Kaikenlaista puuhailua

Tulihan sitä lunta sitten ihan kunnolla, niin että sai lumitöitäkin tehdä ihan urakalla. Sitä en tosin pahakseni pistä, päinvastoin se on oivaa hyötyliikuntaa ;) Mutta siis talvi saatiin takaisin ja samalla myös lumipaakut koirien tassuihin. Tuo tuore pakkaslumi tuntuu olevan se pahin, joka karvatassuihin tarttuu. Laralle varsinkin kerääntyy varsin ikävät pallot aina kainaloihin asti. Leeviä kiusaa lähinnä anturoihin paakkuuntuva lumi. Rucaan tarttuvat paakut ovat vielä niin pieniä, että eivät tuon menoa haittaa, taikka sitten tuo lumi ei ehdi pentulaisen vauhdissa tassuihin paakkuuntua ;) No, lumipaakuista johtuen sain kuitenkin aikaiseksi tarttua saksiin ja Leevin tassukarvoihin, samalla tuli nypittyä herran korvat ja siistittyä turkkia muutenkin. Ja kylläpä herrasta siisti tulikin. Laran tassut kokivat saman kohtalon, mutta muutoin vain harjasin turkin, ei vielä irtoa siihen malliin, että nyppiminen innostaisi, vaikka hurjan pörröinen onkin. Kyllä se taas keväällä irtoaa niin, että saa siitin kesätrukin ;) Pikkumiehen turkkikin on saanut kyytiä, joskaan hurjaa muutosta ei vielä huomaa, vaikka omasta mielestäni aimo kasan karvaa sainkin irti. No, hiljaa hyvä tulee. Hiukan meillä on erimielisyyttä miten päin nyppiessä kuuluisi olla, pikkumies kun tuppaa kellahtamaan selälleen, koita siinä sitten jotain tehdä… ;) No, jos pikkumiehestä lähti aimo kasa karvaa ei se ollut mitään siihen karvamäärään verrattuna, mikä oli keittiön lattialla Leevin ja Laran siistimisen jälkeen. Varsinkin kun karva oli pientä lyhyttä tassukarva silppua. Enpähän taas miettinyt hommaa aloittaessani, mitä vaatetta oli päällä, mutta taidanpa muistaa taas seuraavan kerran. Oli nimittäin karvaa täynnä yltä päältä ja paidanhihat suorastaan pistelivät pienen karvasilpun painuessa kankaan läpi. Ja kaikkihan sen tietää, että edes itsensä imuroinnista ei tuossa vaiheessa ole apua…. Ainut oikea paikka tuohon touhuun taitaa olla kesällä kesämökillä valmiina pulahtamaan järveen operaation jälkeen ;) No, valitettavasti tuo koirujen karvankasvu taitaa olla pahimmillaan juuri talviaikaan. Ehkäpä alakerran remontin valmistuminen sitten joskus hiukan auttaa tilannetta… ;)

Viime torstaina olin pitkästä aikaa seuran kilpailijoiden treeneissä, olinhan itse lupautunut suunnittelemaan harjoituksen. Netistä olin löytänyt Suoknuutin Jaakon treeniradan ja koska Jaakko on tulossa meitä kouluttamaan helmikuussa, ajattelin treenin sopivan hyvin aiheeseen. Jaettiin tuo huisin pitkä 29 esteen rata kahtia ja eikun menoksi. No, meillähän takkusi Laran kanssa jo alkumetreillä tai paremminkin minulla, pikkuneitihän tekee juuri niin kuin pyydetään. Osaavasta opastuksesta ja ihanasta kannustuksesta johtuen saatiin kuin saatiinkin lopulta ihan onnistunutkin suoritus. Rata nyt ei todellakaan ollut helppo ainakaan minun mittapuun mukaan ja hiukan alkoi jopa tuleva koulutus hirvittää, mutta oppiahan sinne ollaan nimenomaan menossa hakemaan. Kaikesta takkuamisesta huolimatta treeneistä jäi kuitenkin todella mukava fiilis, joka on kyllä vain ja ainoastaan ihanien, kärsivällisten, kannustavien ja osaavien seurakavereiden ansiota. Odotankin jo ihan innolla seuraavia treenejä. Leevi ja Ruca olivat myös tuolloin torstaina hallilla mukana, treenasin hiukan kummankin kanssa ennen kilpailijoiden treenejä, jonka jälkeen pääsivät isännän kanssa kotiin. Pikkumies oli tietysti ihan intopinkeenä kun pääsi touhuamaan, eikä Leevi kyllä pahasti kakkoseksi jäänyt, niin oli silläkin intoa ;)

Sunnuntaina pääsi sitten pikkumies taas tositoimiin tokoilun merkeissä. Täällä kertaa heti alkuun oli pieni temppu viesti, jossa koiran piti mm. pujotella jalkojen välistä, ryömiä ja mennä ympyrää. Pikkumies oli aivan innoissaan ja tekikin loistavasti muut paitsi ryömimisen, mutta eihän tuota olla harjoiteltukaan, siinäpä siis uusi temppu opeteltavaksi. Paljon muutkin pientä kivaa ehdittiin opetella ja vaikka paikalla oli tällä kertaa todella paljon koiria, malttoi pikkumies keskittyä todella hyvin. Toki loppuvaiheessa keskittyminen alkoi hiukan herpaantua, mutta ihme se olisikin ollut jos ei yhtään olisi herpaantunut, oltiin nimittäin aamupäivä vietetty Tarun ja Milan sekä Iidan ja Veetin seurassa. Mutta siitä kohta lisää. Tokotreenit olivat siis mitä mainioimmat ja saatiin taas paljon mukavia uusia temppuvinkkejä. Treenien jälkeen pääsi pikkumies vielä riekkumaan Fredi koikkerin kanssa ja mukavaa noilla taas näytti olevan.

Sunnuntai aamupäivällä siis tulivat Taru ja Iida koirineen meidän lenkkiseuraksi. Lunta oli sen verran, että metsässä joutui ihan tarpomaan ja niin ilkeä olin, että en suinkaan valinnut taaskaan mitään kaikkein helppokulkuisinta reittiä. Mutta puolustukseksi sanotaan, että lenkki oli sellainen, että noinkin ison koiralauman sai pidettyä pientä pätkä lukuun ottamatta irti huoletta koko matkan. Ei siis liiemmin muita lenkkeilijöitä näkynyt. Kyllä ne tytöt miuta vielä kiitää kun huomaavat miten kunto kohenee isojakin mäkiä ylös tarpoessa ellei vallan kiivetessä. Mutta tervetuloa vaan tännepäin lenkkeilemään, joka haluaa hiukan haastetta lenkkipolkuun, sitä löytyy tarvittaessa ihan mukavasti ;) Ja uskoisin, että myös karvaturrit lenkistä nauttivat, niitä kun ei tunnu tuo mäkien kiipeily haittaavan, päinvastoin. Lenkin jälkeen innostuimme vielä meillä suunnittelemaan hiukan kevään kisaressuja ja mittailemaan Laraa ja Rucaa uusia loimia varten, jotka Tarun täti on luvannut tehdä ihan mittatilaus työnä ;) Koirutkin olivat sisällä, voitaisiinko sanoa vaikka että lähes sulassa sovussa ;) Lara ei ole Veetistä sisällä moksiskaan, mutta Leeviä ja Veetiä joutuu hiukan vahtimaan, mutta aina näihin keinot keksitään, jotta rauha pysyy maassa.

Maanantaina oli Leevillä ja Laralla rokotukset. Leevi rynni taas eläinlääkäriin tapansa mukaan yli innokkaana, mutta kun toimenpidehuoneeseen päästiin oli käsissä hyvinkin vaitonainen tolleriherra. No, Leevi on aina ollut hurjan kiltti hoidettava, joten pienestä jännittämisestä ei ongelmia ole koskaan ollut eikä siis nytkään. Lara jännitti ihan hurjasti, mutta oli kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin nätisti. Jotenkin on näin vanhemmiten muutenkin alkanut eläinlääkärissä käyttäytyä paljon kiltimmin, kun nuorempana sai oikeasti varoa että ei tikkassut lääkäriä käteen. Tosin on kyllä hurjasti vaikutusta silläkin millainen lääkäri sattuu olemaan. Syksyllä, kun Laran silmän alta ja luomesta poistettiin tikkejä ei neitiä tarvinnut edes rauhoittaa, mutta tuohon toki vaikutti osaltaan sekin että isäntä oli mukana, mutta kyllä oli lääkärikin mukava ja osaava. Illalla sitten tarvottiinkin pitkä lenkki lumisessa hämärässä metsässä ja jos emäntä nautti niin näytti nauttivan karvaturritkin, sellaista haipakkaa pistivät menemään kun osan matkaa saivat irti juosta.

Keskiviikkona oltiin sitten taas agihallilla. Laran kanssa treenasin hiukan kontakteja ja putkeen menoja ja pikkuneiti tapansa mukaan puhkui intoa. Leevi pääsi seuraavaksi töihin eikä intoa puuttunut tuoltakaan. Vaikka vauhti ei niin kova olekaan, into tekemiseen kuitenkin on. Matalilla esteillä mentiin, eikä tuo jalkaansa arkonut yhtään, mutta maksi pöydälle ei suostunut hyppäämään, vaikka kovasti näyki tekevän mieli, aina on siihen innolla loikkinut, mutta nyt epäröi niin voimakkaasti, että annoin olla. Seurataan tilannetta. Sitten tulikin pikkumiehen vuoro ja seuraan liittyi myös Fredi koikkeri emäntineen. Treenatiin hiukan enenemistä ja kiertoja ja treenien jälkeen käytiin vielä lenkillä ja pentulaiset pääsivät tietysti taas yhdessä leikkimään. Kamerakin oli mukana, mutta aika mahdoton tehtävä noiden kuvaaminen oli varsinkin sormet jäässä. Muutamaan kuvaan nyt kuitenkin sain kummankin osamaan.