Eilen aamulla vielä käveltiin jäällä nauttien suunnattomasti auringosta ja kantavasta hangesta. Karvaturrit kirmasivat ympäriinsä ja nauttivat selvästi siitä, että pääsivät pinkomaan paikasta toisen tassut suorina ilman hidastavaa hankea. Hankikannosta ja upeasta aurongonpaisteesta ollaankin saatu nauttia useampana aamuna, mutta tänä aamuna kahlattiin sitten tuttuun tapaan auraamattomia pyöräteitä ja umpeen tuiskuttaneita polkuja. Oliskohan tämä nyt se takatalvi, jos tämän jälkeen kevät puhkeaisi kukkaan ihan kunnolla. Toivotaan näin!!
Meillä on kohtapuoleen edessa viikon loma Levin maisemissa, joten toivo saattaa, että sieltä kotiuduttuamme kevät on jo pitkällä.
Aurinkoiseen ja lumiseen maaliskuuhun mahtuu hiukan murheitakin. Meidän pikkuneiti sai nimittäin tässä hiljaittain ilmeisesti epilepsia kohtauksen. Kohtaus tuli illan suussa typykän maatessa ihan rauhassa sohvalla. Kauan tuo ei onneksi kestänyt, mutta sen verran kauan kuitekin, että peräti halvausmahdollisuus kävi mielessä, niin jäykäksi kohtaus koiran veti. Takapää ei kohtauksen jälkeen kantanut lain, mutta melko nopeasti tuo kuitenkin palautui ennalleen. No, seuraavana päivänä kiikutin Laran lääkäriin ja tutkimusten jälkeen ainoa todennäköinen analyysi oli epilepsiakohtaus, koska muutakaan syytä ei kohtaukselle löytynyt. No nyt yritämme lääkärin neuvojen mukaan unohtaa asian ja elää normaalia elämää. Asiaa katsotaan eteenpäin jos kohtaukset jatkuvat ja lisääntyvät. Toivoa vaan voi, että kohtauksia ei lisää tule... Ainakin typykkä on ollut oma valloittava itsensä ;)
Lara ja Ruca saivat muuten aikaan ihan ensimmäisen oikean "riitansa" johon jouduin puuttumaan. Alla olevassa kuvassa näkyvä vetoleikki johti nimittäin kunnon kahakkaan. Ilmeisesti jompikumpi jotenkin satuttu itsensä, luultavasti Ruca, koska niin kovasti hanttiin sanoin Laralle. Normistihian tuo alistuu Laran komennukselle. No rähinä oli kuitenkin sen verran napakka, että pöllyytin parivaljakon erilleen... Eipä noille näyttänyt tilanteesa hampaankoloon mitään jääneen, ainakaa toisiaan kohtaan, mammaa hiukan mulkoilivat, että mitäs tulit keskeyttämään hyvän riidan... ;) Tosin kyllä piti sitten kovasti hyvitelläkin läntsymäiseen tapaan, varsinkin typykän... ;)
4 kommenttia:
Voi kurjuus tuota Laraa :( Tsemppiä ja jaksamista koko porukalle! Meilläkin on ihan liikaa ollut mystisiä kohtauksia koirilla, ensin Kujeella ja heti sen saadessa terveenpaperit, niin Amalla. On oikein tuoreessa muistissa minkälainen säikähdys se on. Ja vaikka kuinka tiesi ettei mitenkään pysty koiraa auttaa, vaan pitää vain odotella rauhassa ja elää normaalisti, niin myönnän että mulla meniviikkoja ennen kuin ite aloin rauhoittua.
Toivottavasti oli vaan yksittäinen kohtaus eikä niitä enää koskaan tuu. Ja ländereillähän se on hyvin mahdollista. Pidän teille peukkuja että näin ois.
Voi harmitus. Toivotaan tosiaan, että jäi tuohon yhteen kertaan ja saatte nauttia typykän kanssa yhdessä vielä monista vuosista terveenä eteenpäin. Peesaan Adea tuossa, tuoreessa muistissa on vieläkin omakohtaiset kokemukset asiasta. Tsemppiä ja peukkuja kovasti. Ja ihanaa Levin lomaa! Nähdään sitten lenkkeilyn merkeissä lomanne jälkeen. Aurinkoa elämään! :)
itse pelkään hirmuisesti tota epilepsiaa,jos omalle kohdalle sattuisi.tulisi niin voimaton olo!
toivon todella että Lara pysyisi terveenä ja saisi elää normaalia koiran elämää.ja tsemppiä teille sinne!!
Kyllä täällä ihan positiivisella mietellä ollaan ;) Kyllähän tuo kohtaus kovasti säikytti, mutta turhahan sitä on murehtia etukäteen. Elämme siinä toivossa että kohtaus oli yksittäinen ja nautimme pikkuneidistä täysi siemauksin. Ja jos toisin käy niin onhan noilla lääkkeillä onneksi saatu useimmiten tauti varsin hyvin hallintaa, ihan helposti ei periksi anneta ;)
Lähetä kommentti