Molskis ja loiskis sanoi pikkumies, kun hyppäsi laiturilta mamma perään järveen. Helteinen keli oli saanut koko jengin (Laraa lukuun ottamatta, joka tyytyi kahlailuun) uimasille asti, mutta laiturilta uskaltautui hyppäämään vain pikkumies. Liekkö hyppäämisen tulos ollut aivan sitä mitä tuo karvaturri oli pienessä päässään kuvitellut, mutta reippaasti tuo räpiköi rantaan riemunkiljahdusteni saattamana. Ehkäpä meillä on varsinainen vesipeto syntymässä, kun ei tuo tuntunut tapauksesta moksiskaan olevan… ;)
Leevi on yhden jos toisenkin kerran laiturilta tipahtanut, milloin Laran tönäisemänä, milloin itse vaan sählätessä tasapainonsa menettäneenä, mutta ei tuo ole vauhtia hiljentänyt, vaikka ihan vapaehtoisesti ei hyppäämään ole innostunutkaan. Nyt oli kyllä aivan hilkulla, että ei veneestä hypännyt, kun isännän kanssa souteli lähettyvillä minun uiskennellessa. Eihän se nyt ole soveliasta, että mamma on uimasilla ilman virallista valvojaa ;)
Soutelemisesta puheen ollen, kaikki karvaturrit ovat taitavat todella tykätä touhusta, tai ainakin nuo ovat aina innoissaan veneeseen lähdössä. Ja voi sitä nuuskuttelun määrää, ilma tuntuu olevan tulvillaan kaikkia mielenkiintoisa tuoksuja läheisiltä rannoilta ;) Tästäkin huolimatta osaavat nuo osaavat olla veneessä todella kauniisti ilman, että sitä on tarvinnut koskaan mitenkään opettaa. Mutta näinpä taitaa olla useimmilla koirilla, luontoäiti hoitanut tehtävän ;)
Vuoden suurinta agitapahtumaa agirotua ei tohdittu tänäkään vuonna jättää väliin, varsinkaan kun pikkumiehellä oli paikka omassa sisarusjoukkueessa (Ruca, Raisu, Rasse ja Ana) ;) Paikkakin sattui hyvästi niin, että yöseudut saatiin viettää velipojan emännän ihanassa punaisessa kesätuvassa Verlassa ja lenkkeillä sunnuntai aamuna (aiemmin ei ehditty) aivan huikeissa maisemissa. Varsin rankan ja tiukan aikataulun saattelemana olinkin aivan erityisen ylpeä pikkumiehen sunnuntaisesta suorituksesta. Kun perjantai iltana olimme saapuneet iltamyöhään mökille oli ipana tietysti riehunut useamman tunnut isäntäväen koirien kanssa. Lauantai aamu valkeni jo enne kuutta ja koko pitkä päivä vietettiin siis Nastolassa mm. upeita finaaliratoja seuraillen. Ilta huipentui tietysti mökillä saunomiseen ja pikkumiehen osalta leikkiin kavereiden kanssa ja sama tahti jatkui aamulla. Kun sitten su iltapäivällä oli pikkumiehen aika siirtyä radalle, olin jo ihan varma, että tuo iskee hanskat tiskiin väsymyksestä jo parin esteen jälkeen. Mutta mitä vielä, oikein reipasta tahtia, erittäin hienosti kontaktit ottaen ja muutoinkin upeasti kuunnellen tuo pikkumies jaksoin radan suorittaa. Pari kieltoa saatiin aikaiseksi, josta toinen johti putken päälle hyppäämiseen, josta 15 lisävirhettä. Mutta todella ylpeä saatoin olla tuosta ipanasta, joka taas yllätti osaamisellaan ;) Joukkueena ei kärikijoukkoon ylletty, mutta jokainen ipana kyllä suoriutui mielestäni ikään ja treenimäärään nähden oikein mallikepoisesti. Tästä on hyvä jatkaa.
Kisattiinhan toki pikkuneidinkin kanssa ja ilta radalta saatiin jopa puhdas suoritus ;) Sijoitus kyllä oli jotain 25./90, johtuen ihan kontakteilla hiijaamisesta ja hurjasta varmistelusta, joka johti turhiin pyörimiseen ja näin ollen aika ei päätä huimannut. Aamun karsintarata kaatui jo siinä vaiheessa kun typykkä karakasi lähdöstä ja näin sai ohjaajan rynnimään siinä määrin heti alkuvaiheessa olleelle puomille, että loikka oli enemmän kuin valtava. Tästä vielä joten kuten päästiin kiemuroiden parin esteen päähän a:lle , jossa typykkä sitten vähät välitti ohjaajan vähintäänkin äänekkäistä karjaisusta ja seurauksena vähintäänkin yhtä suuri loikka kuin puomilla ja karkaus väärään päähän putkea. Tämän jälkeen homma alkoikin sitten tietysti pelittää ja loppurata, mukaan lukien oli keinun kontakti, sujui kuin tanssi. Kumpi se sitten onkaan parempi, huono nolla vai hyvä hylly, mene ja tiedä... ;)
Mutta paljon nähtiin taas upeita suorituksia monilta länderisteiltä ja toki muiltakin ja varmasti opittiin taas itsekin jotain uutta. Ja tietysti oli kiva nähdä iso liuta tuttuja. Oikein oli siis taas onnistunut viiikonloppu kaikin puolin.
Sisarukset Ruca, Raisu ja Gromit Agirodun tunnelmissa.
Retkielämä pistää välillä jopa haukottamaan ;)
Nyt onkin edessä taas mukava tapahtuma, nimittäin tapaaminen täkäläisten länderistien kanssa. Tiedossa siis vauhtia ja vaarallisia tielanteita... ,)
Loppuun vielä pari kuvaa ihan täkäläisistä ihanista maisemista, löytyy niitä täältäkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti