Tammikuun turinat

Vuosi on alkanut upeista lumisista metsämaisemista nautiskellen. Taas kerran olen kiittänyt noita karvaturreja siitä, että niiden kanssa luonnossa tulee liikuttua kelillä kuin kelillä, niin aikaisessa aamussa auringonnousua ihastellen tai illan hämärtyvässä pehmeydessä hiljenevää metsää kuunnellen. Niin paljon upeita hetkiä on noiden kanssa koettu ja toivottavasti koetaan vielä paljon lisää.

Agilityäkin ollaan ehditty harrastaa, mutta vain harrastaa ;) Kisoihin ei ole tällä erää kiire, vaikka pikkumieskin on jo kisa-ikään ehtinyt. Jos vaikka laittaisi tavoitteen jonnekin loppu kesään ekoista kisoista. Kovasti tuo ipana on kehittynyt ja vauhti alkaa olla jo melkoinen, mutta paljon, todella paljon on vielä tehtävää. Mutta eipä meillä todella ole kiire minnekään, hiljaa hyvä tulee ;) Pääasia että koira nauttii ja nauttihan tuo, oikeastaan kaikesta mitä sen kanssa touhuaa ;)

Laran kanssa varmaan käydään muutamat lähikisat kevään aikana, mutta suurempia tavoitteita ei ole, kunhan käydään kokeilemassa ja nautiskelemassa kisafiiliksistä ;) Treenataan, treenataan ja pidetään hauskaa.

Leevin kanssa edetään herran ehdoilla. Jalka on ollut nyt hyvässä kunnossa ja siitä lähdetään, että pysyykin. Leevin kanssa touhutaan niitä mistä poika nauttii ja odotellaan että päästään mökille, Leevin paratiisiin ;) Kaverikoiratoimintaa jatketaan, edessä onkin jo neljäs käynti. Hienosti Leevi on tilanteet hoitanut ja alkaa jo selvästi olla jyvällä touhusta ,)

Lenkkeillään paljon, leikitään vähintään yhtä paljon, paijataan, kupsutellaan ja kyhnätään kauhian paljon, treenaillaan agilityä ja tottelevaisuutta silleen sopivan mukavasti ;) Siinäpä tavotetta 2010!

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2010!

Onnea Leevi 9.v

Rakas tolleriherramme täytti tosiaan jo 9-vuotta. Ikä ei juurikaan tollerin tassua paina, vaikka toki pientä hiipumista on havaittavissa ja siksi niin halutessaan saa Leevi jäädä päivän toiselta lenkiltä kotisohvalle köllimään. Ja kyllähän tuo niin haluaa aika ajoin tehdäkin, varsinkin jo keli on märkä ja pimeä ;) Virtaa kyllä riittää sitten pallopeleihin ja muihin aktiviteetteihin ihan entisen lailla ihan reikkumiseen asti.

Leevin kanssa aloiteltiin tässä hiljattain uusi harrastuskin. Nimittäin liityimme mukaan kaverikoiratoimintaan. Leevillä on ensimmäinen keikka jo takanaan dementiavanhusten luona ja hienosti herra asiaan suhtautui. Seuraava käynti onkin piakkoin, saa nähdä mitä herra toisella kerralla asiasta tuumaa.

Leeville tehtiin tänä syksynä allergiatestit jatkuvien silmätulehdusten takia. Testi kertoi sen, mitä jo osasin odottaakin (siitepölyt), mutta ruoka-aineissa tuli yllätyksiäkin (esim.kani, ohra). Suurimman syyn nohin silmätulehduksiin luulen kuitekin olevan pitkään jatkunut alakerran remonttimme, koska yhdeksi allergeeniksi osoittautui pölypunkki. Kaikeksi onneksi Leevin allergiaoireet ovat olleet aiemmin varsin lieviä ja pysyneet kurissa erinäisillä hoidoilla. Ja uskonkin nyt näiden uusien teitojen avulla ja remontin ollessa tuotapikaa oheitse, että saamme silmätulehduksetkin kuriin ja pienimätkin kutinat loppumaan. Ja tolleriherralle vielä monta aktiivista vuotta eteenpäin!

Lumi tuli

Karvatassut nauttivat täysin siemauksin lumisesta maisemasta, varsinkin tänä aamuna pikkupakkasessa, auringon paisteessa. Ihana talvi. Valitettavasti vaan näyttää siltä, että tämä ilo jää vielä varsin lyhyt aikaiseksi, lumi tippuu puista auringossa, tuoden mukanaan valtavat kasat lehtiä ja lämpötila nousee taas plussan puolelle. No, tarvii nauttia vielä kun voi ;)

ONNEA LARA 7.V

Lara, uskollinen pikku varjoni.

Oltiinpa sitten mökillä tai kotona, niin voin olla varma että pikku länderini pitää huolen siitä, että tietää missä olen. Hetkellinenkin epätietoisuus aiheuttaa hurjan etsintävimma ja voi sitä riemun määrää kun kohde löytyy ;)

Lara rakastaa koko pienellä sydämellään niitä jotka ovat sen luottamuksen ansainneet, vieraita se ei omalla reviirillään sietäisi ollenkaan. Kuitenkin, saadessaan rauhassa ja ennen kaikkea oma-alaotteisesti tehdä tuttavuutta, voi nopeastikin hyväksyä tulokkaan. Ja vieraassa ympäristössä yllättää emäntänsä edelleen tunkemalla täysin ventovieraankin rapsutettavaksi.
Muistan aina sen, kun jouduin jättämään Laran kohtutulehduksesta johtuvaan leikkaukseen ja palasin neitokaista hakemaan mielestäni reilusti ajoissa lääkärin sanomasta ajasta. Luulin pikkuneidin vielä vetelevän täysin sikeitä, mutta kuulinkin ensimmäiseksi miten Lara purputti raivoissaan hoitajille, että pysykäähän kaukana. Ja voi sitä hännän huisketta kun itse pääsin potilaan luokse. Vasta omaan auton päästyään antoi pikkuneiti taas periksi ja unelle vallan.

Lara pitää itseään koirakoplamme valtiattarena ja osaa olla mustaussukkainkin muiden saamasta huomiosta. Kuitenkin typykkä on varisin riippuvainen pomotettavistaan ja onkin täysin orpo jos ei tiedä missä poitsut luuraa. Monesti saakin katsella kun pikkuneiti kuorsaa päiväunilla puolittain Rucan alla tai tunkee samalle patjalle Leevin kanssa, pihalla istahtaa tarkkailuasemiin aivan liki punaturkkia tai silmäkulmastaan vilkaisee että seuraahan pikkumies varmasti perässä pyrähdykselle linnun perään.

Yllä olevat kolme kuvaa; Outi Harju

Lara rakasta agilityä. Jo useamman vuoden harrastamisen jälkeen neidillä vauhti vain kiihtyy ja kyllästymisestä ei näy merkkiäkään. Kisakentän laidalla neiti on monesti kuin viilipytty ja viihtyisi lähinnä sylissä köllöttelemässä, mutta kun lupa tulee ensimmäiseen hyppyyn, ei ole epäilystäkään etteikö koiruus olisi täysillä mukana. Monesti käy niin kierroksella, että ohjaaja saa tuntea nahoissaan, jos käskyt ovat myöhässä ;)

Lara on myös perheemme pikku taskuvaras. Siinä missä tolleripoika ja ainakin toistaiseki myös pikkumies, ovat aina jättäneet taskut ja kassit rauhaan, on länderityttö tehnyt senkin edestä työtä. Suljetut vetoketjut avautuvat näppärästi eikä neiti kainostele esitellä taitojaan ihan julkisestikin. Ja mikäs sen parempi tapa viihdyttää itseään päivisin kuin etsiskellä taskuihin unohdettuja nameja.

Länderimäiseen tapaan Lara on kova pussailemaan ja äänirepertuaaria olisi vaikka muille jakaa. Kimeän räksyttämisen vastapainona on ihastuttavan hentoinen ulvonta, jota tosin harrastetavan harmittavan harvoin ja vain siksi että Levikin niin tekee, tosin aivan eri äänen volyymilla. Iltaisin nukkumaan mennessä syvä huokaus ja kaikenmaailman öninät ovat taattua tavaraa ;).

Lyhyesti sanottuna aivan ihastuttavan hellyttävä sylikoira ja samalla varsinainen pikku riiviö. Ennen tuon pikkuotuksen tuloa, en edes voinut kuvitella miten paljon eläin voi kiintymystä ihmiselle osoittaa. Ja kyllä, se osaa käyttää suloisuuttaan hyväkseen ja vedättää välillä emäntäänsä täysin 6-0.

Suuret kiitokset Eijalle ja Jarille siitä, että aikanaan meille Laran annoitte, päivääkään en antais pois tuon pikkuneidin seurassa vietetystä ajasta, niin paljon se on tuonut iloa ja onnea elämään ;)

Otoksia vuosien varrelta

Syksyn kuvasatoa