Elämää neljän koiran kera

Ei tarvinnut vielä kaivaa lumikenkiä varastosta, vaikka lunta hiukan satoikin lisää. Pakkaset ja upeat aurinkoiset päivät jäivät kuitenkin taakse ja tilalle tuli muutaman pakkasasteen mukavat talvipäivät. Näihin talvipäiviin elämää on nyt viikon verran tuonut  7 kk ikäinen cairnterrieri Kerttu, jonka isäntäväki lensi lomailemaan  rapakon taakse jättäen Kerttusen meidän lauman hellään huomaan J

Täytyy myöntää, että reilussa viidessä vuodessa on hyvin unohtunut, miten eläväisiä pentukoirat osaakaan olla. Siinä missä nuo aikuiset koiruudet kaivautuu sohva uumeniin aamulenkin jälkeen jatkaa pentulainen touhuamista ja paikkojen tutkimista vielä iäisyyden. Parin tunnin riekkuminen toisen samanikäisen koiruuden kanssa saa untenmaille vain hetkeksi ja kohta taas ollaan valmiina uuteen seikkailuun.  Ihmeteltävää ja tutkittavaa riittää ja mainion leikin saa aikaan vaikka tappamalla puruluuta. Sohvan selkänojalla on mainio paikka vahtia pihamaan tapahtumia ja ilmoittaa tietysti muulle jengille jos jotain epäilyttävää sattuu näkymään.

Viikossa on alkanut lauma jo muodostua. Toki Kerttu oli tavannut meidän lauman jo useampaan kertaan ennen hoitoon tuloa ja Rucan kanssa oltiin käyty esittelemässä lenkkipolkuja jo moneen otteeseen, joten ihan ventovieras karvaturri ei taloon tullut. Mutta tokihan se aikansa otti, että nuo hyväksyivät, että toinen saa täällä vapaasti temmeltää.

Leevi on Kertun suuri idoli, joka etsitään heti lenkin tai yksinolon jälkeen ensimmäisenä ja pussaillaan toisen hermostumiseen asti, joka ei kylläkään neitokaista paljoa hetkauta. No pikkuhiljaa alkaa Kerttukin jo malttaa lopettaa ajoissa ja ottaa hiukan rauhallisemmin tolluran suhteen.

 Laraa kunnioitetaan ihan kypmillä, mutta Laraltakin on komennukset vähentyneet puoleen alkupäivistä, Kerttulainen saa jo olla samalla sohvalla ihan ilman mukinoita jopa melkein vieressä ;D

Rucan kanssa on ihan huisin kiva pelata palloa, käydä lenkillä ja vähän riekkua muutenkin. Välillä Rucan pitää vähän jeesata Leeviä tai olla mustasukkainen emännästä, mutta muutoin alkaa noilla kahdella kyllä synkata.

Hienosti siis on kakarakoira laumaan sopeutunut. Kylässä on käynytmyös pari muuta kakarakoiraa hoidokkia aktivoimassa. Heti torstaina kylään tupsahti mitteli Velma 5 kk ja kyllähä tytöillä vauhtia riitti, ei paljoa 20 asteen pakkanen menoa haitannut.

Maanantaina kylään tuli sitten herrasmies poika Haakon, vain muutamaa viikkoa Kerttua vanhempi ja taas oli piha kuin taistelutanner, kun pienet tassut takoivat maata. Tuota leikkiä olisi jatkunut varmasti loputtomiin, mutta tylsiltä kaksijalkaisilta alkoi paleltua varpaat  jo heti tunnin päästä, mutta onneksi päätyivät turisemaan vielä sisätiloihin niin leikki sai jatkua vielä lähes toisen moisen ajan.

Vielä pari päivää saadaan kakarakoiran ihanasta hyväntuulisuudesta ja elämäilosta nauttia. Vanhukset varmaankin huokaa lauantai-iltana syvään, kun talo hiljenee, mutta luulenpa että Ruca saattaapi hiukan jäädä kaipaan juoksukaveria. No mutta Rucan onneksi ja emmännän mieliksi saadaan Kertusta emäntineen lenkkikaveri toivottavasti vielä jatkossakin. Ja hoitopaikkain on jatkossa toki taattu, vaikka näin viikon jälkeen voinkin todeta, että kolme koiraa normiarjessa on kyllä aivan riittämiin ;D