ONNEA LARA 7.V

Lara, uskollinen pikku varjoni.

Oltiinpa sitten mökillä tai kotona, niin voin olla varma että pikku länderini pitää huolen siitä, että tietää missä olen. Hetkellinenkin epätietoisuus aiheuttaa hurjan etsintävimma ja voi sitä riemun määrää kun kohde löytyy ;)

Lara rakastaa koko pienellä sydämellään niitä jotka ovat sen luottamuksen ansainneet, vieraita se ei omalla reviirillään sietäisi ollenkaan. Kuitenkin, saadessaan rauhassa ja ennen kaikkea oma-alaotteisesti tehdä tuttavuutta, voi nopeastikin hyväksyä tulokkaan. Ja vieraassa ympäristössä yllättää emäntänsä edelleen tunkemalla täysin ventovieraankin rapsutettavaksi.
Muistan aina sen, kun jouduin jättämään Laran kohtutulehduksesta johtuvaan leikkaukseen ja palasin neitokaista hakemaan mielestäni reilusti ajoissa lääkärin sanomasta ajasta. Luulin pikkuneidin vielä vetelevän täysin sikeitä, mutta kuulinkin ensimmäiseksi miten Lara purputti raivoissaan hoitajille, että pysykäähän kaukana. Ja voi sitä hännän huisketta kun itse pääsin potilaan luokse. Vasta omaan auton päästyään antoi pikkuneiti taas periksi ja unelle vallan.

Lara pitää itseään koirakoplamme valtiattarena ja osaa olla mustaussukkainkin muiden saamasta huomiosta. Kuitenkin typykkä on varisin riippuvainen pomotettavistaan ja onkin täysin orpo jos ei tiedä missä poitsut luuraa. Monesti saakin katsella kun pikkuneiti kuorsaa päiväunilla puolittain Rucan alla tai tunkee samalle patjalle Leevin kanssa, pihalla istahtaa tarkkailuasemiin aivan liki punaturkkia tai silmäkulmastaan vilkaisee että seuraahan pikkumies varmasti perässä pyrähdykselle linnun perään.

Yllä olevat kolme kuvaa; Outi Harju

Lara rakasta agilityä. Jo useamman vuoden harrastamisen jälkeen neidillä vauhti vain kiihtyy ja kyllästymisestä ei näy merkkiäkään. Kisakentän laidalla neiti on monesti kuin viilipytty ja viihtyisi lähinnä sylissä köllöttelemässä, mutta kun lupa tulee ensimmäiseen hyppyyn, ei ole epäilystäkään etteikö koiruus olisi täysillä mukana. Monesti käy niin kierroksella, että ohjaaja saa tuntea nahoissaan, jos käskyt ovat myöhässä ;)

Lara on myös perheemme pikku taskuvaras. Siinä missä tolleripoika ja ainakin toistaiseki myös pikkumies, ovat aina jättäneet taskut ja kassit rauhaan, on länderityttö tehnyt senkin edestä työtä. Suljetut vetoketjut avautuvat näppärästi eikä neiti kainostele esitellä taitojaan ihan julkisestikin. Ja mikäs sen parempi tapa viihdyttää itseään päivisin kuin etsiskellä taskuihin unohdettuja nameja.

Länderimäiseen tapaan Lara on kova pussailemaan ja äänirepertuaaria olisi vaikka muille jakaa. Kimeän räksyttämisen vastapainona on ihastuttavan hentoinen ulvonta, jota tosin harrastetavan harmittavan harvoin ja vain siksi että Levikin niin tekee, tosin aivan eri äänen volyymilla. Iltaisin nukkumaan mennessä syvä huokaus ja kaikenmaailman öninät ovat taattua tavaraa ;).

Lyhyesti sanottuna aivan ihastuttavan hellyttävä sylikoira ja samalla varsinainen pikku riiviö. Ennen tuon pikkuotuksen tuloa, en edes voinut kuvitella miten paljon eläin voi kiintymystä ihmiselle osoittaa. Ja kyllä, se osaa käyttää suloisuuttaan hyväkseen ja vedättää välillä emäntäänsä täysin 6-0.

Suuret kiitokset Eijalle ja Jarille siitä, että aikanaan meille Laran annoitte, päivääkään en antais pois tuon pikkuneidin seurassa vietetystä ajasta, niin paljon se on tuonut iloa ja onnea elämään ;)

Otoksia vuosien varrelta