Pikkumies 1.v
22.4.2009
19.2.2009
Pihalla 19.11.2008
Lenkillä 5.11.2008
Kotisohvalla 16.10.2008 
12.8.2008 Pöyhiänniemessä
Pikkumies 5.8.2008 kotiportaillaPikkumies, rimpula, rucaliini, ipana, pikku jellona, pikku riiviö etc. Lempinimiä taitaa olla joka lähtöön. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä ja kyllähän tuo karvaturri taitaa varsinainen perheen silmäterä olla. Kaikeksi onneksi nuo kaksi muuta ihanaa karvaturria pitävät pikkumiehen tarpeen tullen komennossa, muuten taitaisi olla pilalle hemmoteltu koko kakara ;) ;)
Kovasti olen onnellinen siitä miten hyvin Ruca on laumaan sopeutunut. Leevin kanssa painii edelleen ja leikkiin kutsujana voi olla yhtä hyvin niin pikkumies kuin tolleriherrakin. Leeviltä saa pikkumies viedä nenän edestä lelut ja luut, mutta tosipaikan tullen tolluska osaa kuitenkin näyttää kuka vielä loppupelissä määrä ja silloin pikkumies ei hanttiin pistä. Lara on paljon ehdottomampi monessa suhteessa, mutta painileikit ja varsinkin kilpajuoksut ovat läntsyjen päivittäistä puuhaa. Rintarinnan nuo painavat pihalla muutenkin paikasta toiseen.
Jotenkin olin varautunut hiukan erilaiseen pakkaukseen urosländeriä ottaessani. Tuo kainalossa viihtyvä lutunen ”pikku” koiran alku on vielä toistaiseksi ollut suunnattoman kiltti ja tottelevainen ja ennen kaikkea sosiaalinen, että kaikki odotukset ovat ylittyneet täysin. Toki varmasti osansa tekee se, että on ollut nuo kaksi oivaa opettajaa niin hyvässä kuin pahassakin (mm. naapurit pikkumies haukkuu nykyään yhtä voimalla kun nuo konkaritkin, kaikeksi onneksi meillä on varmasti maailman ihanimmat naapurit ;) ) Pikkumies ei ole nirsoa nähnytkään ja toistaiseksi vastaanottanut kaikki vieraat avosylin. Hyvin tulee juttuun myös useimpien koirien kanssa, kunhan saa vaan vapaana tutustua, hihnassa kyllä osaa jo purppasun alkeet… Viihtyy omalla pihalla pitkiäkin aikoja Leevin seurana (itse asiassa Larakin viihtyy nykyään pihalla paremmin kuin ennen, vaikka ei tokikaan lähestulkoonkaan samalla tavalla kun nuo poitsut), mutta toisaalta kaipaa kuitenkin mamman (ja varsinkin jo mukana on vielä Lara ja Leevi) perään kotiin jäädessään. Ottaa emännän vastaan ihanasti hellästi pusutelle (varsin ihana vastakohta laran riekkumiselle), isännän kotiin tullessa ei taas meinaa nahoissaan pysyä ;) ;)
Jostain syystä ei yöksi Leevin ja Laran kanssa samalle patjalle mahdu, vaikka muutoin köllivät sohvilla ja matoilla lähes päällekkäin. Monta pehmeää paikka pienelle pedattu, mutta pitkään ainut mikä kelpasi oli tietysti mamman kainalo. Paras muista paikoista tuntuu olevan Laralle aikoinaan hankittu pehmeä koppa, johon juuri ja juuri enää mahtuu. Lopulta nostin tuon kopan koirille varattuun sänkyyn ja sinnehän tuo sitten könysi ja siellä taitaa suurimmaksi osaksi nykyään nukkuakin, mitä nyt osan yöstä tuppaa vielä sänkyyn nukkumaan ja suoraan tyynylle tietysti, välittämättä siitä onko tyynyllä ehkä jonkun muun pää.. Ei ole yksi jos toinen yö kun herään siihen kun jotain karvaista lyssähätää suoraan kasvoille… ;)
Viihdyttää isäntäväen poissa ollessaan itseään kanniskelemalla emännän sukkia, tossuja yms. ympäriinsä. Paras mihin pikkumies kuitenkin on vihkiytynyt (lara on jo varannut namitaskujen yms. tyhjennyksen itselleen) on muovisten kukkasten varastelu lasipurkista. Tuo ipana varastaa kuvassa olevasta purkista kukat, levittelee ne ympäri taloa ja mitä ilmeisemmin leikkii niillä. Ja mitä ilmeisemmin myöskin piehtaroi niiden päällä, niin kuin on tapana piehtaroida muidenkin, eritoten vinkulelujen päällä.Oilisipa vaan hauska nähdä miten tuo ipana nuo kukat onkii, lasipurkki on kuitenkin varsin syvä ja vielä portaissa ja kuitenkin aina on purkki ollut paikallaan ja korkeintaan kynttilä hiukan vinossa. Ja kukkasia tuo ei siis hajota eikä syö, vaan ne löytyvät aina ihan ehjinä…
Kovasti olen onnellinen siitä miten hyvin Ruca on laumaan sopeutunut. Leevin kanssa painii edelleen ja leikkiin kutsujana voi olla yhtä hyvin niin pikkumies kuin tolleriherrakin. Leeviltä saa pikkumies viedä nenän edestä lelut ja luut, mutta tosipaikan tullen tolluska osaa kuitenkin näyttää kuka vielä loppupelissä määrä ja silloin pikkumies ei hanttiin pistä. Lara on paljon ehdottomampi monessa suhteessa, mutta painileikit ja varsinkin kilpajuoksut ovat läntsyjen päivittäistä puuhaa. Rintarinnan nuo painavat pihalla muutenkin paikasta toiseen.
Jotenkin olin varautunut hiukan erilaiseen pakkaukseen urosländeriä ottaessani. Tuo kainalossa viihtyvä lutunen ”pikku” koiran alku on vielä toistaiseksi ollut suunnattoman kiltti ja tottelevainen ja ennen kaikkea sosiaalinen, että kaikki odotukset ovat ylittyneet täysin. Toki varmasti osansa tekee se, että on ollut nuo kaksi oivaa opettajaa niin hyvässä kuin pahassakin (mm. naapurit pikkumies haukkuu nykyään yhtä voimalla kun nuo konkaritkin, kaikeksi onneksi meillä on varmasti maailman ihanimmat naapurit ;) ) Pikkumies ei ole nirsoa nähnytkään ja toistaiseksi vastaanottanut kaikki vieraat avosylin. Hyvin tulee juttuun myös useimpien koirien kanssa, kunhan saa vaan vapaana tutustua, hihnassa kyllä osaa jo purppasun alkeet… Viihtyy omalla pihalla pitkiäkin aikoja Leevin seurana (itse asiassa Larakin viihtyy nykyään pihalla paremmin kuin ennen, vaikka ei tokikaan lähestulkoonkaan samalla tavalla kun nuo poitsut), mutta toisaalta kaipaa kuitenkin mamman (ja varsinkin jo mukana on vielä Lara ja Leevi) perään kotiin jäädessään. Ottaa emännän vastaan ihanasti hellästi pusutelle (varsin ihana vastakohta laran riekkumiselle), isännän kotiin tullessa ei taas meinaa nahoissaan pysyä ;) ;)
Jostain syystä ei yöksi Leevin ja Laran kanssa samalle patjalle mahdu, vaikka muutoin köllivät sohvilla ja matoilla lähes päällekkäin. Monta pehmeää paikka pienelle pedattu, mutta pitkään ainut mikä kelpasi oli tietysti mamman kainalo. Paras muista paikoista tuntuu olevan Laralle aikoinaan hankittu pehmeä koppa, johon juuri ja juuri enää mahtuu. Lopulta nostin tuon kopan koirille varattuun sänkyyn ja sinnehän tuo sitten könysi ja siellä taitaa suurimmaksi osaksi nykyään nukkuakin, mitä nyt osan yöstä tuppaa vielä sänkyyn nukkumaan ja suoraan tyynylle tietysti, välittämättä siitä onko tyynyllä ehkä jonkun muun pää.. Ei ole yksi jos toinen yö kun herään siihen kun jotain karvaista lyssähätää suoraan kasvoille… ;)
Viihdyttää isäntäväen poissa ollessaan itseään kanniskelemalla emännän sukkia, tossuja yms. ympäriinsä. Paras mihin pikkumies kuitenkin on vihkiytynyt (lara on jo varannut namitaskujen yms. tyhjennyksen itselleen) on muovisten kukkasten varastelu lasipurkista. Tuo ipana varastaa kuvassa olevasta purkista kukat, levittelee ne ympäri taloa ja mitä ilmeisemmin leikkii niillä. Ja mitä ilmeisemmin myöskin piehtaroi niiden päällä, niin kuin on tapana piehtaroida muidenkin, eritoten vinkulelujen päällä.Oilisipa vaan hauska nähdä miten tuo ipana nuo kukat onkii, lasipurkki on kuitenkin varsin syvä ja vielä portaissa ja kuitenkin aina on purkki ollut paikallaan ja korkeintaan kynttilä hiukan vinossa. Ja kukkasia tuo ei siis hajota eikä syö, vaan ne löytyvät aina ihan ehjinä…
On se varsinainen veijari, aina valmis tekemään ja touhuamaan. Meidän pikkumies ;)
1 kommentti:
Ihana tarina Rucasta ja sen tempauksista! Jotenkin tuli niin mieleen tuo meidän Vipu. Kilttejä kolttosten tekijöitä :)!
Myöhästyneet synttärionnittelut ja paljon hupaisia hetkiä teille!
-Pia-
Lähetä kommentti