Reissussa rähjääntyy tai sitten ei..

Neljän päivän Tahkon retken jälkeen ei karvaturreissa pahemmin ole väsymystä havaittavissa, pikemminkin patoutunutta energiaa ;) Varsin onnelliselta koko jengi vaikuttikin kotiin päästyään, vaikka reissussa hienosti pärjäsivätkin. Laskettelukeskuksen ihmisvilinä ei läntsyjä paljon hätkäyttänyt. Leevi herra taas hiukan stressaa tuollaisissa paikoissa, mutta ei tokikaan ihmisten takia vaan muun yleisen hulinan (kelkat, autot etc.) Paras aika koirujen kanssa lenkkeilyyn olikin aamu varhainen, kun muu laskettelu väki vielä nukkui kaikessa rauhassa. Tuolloin pääsi kolmikko jäällä vapaasti kirmailemaan ja kyllä nuo siitä vapaudesta nauttivatkin. Itse nautiskelin laskettelun riemuista vain yhtenä päivänä ja tutustuin toisen Tahkoareenan hevostarjontaan, joten kovin pitkiä aikoja karvaturrien ei yksinään tarvinnut viettää. Kyllähän nuo keskenään pärjäävät, mutta tuo meidän pikkuneiti kyllä stressaa aika lailla näillä retkillä nimenomaan tuosta ”yksinolosta”. Vaikka normaalisti kotona Lara nukkuu pääasiassa omalla paikallaan, ei neiti reissunpäällä kelpuuta nukkumapaikakseen mitään muuta kun mamma kainalon, mistä sitä tietää vaikka muuten karkaisin ;) Kaiken kaikkiaan noiden kanssa on kuitenkin varsin helppo matkustella, nuo kun käyttäytyvät reissussa melkeinpä paremmin kuin kotona ;) Hurjasti tuolla oli muitakin koiria, joka lenkillä yhteen kuin useampaan törmättiin. Huomasi että oli hiihtoloma-aika ja perheet liikkeellä lemmikkeineen.
Leevi satutti taas viikolla jalkansa tai lähinnä vanha vaiva uusi. Ulahti kun hyppäsi sänkyyn ja tämän jälkeen ei sitten taas varannut toiseen takajalkaansa. Ei tuo juurikaan jalkaa ole ontunut tai muuta, mutta oli se taas selvästi kipeä. Tästä syystä Leevi osan lenkeistä huilailikin mökissä tai matkusti isännän mukana autossa paikasta toiseen, meillä oli nimittäin reissussa mukana kaksi ”jalkapuolta”. Isäntä loukkasi jalkansa viikko sitten futsaal ottelussa peräti viiden peli minuutin jälkeen. Laskettelumonon sai kuitenkin jalkaan, varisin rajusta turvotuksesta huolimatta. Jokseenkin laskettelut jäi isännältäkin jalan takia varsin vähälle, joten onneksi oli mukana muita aikuisia, jotta lapset pääsivät nauttimaan rinteen riemuista ihan kunnolla. Meikäläinen kun on sen verran onneton tuolla rinnetouhuissa (pari kertaa vuodessa kun tulee rinteessä käytyä), että taitaa meikäläisessä olla lähes yhtä paljon vahtimista kuin noissa lapsissa ;)

Kamera oli Tahkon retkellä todella kehnosti käytössä, muutama kuva kuitenkin muistoksi jäi ;) Reilu kahden viikon päästä Tahko kuitenkin kutsuu jälleen (hiukan eri kooonpanolla, mutta karvaturrit mukana kuitenkin), joten josko silloin saisi kameraakin käytetyä.

Lara sohvanvaltaaja.

Pikkumies mökillä.

Rinteen juurella laskijoita odottelemassa.

Tahkoareenalla. Ratsuksi sain valtavan kokoisen Lyyli heposen ;)

Reetalla ratsuna kiva Picasos poni.

Agilityn saralla on muiden kuin Laran kohdalla olutkin sitten ihan hiljaiseloa. Laran kanssa päästiin kuitenkin nauttimaan viikko sitten Suoknuutin Jaakon opeista. Siinä vierähtikin viikonloppu mukavasti ratoja pähkäillessä ja muiden menoa katsellessa. Paljon saatiin Jaakolta hyviä vinkkejä ja pikkuneiti puhkui tietysti intoa. Paljon on meikäläisen menossa korjattavaa, mutta kyllä sieltä jotain hyvääkin löytyi ja pikkuneitikin sai kehuja ;) Varsin ihastuttava kaiken kaikkiaan tuollainen kouluttaja, joka jaksaa ihan todella kehua ja kannustaakin onnettomasta räpellyksestä huolimatta ;). Jaakon koulutuksia voi todella suositella kaikille lämpimästi, häneltä löytyy neuvoja kyllä ihan joka tasoisille koirakoille. Nyt vaan kun pääsisi kokeilemaan noita kaikkia juttuja ja rakentelemaan ratoja seurakavereiden kansa. Mutta ainakaan toistaiseksi ei sellaista tilaa ole missä kunnon ratatreenejä vois vetää, vaikka osittain onneksi ollaan jo saatu koulutukset pyörimään. No, maltti on valttia. Pikkumiehen kanssa olisi kyllä tarkoitus lähteä tällä viikolla jotain pientä puuhastelemaan, katsotaan sitten mitä.