... piippausarka kuitenkin ;) Siis tuo meidän ipana. Raketteja ei pelkää eikä muutenkaan mitään pamauksia, mutta loppuvia pattereita ilmoittava palo- taikka häkähälytin saa tuon sekaisin. Tämä tuli ilmi syksyllä kun ipana hyppäsi keskellä yötä tärisevänä myttynä suoraan naamani päälle. Aikamme ihmeteltyä selvisi, että kauhean tärinäkohtauksen sai aikaan juuri tuo pattereiden loppumista piippaava häkähälytin. Ja häkähälytin oli tietysti se mikä viimeisenä tajutiin tarkistaa. Kolmikerroksisessa talossa piipauksen ääni kaikuu niin, että on mahdotonta sanoa suoraan mikä hälyttimistä ääntä pitää.
No tuossa päivänä eräänä kotona töitä tehdessäni otin käyttöön uuden viivakoodinlukijan ja kuinka ollakaan oli sylissä taas tärisevä karvapallo. No, lukijahan päästää koodin tunnistaessaan piippavan äänen.. Meillä opetellaan nyt siis pikkuhiljaa sietämään piippausta..
Uusi vuosi vaihtuikin meillä varsin piippaus ja paukkuvapaassa ympäristössä, nimittäin kesämökillämme. Hetkellinen päähän pisto ja pakkasmittarin sopiva lukema sai meidät pakkaamaan rinkat, soittamaan ystäväpariskunnan mukaan ja siirtymään sivistyksen parista keskelle lumista metsää.
Muutama sata metriä saatiin kantamuksien kera tallata ja perillä paiskia lumitöitä katolta asti, jotta ylipäätään oli mahdollista saada tulia takkaan. Mutta kun takoissa lopulta oli tulet, pöydät ja piha täynnä kynttilöitä, lyhtyjä ja roihuja, ei tunnelmaa voittanut mikään ;)
Ihan täysin rakettivapaa ei kuitenkaan meidänkään uusivuosi ollut, sen verran kantautui rakettien pauke ja jopa näkyi läheisistä maalaistaloista yms. että typykkä pysyi puolenyönaikaan visusti sisällä. Leevi veti siinä vaiheessa jo sikeitä eikä ipanakaan viihtynyt nuotion ääressä, joten karvaturrit lämmittelivät mökissä, meidän skoolatessa nuotiolla ja apuessamme ainokainen oma rakettimme. Tai ehkä ampuminen ei ole oikea sana, koska raketti ei pahemmin paukkunut eikä edes irronnut maasta, mutta hieno "soihtu" se oli ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti