Röllin päiväkirja osa 1

Hei, olen Rölli ja tässä matkalla uuteen kotiin lauataina 2.5.2015. Matkalla olin kyllä tosi kiltti, toki piti alkuun vähän ääneen kommentoida, että hei eihän multa kysytty mitään, mutta sitten päätin nukkua loppumatkan.

 Heti uudella kotipihalla pääsin tutustumaan uuteen laumaani. Kovasti nuo isot karvaiset minua nuuskutteli, mutta minua ne ei pelottanut yhtään.

 Tämäon minun Ruca isukkini, jota kyllä olen jo kovasti mielistelly ja vähän kiusannutkin partakarvoista kiskomalla. Ei se minu juurikaan komenna, väistelee vaan. Oikein jos innostun pihalla juoksemaan se saattaa tulla luokse ja sanoa kovasti vuf, se minua vielä vähän jänskättää, kun en ole vieläihan varma mitä se tahtoo...

Tuo peili olikin aika kiva uusi juttu, siitä oli kiva ihastella omaa kuvaansa ja leikkiä sen kanssa, vähän kun ois ollu joku sisko tai veli mukana...

 Mutta oli se kuitekin kivenpaa kun sain heti sunnuntaina ihan oikean pentu kaverin, kuukautta vanhemman ihka ihanan Lila sheltin. Niillä ihmisillä oli kyllä mukana sellanen valtavan kokonen musta shelttikin, jota kyllä ihan pikkusen alkuun säikähdin, mutta mitäs herättivät kesken unien....Ei se sitten oikeesti ollukaan yhtään pelottava.

 Lilan kanssa sitten kyllä juostiin ja painittiin ja kyllä  meillä oikin kivaa. Nähdään kuulemma pian uudeleen ja sehän mulle passaa :)

Maanantaina tuo emäntä sitten lykkäsi mulle pannan kaulaan, se kyllä kutitti alkuuan aivan vietävästi, mutta ei siihen sitten kauheesti ehtinyt kiinnitää huomiota, kun lähdettiin tuohon lähimetsään tutustumaan.

 Tuolla metsässä sitten törmättättiin sellaseen kahteen ihan kauhean isoon koiraan, joista kyllä Leevi ja Ruca tykkäsivät kauheasti. Ne oli aika riehakkaita, mutta onneksi niillä oli mukana sellanen pieni harmaa koira, jota halusin moikkaamaan, se ei ollut yhtän pelottava. Noita mustia koiria miun pitää kuulemma nähdä jatkossa useinkin, että kai niihikin sitten tottuu..

Vaikka isukkia uskallankin jo näykkiä partakarvoista, niin tuo Lara on kyllä sen verran kärttymummo että sitä ei passaa hirveetsi häiritä, mutta kyllä sekin jo antaa melkein vieressä köllötellä ja kyllä se vielä heltyy, oon nimittäin aika kovasti sitä mielistelly ja aika hyvä siinä...

 Osaan kuulemma olla jo aikamoinen riiviö ja loikin jo hirmuisia loikkia, kiipeän sohvalle ja olen tosi rohkea. Mutta niinhän sitä koiranpennun pitääkin!

Loppupelissä osaan sitten kuitekin olla tämmöinen suloistakin suloisempi karvanalle, niin saan sitten olla sopivasti riiviö kun sille päälle satun, eikö :)...