...ainakaan kelien suhteen ;D
Tältä näytti enne joulua, joulun jälkeen ja vielä useampi päivä vuodenvaihteen jälkeenkin.
Koiruukisia lumettomuus ei surettanut ;) Vanhukset tykkäsi kun ei kylmä luita kolota eikä hanget vaikeuta kulkua. Ja ipana nautti, kun sai kirmata pallon perässä pitkin viheriötä.
Mutta tulihan sitä lunta ja pakkasta sitten jossain vaiheessa ja luonto muuttui aivan uskomattoman kauniiksi. Itse makasin ensimmäiset kunnon pakkaspäivät kotona kuumeessa ja vain huokailin auringon ja lumen perään. Sitten kun kunnolla ulkoilemaan pääsin en voinut muuta kun ihastella ja tuijotella puiden latvoihin, -20 pakkasta ei tuntunut missään. Ja kun illalla en meinannut malttaa lähetä sisälle (joiltakin alkoi tassut paleltua...) tuijotellessani uskomattoman upeaa tähtitaivasta, kiitin taas kerran noita karvaturreja siitä miten ne "pakottavat" ulkoilemaan silloinkin, kun houkutus olisi käpretyä peiton ja jäädä sohvalle makaamaan.
Pakkanen on nyt paukkunut useita päiviä -20 tietämillä, mutta lunta ei ole edellenkään kuin muutama sentti. Ei mikään hiihtäjän unelmatalvi, mutta voisin sanoa, että näin koiranomistajan näkökulmasta varsin upeaa. Metsässä pääsee joka paikkaan ja ja lunta on juuri sen verran, että maisema on kaunis ja valoisa. Varsinkin Laran kanssa on ihanaa kun lumi ei vaikeuta lenkkeilyä. Kovillakin pakkasillakin on välillä puolen tunnin lenkkejäkin neitokaisen kanssa tehty.
Nyt viikonloppuna pakkanen laski muutamaksi päiväksi -10 tienoille ja maanataina pyyhkäistiinkin agihallille hauskanpitoon. Ja kyllä hauskaa olikin, koko kolmen koplalla ;D
Nyt on pakkanen taas kiristymään päin ja viikonlopuksi luvattu kunnon lumimyräkkää. Katsotaan vieläkö lumikengille saadaan käyttöä tänä talvena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti