Taas syttyi taivaalle uusi tähti tuikkimaan. Vanhempieni pieni cavalier narttu Iina siirtyi sateenkaarisillalle eilen 9.3.2009 12 1/2 vuotiaana.
Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei,
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen.
Muistan vielä niin hyvin tuon päivän, kun Iina kotiin haettiin. Meitä lähti iso porukka pieniä pentuja kastomaan; äiti, isä, pikkuveli, minä ja silloinen poikakaverini. Pienen pennun sijaan kennelistä sitten lähtikin mukaan jo puolitoistavuotias narttu, joka sitten Iinaksi ristittiin. Pentua ei olisi tuolloin ripulin takia saanut mukaan, vaikka luovutusikäisiä olivatkin ja kun kennelin pitäjä mainitsi yhdestä aikuisesta nartusta josta oli luopumassa, alkoin ajatus aikuisen koiran otosta syntyä. Pikkuveljeni sai nartun häkistä muiden joukosta syliinsä katseltavaksi ja paijattavaksi. Kun pikkuinen laitettiin takaisin häkkiin ja jäi se hiljaa tuijottamaan meitä, muun lauman riekkuessa ja haukkuessa. Tuo pikkuinen narttu oli selvästi lauman pohjimmainen ja täysin valmis lähtemään mukaamme. Ja eihän tuota katsetta voinut kukaan vastustaa ja niin lähti Iina mukaamme.
Alusta asti tuo oli selvästi äitimme koira ja niinhän sen olla pitikin. Vanhaa pystykorvanarttuamme tuo taisi pomottaa lähes alusta alkaen, niin kuin on pompottanut aina kaikkia minunkin koiriani. Muistan hyvin kun vein Leevin pikkuisena pentuna Iina tapaamaan ja Iina nosti pennulle kunnon rähäkän ja minä kyynel silmässä huolehdin, että josko se ei pentua ikinä hyväksykään. No, mutta turha oli huoli, arvokas cavaljier neitimme vaan teki pennulle alusta asti selväksi marssijärjestyksen ;) Ja saipa Iina nauttiakin piskuisesta koostaan huolimatta kaikkien koiriemme kunnioituksesta. Parempaa ja uskollisempaa koiraa ei äitimme kyllä olisi voinut saada.
1 kommentti:
Lämmin osanottoni :(
Lähetä kommentti