Köh köh köhinää...

...kennelyskä tuli vieraisille ;( Lara aloitti rajun köhimisen vajaa viikko sitten tiistaina, heti kotiuduttuamme akupunktiosta. Ensin elättelin toivoa, että kyseessä ei yskä olisi, mutta koska täälläpäin yskä on ottanut vallan yhdestä jos toisesta koirasta, oli pakko taipua ajatukseen että tauti oli iskenyt meillekin ;(

Lara yski ja kakoi limaa niin rajusti lähes taukoamatta, että iltapäivällä päätin soittaa lääkärille, jossa aukupunktiota Laralle annettii ja saatiinkin typykälle antibiottikuuri, joka aloitettiin vielä samana iltana. Köhiminen, kakominen ja liman oksentelu jatkui aina aamuyölle asti eli valvoessahan se yö meni. Aamusta Lara köhähteli onneksi enää muutamaan otteeseen ja sen jälkeen köhinytkin vain silloin tällöin. Loppuviikosta oireet tuntivat olevan kokonaan ohi, mutta kylläpä viikonloppuna muutamat kunnon köhinät sai aikaiseksi, kun ei osannut rauhassa ottaa vastaan kotiin saapuvaa emäntää..

Ruca aloitti sitten köhimisen to-pe välisenä yönä. Silmät sirillään, rätti kourassa kävelin koiruuden perässä ympäri taloa isoja limaklönttejä siivoille. Päätin aamulla soittaa eläinlääkäriin ja kysyä samalla miten toimisin, jos Leevi sairastuisi viikonlopun aikana. Paikalla sattui olemaan Leeviä hoitanu lääkäri, jonka kanssa hoitaja hetken juteltuaan ilmotti, että voidaan hakea antibioottikuuri Rucalle ja varoiksi myös Leeville.Kaikeksi onneksi Leevi toistaiseksi pysynyt oireettomana. Varuiksi olen senkin kuitenkin pitänyt levossa.

Rucalla yskä on tullut puuskittain ja kumeampana kuin Laralla ja jatkuu valitettavasti vieläkin liman oksentelun ohella ;(. Joten vielä on useampi päivä huilia tiedossa. Hulipäivät alkvat kyllä jo näkyä. Jokseenkin taitaa tällä hetkellä olla eniten Leevi,  joka haluais rampata alituiseen pihalla ja haukkua pitää ihan tyhjästä. Ruca purkaa turhautumisensa aika kiltisti leluihin, toistaiseki, kai tuo köhä hiukan väsyttääkin. Lara taas viihtyisi jatkuvasti sylissä..Ruoka kyllä on maittanut potilaille ilman mitään nirsoiluja.

Vanhoja temppuja on jo hiottu yhtä jos toista, suraavaksi kai uusien opettelua, jotta saadaan aivojumppaa potilaille... ja emäntä saa yrittää raahautua yksin lenkille, vaatii muuten aikamoista tsemppausta. Siinä missä koirien kanssa lenkkeillessä tunnin lenkki menee siivillä, yksin liikkuessa puolituntiakin on puoli ikuisuutta...

 Hupsis, kuis näin, kyllä se aamulla vielä kantoi...;)