa poispäin meistä. Kaikeksi varmuudeksi nappasin karvaturrit kuitenkin hihnaan ja otimme suunnan reilusti poispäin tilanteesta. Hetkeä aikaisemmin olin nimittäin nähnyt kauempana metsätiellä ihmishahmon ja mieleen nousi kuva metsämiehestä, ajohaukulta tuo haukku nimittäin kuulosti. No kotvan kuluttua kuulu kuitenkin jonkin sortin ulahdus, joten olisiko kyseessä sittenkin ollut luvatta jahtiin lähtenyt koiruus. No, se ei valitettavasti meille selvinnyt, vaikka mieluummin soisin jälkimmäisen olevan totta, pyssymiehiin kun mieluummin olisi törmäämättä, sen verran on kuullut kauhujuttuja siitä miten mm. hovawarttia on ammuttu peurana jne. Syksyllähän isännän kanssa törmättiin sattumalta isännälle tuttuun metsämieheen, jolta oli koira juuri lähtenyt jäniksen perään ja oli sitä siinä pellon laidalla odottelemassa. Meillä oli ollut tietty koirat vapaana ja oltiin otettu ne juuri kiinni, koiran haukun kuultuamme. Tuli vaan mieleen mitä olisi käynyt jos paikalle oltaisiin satuttu hetkeä aiemmin, olisiko jahdissa ollut mukana ajokoiran lisäksi noutaja ja pari läntsyäkin….
Tiistaiaamua pakkasin sitten koiruudet autoon ja ajelimme hiukan kauemmas lenkille. Tarkoituksena oli käyttää hyväksi viikonloppuna olleen hiihtosuunnistuksen reittejä. Vesisade oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä niin hyvin, että saimme tarpoa metsässä varsin vähälumisia polkuja pitkin, varsikin pellolta lumet oli sulaneet lähes tyystin. Joten suunnistuskisasta ei tänä vuonna meille paljon iloa ollut, mutta kiva tunnin metsälenkki saatiin silti tehtyä. Tosin Leevi sinetöi itselleen kokovartalo pesun, käydessään pellolla piehtaroimassa jossakin omasta mielestään tietysti hyvinkin viehättävässä mönjässä. Tietysti olin vielä liikkeellä Fiudella, josta takaluukku rikki, joten koirat matkustivat takapenkillä. Onneksi oli sentään kunnon viltti mukana. Kotona Rulli sitten vielä kruunasi koiran omistajan ihanuuden oksentamalla suoraan vaalealle karvalanka matolle… No, matto lähti puhtaaksi kuten myös punnenän turkki, se oikeastaan jo kaipasikin pesua.Maanatain iltana kun kävin isompien kanssa tekemässä hiukan napakamman lenkin, oli pikkumies isännän mukana vierailulla ja hurmasi taas suloisella käytöksellään. Lapsien edessä matelee, ei hypi ollenkaan, vaikka samassa saattaa aikuisia kohti ponnistaakin, pusuttelemaan. Lisäksi käyttäytyy vieraisilla muutekin ihmeen rauhallisesti, ei rieku eikä riehu, minkä kotona kyllä osaa. No, se onkin sellainen pikkuinen herrasmies ;)
Eilen riekutin koissuja pihamaalla pitemmän aikaa ja Leevikin riehui pallon kanssa sydämensä kyllyydestä. Mutta sisälle tultua oli tolleri herra sitten varsin rauhaton ja pian selvisikin, että aristi toista takajalkaa ihan kunnolla eikä varannut sille painoa. No, arvatenkin oli pallon perässä tohottaessaan jalkansa satuttanut. Kaikeksi onneksi tänä aamuna ei ontumista enää ollut havaittavissa ja herra lähti ihan vapaehtoisesti aamulenkille (onkohan se sittenkin kipeä…). Varmuudeksi käytiin kuitenkin normaalia kevyempi lenkki ja tolluska saa olla tarkkailussa tämän päivää, ei palloleikkejä eikä riekkumisia siis.
Keli näyttvät pakastuvan jälleen, nyt vaan sitten toivotaan, että lumikin tulisi takaisin. Hiukanhan tuo sitä näyttäsis juuri tupruttavan, mutta kyllä keli on muutoin varsin ikävän harmaa. Tahtoo kunnon talvikelit takasin ;(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti