Kasassa kuin pannukakku

Tämä viikko alkoikin varsin dramaattisin uutisin, kun seurakaveri soitti ja kertoi seurallamme vuokralla olevan harjoitushallin sortuneen maanantaiaamuna. Ilmeisesti lumen paino on tehnyt tepposensa. Kaikeksi onneksi kukaan ei ollut sisällä ja näyttää siltä, että suurin osa esteistäkin on säilynyt ehjinä. Mutta nyt siis olemme ainakin toistaiseksi ilman harjoittelupaikkaa. Sikäli todella harmi näin kisakauden kynnyksellä, mutta luultavasti Jaakon kurssi saadaan kuitenkin pidettyä viereisessä hallissa, joka vuokralla toisella koiraporukalla. Nämä olivat erittäin ystävällisesti luvanneet siirtää omat treeninsä jotta saataisiin kurssi toteutettua. Ihania ihmisiä ;) Toivottavasti keksitään vielä kevääksi treenipaikka koko porukalle, vaikkei pieni tauko nyt kelleen loppupelissä pahaa tee, voipahan kisoissoissakin sitten syyttää (taikka kiittää) treenin puutetta ;)
Sunnuntaina ehdimme kuitenkin käydä vielä pikkumiehen kanssa hallilla tottelevaisuus treeneissä. Ja olipa kyllä taas mukavat treenit. Opeteltiin jos jonkin moista temppua ja taas hämmästytti tuo pentulaisen nopea sisäistämiskyky. Eräskin temppu oli sellainen, että piti laitta pentulainen seisomaan jalkojen väliin niin, että sen etutassut olivat minun kenkien päällä ja tästä sitten lähteä kävelemään yhdessä eteenpäin, niin että tassut pysyvät kenkien päällä. Olin ihan sitä mieltä, että ei tuo kyllä ihan heti onnistu, mutta taas oli väärässä ;) Toki askeleita mentiin vasta muutama, mutta ei pidäkään liikaa ahnehtia kerralla. Kotona piti sitten tietysti kokeilla samaa noiden vanhempien kanssa ja kyllähän se onnistui ihmeen nopeasti niidenkin kanssa. Monta kivaa treenivinkkiä ollaankin noista treeneistä saatu, harmi että nekin jäävät nyt tauolle. Mutta onneksi on nyt korvan takana monta kivaa treenivinkkiä kotona toteutettavaksi ihan koko porukalle ;)
Tänään käytiinkin karvaturrien kanssa katsomassa penkkarihulinaa, kun Taru-peikko jätti ”jäähyväisiä” opinahjolleen. Pikkumies ei ollut hulinasta moksiskaan, kovasti oli vaan tyytyväinen kun Taru ehti meitä pikaisesti moikkaamaan ja karamelleilla lahjomaan, jokseenkin karvaturrit saivat tyytyä pelkkään paijailuun ;) Kovasti alkoi oma olo tuntua vanhalta, alkaa nimittäin niin kauan olla siitä kun itse oli samassa tilanteessa. Harmi vaan ei ollut kamera mukana. Katsotaan josko Taru suostuisi luovuttamaan jonkun kuvan asustaan tänne julkaistavaksi. Iida taas tanssahtelee huomenna vanhojen asussa, tosin nuo puvut taitavat tätä nykyä olla varsin moderneja iltapukuja eikä sellaisia vanhojen asuja kun minun nuoruudessa jotka tosin olivat jo nekin kaukana ihan alkuperäisestä ideasta.
Niin ne vaan ajat muuttuvat ja kohta meikäläinenkin puhuu vaan siitä kun mikään ei ole enää niin kuin vanhaan hyvään aikaan ;) Hyvistä ajoista puheen ollen sain vastikää seurakaverilta kuvia, jotka oli ottanut joskus loppukesästä agitreeneissä, kun pyysin Laran menoa kuvaamaan. Samalla pääsi linssiludeksi treeneissä mukana ollut pikkumies. Pakko laittaa niitä tännekin näytille, on ne vaan niin ihania. Tuo pentulainen on kyllä ollut niin piskuinen ja suloinen. Kiitos Outi vielä kerran kuvista!!

Kuvat Outi Harju.