Suksien suhinaa ja auringon paistetta

Päivänä muutamana on aurinko sulostuttanut säteillään maaliskuisia pakkaspäiviä. Auringon innoittamana ollaankin isännän kanssa eksytty viikon sisällä jo kolme kertaa koirujen kanssa jäälle hiihtelemään. Isännän edelleen vaivaavan jalan takia hiihtovauhti ei ole kova, mutta sikäli juuri passeli karvaturrien kannalta. Viimeksi eilen hiihdettiin jäällä lähes yhdeksän kilometrin lenkki. Aikaa tähän retkeen saatiin kulumaan parisen tuntia, joka toki sisälsi evästauon loppumatkasta. Pikkumies ei matkasta ollut moksiskaan vaan mennä viiletti korvat lepattaen ilman väsymyksen häivääkään. Hyvin koko jengi klaarasi myös muiden hiihtäjien ohitukset ja saivatkin hymyjä ja kehuja osakseen. Hienosti saivat myös muut jäällä liikkeellä olevat koirat olla rauhassa. Toki pikkumies ja typykkä nuo noteerasivat (Leeviä nuo eivät liiemmin tuolla kiinnosta), mutta eivät lähteneet tuttavuutta tekemään, kun kielto kävi. Todella helppoa ja mukavaa koirien lenkkeilyttämistä siis ;)
Eilen pikkumies sai taas uuden koiratuttavan, kun Roosa labbis pistäytyi käymään iltapäivällä. Roosa on Leeviä reilu vuoden vanhempi ja Leevin pentuajan hyvä kaveri. Viime vuosina on koiruudet valitettavasti tavanneet varsin harvoin ja siksipä veinkin ensin Leevin yksin pihalle Roosaa moikkaamaan. Alkuun tolluska katsoi hiukan muristen, että kuka vieras koira oli pihalle ilmestynyt, mutta pian tuo näytti kaverin tunnistavan ja uskalsin hakea pikkumiehen kehiin. Alkuun Roosa seisoi jäykkänä pää poispäin käännettynä, kun Rulli tapansa mukaan rohkeasti tuppasi tuttavuutta tekemään. Taisi Roosa luulla, että tulija oli Lara räksyttäjä. Kovalla liehittelyllä ja pusuilla sai pikkumies kuitenkin lopulta ”vanhan” neidin sulamaan ja yltyipä Roosa lopulta jopa pieneen leikkiinkin pentulaisen kanssa. Pikkumies ainakin oli ihan myyty ja jäikin surkeana aidan taakse katsomaan kun Roosa lähti kotiin ;) Illan Karvaturrit saivatkin sitten huilailla, emännän nautiskellessa upeasta ilta-auringosta maastoratsastuksella Rajavaellustallilla (www.rajavaellus.com) Lumi sen kun pöllysi kun hevosjoukkomme kiisi kohti laskeutuvaa aurinkoa ;) Taas suuri harmi kun en napannut kameraa taskuun. Roosan ja Rucan tapaamisesta sain sentään muutaman kuvan napattua ;)

Viime sunnuntain agikisoista (Lau) jäi kuin jäikin oikein hyvät fiilikset. Mene ja tiedä oliko sekä minun ja pikkuneidin mielen rauhoittanut aamupäivästä tehty hiihtolenkki auringossa vai pitkä kisatauko, mutta jännitys ei ollut lähellekään sitä luokka mitä se on joskus ollut. Osasyynä oli kyllä varmasti tuo upea lämmin aurinkoinen kelikin, joka jo pelkästään veti mielen korkealle. Itse tulokset eivät ole kehumisen arvoisia; ekalta radalta kymppi ( eka rima+kielto) ja tokalta radalta hylly (välistäveto meni pitkäksi), mutta meno oli niin nautittavaa, että pikku virheet eivät fiilistä pilanneet. Mujusen radat olivat vauhdikkaita ja mukavan haastavia ja pikkuneiti sai nauttia kun pääsi täysillä viilettämään putkesta toiseen ja taisipa tuo nauttia muutenkin ;). Radat tuntui varsin sujuvilta (toki noita pikkuvirheitä lukuun ottamatta) ja pikkuneiti oli todella hyvin kuulolla ja muutenkin aivan mainio. Itseltä kiire pois parissa kohtaa ja suoritukset olisi menneet nappiin. Mutta näistä fiiliksistä on hyvä jatkaa sitten seuraavissa kisoissa, milloin sitten ovatkaan ;)
Viikolla ehdittiin pyörähtää myös agin parissa sen verran, että jokainen karvakuono sai pienimuotoiset treenit. Kunnon hallitilaahan meillä ei ole edelleen, mutta osa yhdestä hallista nyt käytössä, joten mitään ratoja ei pysty tekemään, mutta pienimuotoista treeniä kuitenkin. Ja kylläpä nuo kaikki olivatkin innoissaan, vaikka pikkumiehelle retken kohokohta taisi kuitenkin olla se, että pääsi treenien jälkeen Fredi koikkerin kanssa leikkimään ja painimaan. Pojilla taas vauhtia piisasi ja hauskaa näytti olevan.

Jäälle on ehiditty myös ilman suksia aaumuauringosta nauttimaan. Muutama kuva reilu viikko sitten tehdyltä aamulenkiltä.

Eräänä aamuna ihan noilla vakio lenkkipoluilla aiheutti sydämen tykytyksiä suuri saksanpaimenkoira. Kaikessa rauhassa tallattiin pitkin metsäpolkua, pikkumies tietysti ensimmäisenä, kun yks kaks bongasin ison seefferin edessä. Hiukan kun on ollut huonoja kokemuksia niin Leevillä ja Laralla kuin minullakin kyseisestä rodusta, tuli tietysti kiire kutsua pikkumies luokse. No, pikkumies lähtikin kuuliaisesti tulemaan luokse, mutta tuo seefferipä lähtikin perään. Sieluni silmin näin jo kuinka pikkumies joutuisi tuon hurjan pedon hampaisiin. Tässä vaiheessa Leevi tietysti bongasi tilanteen ja lähti rohkeasti hurjaa petoa vastustamaan eikä Larakaan enää toimettomaksi jäänyt. Ja hetkessä oli omat koirani ympäröineet tuon hirmuisen pedon vain muutaman metrin päässä edessäni. Itse jähmetyin kauhusta kankeana paikalleni yrittäen mumista jotain rauhoittavaa, uskaltamatta liikahtaakaan, peläten että pienikin liike saisi raivon valloilleen.... Mutta kuinkas kävikään. Oma kolmikkoni nuuskutteli tulijan, joka ylväänä seisoi kolmikkoni keskellä. Ei inahdustakaan, ei pihahdustakaan, ei minkäänmoista aggressiivista elettä keneltäkään. Hiukan nuuskuttelua ja se siitä, varsin lauhkeaksi osoittautunut peto poistui omistajansa tykö ja omat koirani menettivät kiinnostuksensa, mitä nyt Lara muutaman kerran räksäytti mielipiteensä tapahtuneesta. Huh, huijaa… Pikkuhiljaa alkaa uskoni seeffereihin taas palata. Löytyy täältä meidän kulmilta siis varsin asiallisiakin sellaisia. Tämä oli jo nimittäin toinen hyvä kokemus, joskaan silloin varsinaista kontaktia ei ehditty ottaa, kun silloisessa tapauksessa koirat hävisivät meidän nenän alta taivaan tuuliin omistajansa pikku inahduksesta, ne oli tottelevaisia jos jotkut, mutta kyllä säikähdin silloinkin. Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin, varsin hyvillä mielin ellei jopa vihellellen lenkkiä jatkettiin ;)