Viikolla lenkillä sain nähdä varsin harvinaisen näyn, kun bongasin pellon yli juoksemassa neljä metsäkaurista. Tai ainakin niitä niiden luulen olleen. Kaikille kyllä selitin nähneeni metsäpeuroja, mutta hiukan nettiä tutkiskeltuani, tulin tulokseen että taisivat kauriita kuitenkin olla tai ainakin jotain sinne päin. Hirviä ne eivät kuitenkaan olleet, reilusti pienempiä, sen verran hyvin ehdin otukset näkemään ja lasitkin sattuivat kerrankin päässä olemaan. Vaikka tuli kyllä kiire koiruuksia kiinni ottamaan. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, tilanteen mentyä ohi, jotenkin oli niin upea näky kun auringossa pistivät menemään ja samalla tietysti ehti miettimään, että jos koiruudet olisivat ne bonganneet... Kovasti oltiin jo jälkiä aiemmin nähty ja koiruudet olivat niitä innokkaasti nuuhkineet. Leevi taisi ne jossain vaiheessa bongatakin, kun päästi varsin kimakan vahtihaukun metsän reunassa, mutta taisi itsekin hiukan säikähtää, kun tuli heti kutsusta luokse. Ja juuri tuosta metsiköstä nuo nimittäin sitten pellolle kirmasivat. Hyvin läheltä niitä sitten kuitenkin kuljettiin. No, koiruuksilla riittikin sitten puuhaa noiden jälkien tutkimisessa. Tiedän tuolla päin noita otuksia (mitä nyt siten ovatkaan) ennekin liikkuneen, mutta eipä ennen ole ollut onnea nähdä. Täällä meidän kulmilla kyllä hirviin on saanut törmätä useammankin kuin kerran. Mutta oli jotenkin säväyttävä kokemus nuo eläimet nähdä, vaikka tilanne kestikin vain muutaman sekunnin.
Mitäpä muuta koiruuksien arkeen sitten kuuluu. Pikkumies on saanut muutaman uuden tuttavuuden, kun käytiin ensin viime viikolla Leenan ja shettipoikien Mitjan ja Fedjan kanssa lenkillä. Tähän asti tuttavuutta on tehty vain ohi kulkiessa lenkillä. Nyt saatiin sitten sovittua ihan yhteinen lenkkiaikakin. Leevi jäi tuolloin potemaan kipeää jalkaansa kotia, mutta Lara pääsi mukaan. Larallehan pojat oli vanhoja tuttuja. Lenkki meni oikein mukavasti ja ilma oli upean aurinkoinen. Lara hiukan komensi poikia kun tunkivat liian lähelle neidin pyllyä, mutta pojat herrasmiesmäisesti väistivätkin kiukkuista ladya, vaikka kiinnostus olisikin ollut kova. Mitjan (nuorempi Leenan shelteistä) ja Rucan välille syntyi pientä kisamaa puolessa välissä lenkkiä, mene ja tiedä miksi. Hiukan ottivat toisistaan mittaa, mutta kun tilanne oli selvitetty, ei ongelmia enää ollut. Pikkumieskin vain painoi terhakkaan häntä pystyssä etiäpäin. No, pojat on poikia.
Eilen sitten pikkumies pääsi yksin oikeudella tuttavan cairnterrieri herran kanssa metsälenkille. Hyvin Iisakki jaksoin pikkumiehen pyörityksen, eikä hermostunut vaikka toinen oli vähän väliä nuuskimassa ja härkkimässä. Varsin ihastuttava otus tuo matalajalkainen, mutta vanttera terrieri ;) Tänään sitten uusittiin lenkki niin, että Larakin pääsi mukaan. Alkuun pikkuneiti olisi hiukan komentanut Iisakkia, varsinkin kun toinen tunki pyllyyn kiinni, mutta alkukiemuroiden jälkeen lenkki kulki sulassa sovussa ;) Iisakki asuu tuossa ihan lähellä, joten lenkkiseuraa saadaan varmaan toistekin, sitten kamera mukaan. Leevi on tällä viikolla vielä ollut hiukan vähemmällä liikunnalla, jotta saataisiin jalka paranemaan kunnolla. Pihalla tuo kyllä näillä keleillä viihtyy pitkät tovit ja on ihan intosoikeana kun pääsee pientä tottista tai muuta puuhaamaan. Tänään jo uskalsin kevyesti pihalla damiakin noudattaa ja herrahan oli aivan tohkeissaan.
Agilityt ovat edelleen jääneet tältä viikolta, pihatreenejä lukuun ottamatta, mutta huomenna olisi Laran kanssa sitten Laun kisat. Ihan treenimielessä mennään katsomaan onko kontaktit yhtään parantuneet. Viime kisoistahan on jo aika lailla aikaa. Itsellä on kisamotivaatio aika lailla hukassa, mutta kun ei kunnon harjoitteluhallia nyt ole, niin ajattelin että samapa tuo on käväistä kisoissa, kun tuossa noin lähellä ovat, koiruus kun kuitenkin nauttii. Katsotaan sitten huomenissa mitkä on omat fiilikset.
Vielä muutama ihan muuten vaan kuva tähän loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti