Kisaraportti 2013

Kisattiinhan sitä sitten tänäkin vuonna peräti 4 kisaa ja yhteensä 10 starttia ;)
Kauden ekat kisat Savonlinnassa elokuussa oli aikamoista hakuammuntaa, ohjaaja oli aika lailla pihalla ;D Mutta sitähän saattoikin odottaa vuoden kisatauon jälkeen. Kivaa kuitenkin oli, tuloksina 10 (rima+kielto) yliajalla (piti kerran rauhoittaa ylikierroksille menevä koiruus), hylkäys (kepit väärin ja alkoi pujottella takaisinpäin kun aloin korjaamaan) ja hypäriltä viitonen taas kepeiltä, mutta olikin vaikea kulma ja kun jäin jälkeen se epäonnistu. Koiruutta ei voi moittia, kontaktivirheitä ei tullut ja koiruus oli muutoinkin suht hyvin kuulolla!

Seuraavat kisat olivatkin sitten syyskuussa seuran omat kisat Imatralla. Tuolla olikin sitten ihan eri meininki. Kolme nolla oli ihan tuossa käden ulottuvilla ;) Ekalta radalta puomin kontakti, kuva kertoo kaiken ...;D ¨

Toiselta agiradalta radalta yksi harmittava rima ja hypäriltä hylkäys, mutta vai ja ainoastaan yhdestä virheliikkeestä johtuva hyppy väärään suuntaan. Hypäri oli hauska ja radoista kaikkein haastavin. Muutoin radat oli tosi mukavia ja virtaviivaisia. Sain kasattua itseni radoille suht hyvin, apuna varmasti seurakavereiden tsemppaus ;) Meno oli mukavaa ja sujuvaa ja ”rauhallista”, Ruca oli tosi mainio eikä yhtään rähinämeiningillä liikkeellä  (lue ohjaajalla kesi hermot kasassa)  ;D Eli kisoista jäi tosi huikean hyvä fiilis, vaikka nollia ei tippunutkaan.

Kolmannet kisat startattiin IKK:n kisoissa Laun hallissa. Täällä meillä harvoin on ollut onnistumisia, mutta nyt napsahti agiradalta NOLLA ja sija 2./18….;D  Puomin kontakti oli kyllä aika lentävä, mutta riittävä ja puolessa välissä rataa ajauduin väärään kohtaan,  joka johti ylimääräiseen kaarrokseen, mutta alku ja loppu radasta menivät aikalailla nappiin. Hypärillä sitten ajauduin jo aika alussa pahasti väärään paikkaan, joka johti ipanan karkaamiseen putkeen väärässä kohtaa. Vaikka kyseinen kohta kosahti monella muullakin, olen melkosen varma, että Rucan kanssa tuo olisi onnistunut, jos en olisi itse ohjausta sössinyt… Mutta hyvä fiilis jäi täältäkin vaikka meno ei samalla lailla harmoonista ollutkaan kuin edellisissä kisoissa. J asopivasti hampaankoloon seuraavia kisoja ajatellen…:D

Neljännen ja viimeiset kisat oli myös Laun hallissa, nyt Laun itse järjestäminä. Saviojan Anne oli tehnyt melkoiset pyöritys radat tiukkoine ihanneaikoineen. Agiradan jälkeen ohjaaja hihitteli itselleen vielä pitkän aikaan. Täydellinen radan katoaminen puomin jälkeen sai yleisönkin virnistelemään, mutta tästäkin huolimatta radalta ”vain” 10 kontakteilta. Puomilta Ruca oli ampua käteen ja varmastikin siitä syystä sain tuumaustauon ilman, että koiruus karkasi minnekään ja sain sysättyä sen oikealle esteelle, seuraavakin este oli vielä hukassa mutta kummasti seiltä löytyi ja maaliviiva ylittyi vielä alle ihanne ajan. Radalla oli paljon vaikeita vientejä ja niiden onnistumiseen olen todella tyytyväinen.  Mutta koska radan profiilin vaati koiran jatkuvan ”kädessä” pidon ja tosi napakan ohjauksen, nosti se Rucalla sekä ohjaajalla kierroksia aika lailla ja siitä pitkälti nuo lentävät kontaktit….. Sijoitus kuitenkin 5./18, se kertonee hylättyjen määrästä aika hyvin. Hypäri jatkoi samaa linjaa kuin agiratakin, varsinkin alku oli aikamoista pyöritystä eikä hetkeäkään voinut hengähtää. Mutta niin vain runnottiin NOLLA ja vielä aliaikainen ;D Aikaa paloi kuitenkin yllättäen keppeihin, mutta jo radalla tajusin syyn. Agiradalla Ruca törmäsi keppeihin niin, että koko keppirivi heilahti ja nyt sitten teki varman päälle ja suoritti kepit todella varovasti. Tämä todennäköisesti vei meiltä palkintosijan, nyt sija 4./18, mutta varsin hyvillä mielin voi tämän tyngän kisakauden päättää.

Nyt treenaillaan mikä treenaillaan ja ensi vuonna sitten taas katsellaan mikä on kisainto, fiilis ja kunto. Treenaaminen on kuitenkin niin hauskaa ja meillä nyt niin mukava treeniryhmä että, siitä ei pidempää taukoa varmasti pidetä. Keväällä oltiin kuitenkin niin kauan treenaamatta ja pakkasten aikaan taukoa tulee kuitenkin.  Nyt vaan pitäisi saada haastetta treeneihin, että edistymistäkin tapahtuisi, mutta ennen kaikkea on tärkeintä, että  Rucan kanssa nautimme treeneistä ja yhdessä tekemisestä ;D Ja kyllä, tuo kultamussupoika osaa edelleen vetää välillä treeneissäkin sillä lailla kierroksille, että emännällä kädet mustelmilla, mutta koko ajan tätä tapahtuu vähemmän ja osaan jo ottaa itseltä kierrokset alas tämän tapahduttua ja nollata tilanteen, ainakin useimmiten…;D

Kuvat Mirkka Kalmari!