Elämää neljän koiran kera

Ei tarvinnut vielä kaivaa lumikenkiä varastosta, vaikka lunta hiukan satoikin lisää. Pakkaset ja upeat aurinkoiset päivät jäivät kuitenkin taakse ja tilalle tuli muutaman pakkasasteen mukavat talvipäivät. Näihin talvipäiviin elämää on nyt viikon verran tuonut  7 kk ikäinen cairnterrieri Kerttu, jonka isäntäväki lensi lomailemaan  rapakon taakse jättäen Kerttusen meidän lauman hellään huomaan J

Täytyy myöntää, että reilussa viidessä vuodessa on hyvin unohtunut, miten eläväisiä pentukoirat osaakaan olla. Siinä missä nuo aikuiset koiruudet kaivautuu sohva uumeniin aamulenkin jälkeen jatkaa pentulainen touhuamista ja paikkojen tutkimista vielä iäisyyden. Parin tunnin riekkuminen toisen samanikäisen koiruuden kanssa saa untenmaille vain hetkeksi ja kohta taas ollaan valmiina uuteen seikkailuun.  Ihmeteltävää ja tutkittavaa riittää ja mainion leikin saa aikaan vaikka tappamalla puruluuta. Sohvan selkänojalla on mainio paikka vahtia pihamaan tapahtumia ja ilmoittaa tietysti muulle jengille jos jotain epäilyttävää sattuu näkymään.

Viikossa on alkanut lauma jo muodostua. Toki Kerttu oli tavannut meidän lauman jo useampaan kertaan ennen hoitoon tuloa ja Rucan kanssa oltiin käyty esittelemässä lenkkipolkuja jo moneen otteeseen, joten ihan ventovieras karvaturri ei taloon tullut. Mutta tokihan se aikansa otti, että nuo hyväksyivät, että toinen saa täällä vapaasti temmeltää.

Leevi on Kertun suuri idoli, joka etsitään heti lenkin tai yksinolon jälkeen ensimmäisenä ja pussaillaan toisen hermostumiseen asti, joka ei kylläkään neitokaista paljoa hetkauta. No pikkuhiljaa alkaa Kerttukin jo malttaa lopettaa ajoissa ja ottaa hiukan rauhallisemmin tolluran suhteen.

 Laraa kunnioitetaan ihan kypmillä, mutta Laraltakin on komennukset vähentyneet puoleen alkupäivistä, Kerttulainen saa jo olla samalla sohvalla ihan ilman mukinoita jopa melkein vieressä ;D

Rucan kanssa on ihan huisin kiva pelata palloa, käydä lenkillä ja vähän riekkua muutenkin. Välillä Rucan pitää vähän jeesata Leeviä tai olla mustasukkainen emännästä, mutta muutoin alkaa noilla kahdella kyllä synkata.

Hienosti siis on kakarakoira laumaan sopeutunut. Kylässä on käynytmyös pari muuta kakarakoiraa hoidokkia aktivoimassa. Heti torstaina kylään tupsahti mitteli Velma 5 kk ja kyllähä tytöillä vauhtia riitti, ei paljoa 20 asteen pakkanen menoa haitannut.

Maanantaina kylään tuli sitten herrasmies poika Haakon, vain muutamaa viikkoa Kerttua vanhempi ja taas oli piha kuin taistelutanner, kun pienet tassut takoivat maata. Tuota leikkiä olisi jatkunut varmasti loputtomiin, mutta tylsiltä kaksijalkaisilta alkoi paleltua varpaat  jo heti tunnin päästä, mutta onneksi päätyivät turisemaan vielä sisätiloihin niin leikki sai jatkua vielä lähes toisen moisen ajan.

Vielä pari päivää saadaan kakarakoiran ihanasta hyväntuulisuudesta ja elämäilosta nauttia. Vanhukset varmaankin huokaa lauantai-iltana syvään, kun talo hiljenee, mutta luulenpa että Ruca saattaapi hiukan jäädä kaipaan juoksukaveria. No mutta Rucan onneksi ja emmännän mieliksi saadaan Kertusta emäntineen lenkkikaveri toivottavasti vielä jatkossakin. Ja hoitopaikkain on jatkossa toki taattu, vaikka näin viikon jälkeen voinkin todeta, että kolme koiraa normiarjessa on kyllä aivan riittämiin ;D 

Ei niin tavallinen tammikuu...

...ainakaan kelien suhteen ;D

Tältä näytti enne joulua, joulun jälkeen ja vielä useampi päivä vuodenvaihteen jälkeenkin.

 Koiruukisia lumettomuus ei surettanut ;) Vanhukset tykkäsi kun ei kylmä luita kolota eikä hanget vaikeuta kulkua. Ja ipana nautti, kun sai kirmata pallon perässä pitkin viheriötä.

 Mutta tulihan sitä lunta ja pakkasta sitten jossain vaiheessa ja luonto muuttui aivan uskomattoman kauniiksi. Itse makasin ensimmäiset kunnon pakkaspäivät kotona kuumeessa ja vain huokailin auringon ja lumen perään. Sitten kun kunnolla ulkoilemaan pääsin en voinut muuta kun ihastella ja tuijotella puiden latvoihin, -20 pakkasta ei tuntunut missään. Ja kun illalla en meinannut malttaa lähetä sisälle (joiltakin alkoi tassut paleltua...) tuijotellessani uskomattoman upeaa tähtitaivasta, kiitin taas kerran noita karvaturreja siitä miten ne "pakottavat" ulkoilemaan silloinkin, kun houkutus olisi käpretyä peiton ja jäädä sohvalle makaamaan.

 Pakkanen on nyt paukkunut useita päiviä -20 tietämillä, mutta lunta ei ole edellenkään kuin muutama sentti. Ei mikään hiihtäjän unelmatalvi, mutta voisin sanoa, että näin koiranomistajan näkökulmasta varsin upeaa. Metsässä pääsee joka paikkaan ja ja lunta on juuri sen verran, että maisema on kaunis ja valoisa. Varsinkin Laran kanssa on ihanaa kun lumi ei vaikeuta lenkkeilyä. Kovillakin pakkasillakin on välillä puolen tunnin lenkkejäkin neitokaisen kanssa tehty.
Nyt viikonloppuna pakkanen laski muutamaksi päiväksi -10 tienoille ja maanataina pyyhkäistiinkin agihallille hauskanpitoon. Ja kyllä hauskaa olikin, koko kolmen koplalla ;D
Nyt on pakkanen taas kiristymään päin ja viikonlopuksi luvattu kunnon lumimyräkkää. Katsotaan vieläkö lumikengille saadaan käyttöä tänä talvena.

Hyvää JOULUA!!

Joulukuusta etsimässä

Talvijärvellä viikonloppuna jää rannassa kantoi ja luntaki vielä löytyi paikkapaikoin. Ja löytyihän se lopulta kuusikin joka kelpuutettiin ;) Tosin kolmikon mielestä ehkä kuitenkin liian aikaisin, mikä tuolla ois ollu metsässä ja rannassa pyöriessä, kaikki kolme olivat kovin tohkeissaan... ;D

LEEVI 13.12.13 13-v ;)

ONNEA LEEVI!!

13-vuotta takana ja punaturkki senkun mennä porskuttaa ;) 

Talvi tuli :)

Kisaraportti 2013

Kisattiinhan sitä sitten tänäkin vuonna peräti 4 kisaa ja yhteensä 10 starttia ;)
Kauden ekat kisat Savonlinnassa elokuussa oli aikamoista hakuammuntaa, ohjaaja oli aika lailla pihalla ;D Mutta sitähän saattoikin odottaa vuoden kisatauon jälkeen. Kivaa kuitenkin oli, tuloksina 10 (rima+kielto) yliajalla (piti kerran rauhoittaa ylikierroksille menevä koiruus), hylkäys (kepit väärin ja alkoi pujottella takaisinpäin kun aloin korjaamaan) ja hypäriltä viitonen taas kepeiltä, mutta olikin vaikea kulma ja kun jäin jälkeen se epäonnistu. Koiruutta ei voi moittia, kontaktivirheitä ei tullut ja koiruus oli muutoinkin suht hyvin kuulolla!

Seuraavat kisat olivatkin sitten syyskuussa seuran omat kisat Imatralla. Tuolla olikin sitten ihan eri meininki. Kolme nolla oli ihan tuossa käden ulottuvilla ;) Ekalta radalta puomin kontakti, kuva kertoo kaiken ...;D ¨

Toiselta agiradalta radalta yksi harmittava rima ja hypäriltä hylkäys, mutta vai ja ainoastaan yhdestä virheliikkeestä johtuva hyppy väärään suuntaan. Hypäri oli hauska ja radoista kaikkein haastavin. Muutoin radat oli tosi mukavia ja virtaviivaisia. Sain kasattua itseni radoille suht hyvin, apuna varmasti seurakavereiden tsemppaus ;) Meno oli mukavaa ja sujuvaa ja ”rauhallista”, Ruca oli tosi mainio eikä yhtään rähinämeiningillä liikkeellä  (lue ohjaajalla kesi hermot kasassa)  ;D Eli kisoista jäi tosi huikean hyvä fiilis, vaikka nollia ei tippunutkaan.

Kolmannet kisat startattiin IKK:n kisoissa Laun hallissa. Täällä meillä harvoin on ollut onnistumisia, mutta nyt napsahti agiradalta NOLLA ja sija 2./18….;D  Puomin kontakti oli kyllä aika lentävä, mutta riittävä ja puolessa välissä rataa ajauduin väärään kohtaan,  joka johti ylimääräiseen kaarrokseen, mutta alku ja loppu radasta menivät aikalailla nappiin. Hypärillä sitten ajauduin jo aika alussa pahasti väärään paikkaan, joka johti ipanan karkaamiseen putkeen väärässä kohtaa. Vaikka kyseinen kohta kosahti monella muullakin, olen melkosen varma, että Rucan kanssa tuo olisi onnistunut, jos en olisi itse ohjausta sössinyt… Mutta hyvä fiilis jäi täältäkin vaikka meno ei samalla lailla harmoonista ollutkaan kuin edellisissä kisoissa. J asopivasti hampaankoloon seuraavia kisoja ajatellen…:D

Neljännen ja viimeiset kisat oli myös Laun hallissa, nyt Laun itse järjestäminä. Saviojan Anne oli tehnyt melkoiset pyöritys radat tiukkoine ihanneaikoineen. Agiradan jälkeen ohjaaja hihitteli itselleen vielä pitkän aikaan. Täydellinen radan katoaminen puomin jälkeen sai yleisönkin virnistelemään, mutta tästäkin huolimatta radalta ”vain” 10 kontakteilta. Puomilta Ruca oli ampua käteen ja varmastikin siitä syystä sain tuumaustauon ilman, että koiruus karkasi minnekään ja sain sysättyä sen oikealle esteelle, seuraavakin este oli vielä hukassa mutta kummasti seiltä löytyi ja maaliviiva ylittyi vielä alle ihanne ajan. Radalla oli paljon vaikeita vientejä ja niiden onnistumiseen olen todella tyytyväinen.  Mutta koska radan profiilin vaati koiran jatkuvan ”kädessä” pidon ja tosi napakan ohjauksen, nosti se Rucalla sekä ohjaajalla kierroksia aika lailla ja siitä pitkälti nuo lentävät kontaktit….. Sijoitus kuitenkin 5./18, se kertonee hylättyjen määrästä aika hyvin. Hypäri jatkoi samaa linjaa kuin agiratakin, varsinkin alku oli aikamoista pyöritystä eikä hetkeäkään voinut hengähtää. Mutta niin vain runnottiin NOLLA ja vielä aliaikainen ;D Aikaa paloi kuitenkin yllättäen keppeihin, mutta jo radalla tajusin syyn. Agiradalla Ruca törmäsi keppeihin niin, että koko keppirivi heilahti ja nyt sitten teki varman päälle ja suoritti kepit todella varovasti. Tämä todennäköisesti vei meiltä palkintosijan, nyt sija 4./18, mutta varsin hyvillä mielin voi tämän tyngän kisakauden päättää.

Nyt treenaillaan mikä treenaillaan ja ensi vuonna sitten taas katsellaan mikä on kisainto, fiilis ja kunto. Treenaaminen on kuitenkin niin hauskaa ja meillä nyt niin mukava treeniryhmä että, siitä ei pidempää taukoa varmasti pidetä. Keväällä oltiin kuitenkin niin kauan treenaamatta ja pakkasten aikaan taukoa tulee kuitenkin.  Nyt vaan pitäisi saada haastetta treeneihin, että edistymistäkin tapahtuisi, mutta ennen kaikkea on tärkeintä, että  Rucan kanssa nautimme treeneistä ja yhdessä tekemisestä ;D Ja kyllä, tuo kultamussupoika osaa edelleen vetää välillä treeneissäkin sillä lailla kierroksille, että emännällä kädet mustelmilla, mutta koko ajan tätä tapahtuu vähemmän ja osaan jo ottaa itseltä kierrokset alas tämän tapahduttua ja nollata tilanteen, ainakin useimmiten…;D

Kuvat Mirkka Kalmari!