Karvanaamojen kokoontuminen

Viime sunnuntaina, lokakuun puolella siis, saatiin pitkästä aikaa koolle varsin iso joukko Imatra-Lapeenranta akselin länderistejä. Koolla taisi olla kaikenkaikkiaan yksitoista karvanaamaa + meidän rotupoikkeava Leevi ;) Tilaisuudesta erittäin mukava teki se, että paikalla oli muutama uusi paikallinen länderisti.

Koiruudet ainakin tuntuivat viihtyvän, tohottiva menemään ympäri pihaa. Tapaamispaikkana oli kota suojassa metäsän keskellä, joten siellä saivatkin karvanaamat rauhassa mellastaa. Hurjan hienosti koko poppoo keskenään tuli toimeen. Toki jonkun piti jostain välillä hieman huomauttaa, mutta johan se nyt oudoksi menisikin jos täydessä hiljaisuudessa tuollainen lauma ländereitä pitkään olisi ;)  

Oikein mukavaa oli, toivottavasti nähdään pian taas uudelleen!

Kuvaan järjestäydy!

Vasemmalla takana Junnu (Weluis Blast Off), sitten Lara (Kaihelin Walpuri), edessä vasemmalla Ana (Fannimer Anastasia), Anan vieressä Pico-herra Krumme Furche Z..., Maastotakki päällä vanha mummeli Nala (Kaihelin Ultra Bra), Nalan takana Siru (Tanskasta tuotu), Heta (Demians Hedda), Ruca (Fannimer Agilo) tutkii pikkuista Hilpiä (Stellan ja Rassen lapsonen) ja Rucan takana Manta (Atsalean kennelistä).

Kuvasta puuttuu paikalla myöskin ollut Pico-tyttö, joka ehti poistua paikalta ennen ideaa koirien yhteiskuvasta!

Lara olisi viihtynyt parhaiten sylissä ;) vaikka muiden kanssa hyvin juttuun tulikin.

  Leevi rotupoikkeava ;)

 Ruca ja tytöt ;)

Sisarukset Ana ja Ruca.

Ana pikku marakatti ;)

Sanna kera koko lauman ;)

Ruca tutkisskelee veljentyttöä pikku Hilpiä ;)

Lara 9.v

Lara - Kaihelin Walpuri - 9.10.2011- 9-vuotta ;) Vuodet ei vielä tunnu pikkuneitiä painavan. Agiliidossa tuntuu vaan vauhti kasvavan ja Rucaa lennättää säännöllisesti pitkin pihaa eikä riekkuminen ole muutenkaan mihinkään jäänyt. Sellainen kultainen sähikäinen se on, tuo meidän Lartsu ;)

Epilepsia kohtaukset- tai mitä sitten olivatkaan- ovat toistaiseksi jääneet kolmeen kertaan. Eikä mikään kohatuksista ollu mitenkään raju. Oliko kyseessä sitten jokin muu, sitä emme tiedä, mutta onnellinen olen että lisää ei ole tullut. Kesällä Leevin sairastaessa "sairasti" Larankin sen verran, että kävi akupunktiossa useamman kerran. Humpsahti Rucan kanssa juostessaan monttuun ja niukautti ilmeisesti niskansa, kun seuraavana päivänä ei portaita päässyt alas. No, se vamma saatiin hoidettua, mutta kyllähän tuolla riekkujalla joku paikka tuntuu olevan aina enemmän tai vähemmän jumissa ;/ Mutta hierotaan ja hoidetaan ja harrastellaan agiliitoa harrastusmielessä, lupsakasti ja hauskaa pitäen ja kisataan jos sattuu joskus siltä tuntumaan ;)

Leevin sairaskertomus

Tästä on nyt lähes kaksi kuukautta, kun Leevi sairastui vakavasti haima ja maksatulehdukseen. Mistä tauti tuli, mikä sen aiheutti, sitä emme edelleenkään tiedä. Mutta jos joku vastaavaa läpikävyvä sattuu joskus eksymään tätä bologia lukemaan, niin ehkäpä tämä teksi voi auttaa tai antaa ainakin toivoa siihen, että pahaltakin näyttävästä tilanteesta 10-vuotiaan koirankin voi vielä olla mahdollisuus selvitä...

Se oli heinäkuun lopun helteinen torstai-ilta, kun ensimmäiset oireet alkoivat. Ipana oli saanut muutamaa viikkoa sitten rokotuksen ja tästä syystä oli lauma saanut aamulla ensimmäiset satsit matolääkkeestä, samaista mallia mitä ovat monesti ennekin saaneet. Tästä johtuen en osannut kovasti olla huolissani, kun tolluskalle ei illalla ruoka maittanut, kerrankos tuosta nyt matolääkeestä vasta ärtyy ja koiruus oli kuitenkin muutoin ollut täysin normaali. Perjantai aamuna ruoka maittoi normaalisti, joten uskaltaudiuin antamaan matolääkeestä toisen satsin. Iltapäivällä alkoi sitten oksentelu. Ensin tuli tietysti mieleen jokin vatsapöpö, mutta kun läntsyt pysyivät terveinä ja viikonlopun aikana alkoi vesikin tulla pihalle (ruokaa tuo kyllä edelleen kerjäsi) ja koiruus muuttua hyvinkin väsyneeksi alkoi huoli kasvaa. Maanataina siis soitto lääkäriin.
Koska taudin kuva siltikin kuulosti lähinnä vatsapöpöltä oli vastaanottoapulainen lääkärissäkin vähän niinkuin, että no katsotaan, jos haluat ja tämähän halusi, onneksi, ja aika saatiin vielä samalle iltapäivälle.
Lääkärissä alkoi sitten kuitenkin tapahtua, laaja verekuva, pissanäyte etc.  Pissasta näin itsekin heti, että oli aikamoista sakkaa. Tuloksia odoteltiin sydän pamppaillen ja hyväähän ne eivät tienneet. Maksa-arvot paukkuivat yli mittausarvojen ja haima-arvot olivat myöskin koholla. Tilanne oli siis kaikkea muuta kuin lohduttava.
Maksatulehdusta siis lähedettiin ensin hoitamaan, koholla olleen haima-arvon tuloksia jouduttiin jäämään jännittämään seuraavaan päivään. Antibiootit, pahoinvointilääkkeet, vatsansuojalääkkeet + maksavikaisen ruoat kassissa lähdettiin kotiin riisiliman keittoon. Riisilima oli alkuun se ainoa mitä toiselle sai syöttää ja sitäkin vain lusikallinen kerrallaan. No, tässä vaiheessa Leeville ei maistanut enää mikään. Silmien valkuaiset olivat muuttuneet keltaiseksi ja ienten värissäkin saattoin havaita aavistuksen keltaisuutta. Virtsan pidätyskyky oli mennyt täysin. Koiruus oli siis kipeämpi kuin koskaan ;(
Seuraavana päivänä sitten kosahti. Haima-testin tulokset olivat positiiviset. Lensimme lääkäriin ja Leevi tippaan.
Lääkärissä olimme arviolta kolme tuntia, jonka jälkeen tämä sai pikaopastuksen tippapussin vaihtoon ja muuhun tarpeelliseen ja eikun Leevi tippapusseineen autoon ja kotiin. Luojan kiitos, että Mikko oli tulossa illasta kotiin, hätäavuksi sain äitini auttamaan koiruuden ulos autosta ja sisälle tippapussin virityksiin. Yöllä ei sitten paljon nukuttukaan ;( Leevi oli kuitenin mitä malikelpoisin potilas, mutta toki äärimmäisen väsynyt.
Seuraavana aamuna kahdeksalta lääkäriin saamaan suoneen antibioottia ja pahoinvointilääkettä, sitten kotiin ja iltapäivällä uudelleen testejä ottamaan. Taas viihdyttiin lääkärissä useampi tunti, tällä kertaa mukaan lähti Reetta Leeviä hoitamaan ja kylläpä seura ja apu tuntukin hyvältä. Torstaihin asti pidettiin Leeviä tipassa, sitten näytti siltä, että haima-arvot olisivat tasaantuteet ja viikonloppu päätettiin mennä suun kautta lääkityksellä ja riisilimalla.
Leevin tila ei kuitenkaan omaan silmään hyvältä näyttänyt, ruoka ei maistunut ja koiruus oli täysin muissa maailmoissa. Launataina kuitenkin päätimme ajella päiväreissulle mökille, kun Leevi tuntui kuitenikin hakeutuva koko ajan autoon ja mökkihän on toiselle paras paikka maailmassa. Oma olo oli aika lohduton, kun karvaturri nukkui liikahtamatta pää sylissäni koko matkan. Mökillä Leevi kuitekin skarppasi niin, että toivonkipinä heräsi, ensimmäistä kertaa moneen päivään näytti siltä, että toipuminen voisi alkaa. Herkkuja kerjättiin lähes entiseen malliin, mutta sallittu ruoka ei olis maistunut vieläkään oikein millään. Ohjeena kuitenkin oli että riisilimaa pitäisi saada uppoamaan, kun oli ollut syömättä jo yli viikon. Niinpä siten syötiin, vähän kerrassaan, ruokalappu kaulassa, kuin pieni lapsi, puoli pakolla ;(
Mökiltä paluumatkalla Leevi aiheutti sydententykytystä, nousten ensin istumaan ja tämän jälkeen lysähtämällä syliin ja alkaen voimakkasti kuolaamaan. Pikainen kurvaus matkalle sattuneen jalkapallokentän laitaan ja koiruus pihalla veisateeseen ja sillä sekunnilla kyykisty toinen tekemään elämänsä suurimmat ja muistimmat paskat.... siinä Leevin pyllyä pyyhkiessä ja vetelää kakkaa nurmikolta pussiin kaapiessani veden valuessa pitkin kasvoja en oikeasti tiennyt itkisinkö vai nauraisinko, niinpä taisin lopulta sekä itkeä että nauraa...

Sunnuntai ja maanatai menikin ihan hyvin, koiruus näytti piristyneen ja suostui jopa hiukan syömään vapaehtoisesti ja kerjäsi herkkuja (joita ei tietysti saanut antaa). Alkoin näyttää siltä että pahin olisi voitettu....
....ilo oli kuitenkin enneaikaista, kun kontrollikäynnin piti olla keskiviikkona, alkoi Leevi tiistaina onksetamaan ja niin huomasin taas kotiutuvani tipassa olevan koiruuden kanssa. Haima-arvo oli siis taas lähtenyt nousuun ;(. Kyynelehtien soitin taas äitini apuun ja jäin sitten Leevin viereen makoilemaan ja odottelemaan kotiin saapuvaa Mikkoa. Vahdin vaihto ja tämä pääsi hetkeksi tuulettamaan päätään läntsyjen kera lenkille. Nyt laitettiinkin sitten jo itse lääkkeet suoneen ja tipan pois oton jälkeen ensin lihakseen ja sitten nahan alle (jouduttiin kesken kaiken vaihtamaan toiseen antibiottiin, kun Leevi oli kuluttanut varastot tyhjäksi, muutenhan tuolla ei ollut väliä, mutta lihakseen laittaminen oli helpompaa ja nahana alle laitettava antibiootti vielä kirvelsi ;( ) Lääkäriin mentiin vasta perjantaina, tippa saatiin siis poistaa itse kotona torstaina.   Tässä vaiheessa alkoi paraneminen kuitenkin edetä siihen malliin, että Leeville alkoi ruoka maistaa (hill's erikoisruolla tässä vaiheessa mentiin, kun riisilima ei uponnut ollenkaan) ja tämä tiesi myös sitä, että potilas alkoi käydä levottomaksi. Pissilenkikisi ei käynyt pihamaa vaan tippspussi heilun viiletettiin pyörätietä pitkin, milloin emännän punaiset yöhosujen lahkeet vilkkuen, millon isännän kylpytakin helmat heiluen. On siinä naapuruston mummoilla ollu ihmettelemistä ;o Tässä vaiheessa alkoi omakin olo olla kuin pahimmanlaauisessa krapulassa, kun yöthän menivät katkonaisesti torkahdellen, potilasta ja tippapussia vahtien. Kaikeksi onneksi Leevi rahoittui yöksi omaan petiinsä (tippapussi viritettiin kattoon roikkumaan) ja nukkui suhteellisen rauhassa.Loppuajasta tuo neulojen, tippapussein ja kanyylien kanssa puljaaminen menikin jo melkein rutiinilla, mutta pakko myöntää, että alkuun hiukan hirvitti. Onneksi (tässä tilanteessa voi sanoa onneksi) tuo isäntä on itse ollut tipassa useamman kuin kerran ja olenpa itsekkin joutunut häntä kerran piikittämään.
Perjantain kontrolli käynnillä olivat maksa-arvotkin vihdoin lähteneet laskuun (vaikka korkeat olivat vieläkin) ja haima-arvo normalisoitunut. Viikolopun ajan antibiotit piikitettiin vielä nahan alle ja maanataina vasta aloitettiin suun kautta lääkitys. Leevi alkoi olla jo varsin kypsä piikittelyyn, mutta noin kultaista koirapotilasta toista ei varmasti ole, niin kiltisi otti kaikki hoidot vastaan, vaikka emäntä ei taatusti mikään paras piikittäjä ollut ja antibiottikin oli kirvelevää laatua.
Alkuvikko menikin hienosti, kunnes torstaina taas tuli oksennus ja perjantainen kontrollikäyti vaihtui torstaihin. Hälytys oli tällä kertaa kuitenkin väärä, haima-arvot olivat ok ja maksa-arvotkin olivat jo lähes normaalit. Suraavan viikon kontrollikäyntiin pääsiinkin sitten jo ihan ajallaan ja tunne oli aikalailla mahtava kun kaikki arvot näyttivät normaalia ;) Antibioottia jatkettiin vielä viikko ja seuraava käyti sovittiin kolmen viiko päähän.

Valitettavasti ihan niin kauan ei saatu aikaa kulumaan, parin viikon päästä oli esissä korvatulehdus. Joko antibiotti taikka sitten hill´s ruoka oli tulehduksen syynä. Itse epäilen ruokaa, koska ruokinnan aloituksen jälkeen oli alkanut tassujen kalttaus, jota hoidettiin shampoolla ja mäntysuovalla. Päädyimme kotiruokinnan aloitukseen. Kaikeksi onneksi Leeville jo riisipuuro maittoi, höystettynä kanalla, kalkkunalla taikka raejuustolla. Kutinaan tämä ainakin tuntui auttavan, mutta aiheuttiko se sitten seuraavan ongelman tai joku muu siihen on syy vielä selvittämättä. Nimittäin koiruus alkoi laskea yöisin alleen ja päivälläkin pissaa tuntui tippuva, jonka tuo kuitekin itse siivoili pois. Ulos ei kuitenkaan missään vaiheessa ollut kiire ja muutoin koiruus oli ulospäin täysi kunnossa ja pirteä.

Tästä johtuen seuraavalla kontrollikäynnillä otimme laajemman verenkuvan sekä pissänäytteen. Taas löi sydän pari ylimääräsitä lyöntiä, kun lääkäri käski hakea jo autoon viedyn Leevin takaisin hoitohuoneeseen. Haima-arvo oli koholla. Uudella testillä pystyttiin kuitekin selvittämän jo saman päivän aikana, oliko kysessä tulehdus vai vain ei ja voitte uskoa että helpotuksen tunne oli melkoinen, kun puhelinsoitto kertoin tuloksen olleen negatiivinen ;) Virtsanäytteestäkään ei tulehdusta löytynyt joten hetken taas saimme hengähtää.

Ongelmat eivät kuiten vielä loppuneet ja Leevin allekastelu jatkui ja päätimme vielä tehdä virtsatestit uusiksi. Tässä vaiheessa Leeviltä sitten paloin pinna. Jalka ei noussut kotona ei lääkärin pihassa ei läheisen koirakentän hajuissa eikä vaikka emäntä pyysi ja rukoili ja viiletti veisateessa koiruuden perässä pitkin märkiä pusikoita. Koiruus oli päättänyt, että nyt yksinkertaisesti riitti eikä emännän auttanut muuta kuin antaa periksi, pissanäyte jäi siis siltä päivätä saamata. Seuraavana aamuna uusi yritys ja sama toistui, pissahätä tuolla oli taatusti, mutta purkki kädessä tohottava emäntä oli nyt isompi inhotus. No, polkuja aikamme kierrettyämme ei auttanut kun käydä isäntä ja läntsyt hätiin. Tilanne ei ilmeisesti ollut enää niin pelottava ja isäntä sai vihdoin 'arvokka lastin' kuppiin ;) Nyt sitten odotellan tuloksia....

Näin meillä mennään, tarkasti kontrolloiden koiruuden syömistä ja suurinpiirtein vielä jokaista liikettä vahtiessa, sydän sykkyrällä odottaen mitä seuraavaksi. Kaikenkaikkiaan Leevi on kuitekin ollu jo useamman viikon reipas ja rempseä oma itsensä, reippaillut lenkillä entisen malliin ja riehunut mökillä keppien kanssa ja pihalla jalkapallolla ja kerjäännyt vieläkin enemmän kuin ennen ;).

Kun ruoka alko maittaa alkoi siitä selkeästi myös koiruuden paranemine. Kuulohan tuolta on mennyt lähes kokonaan (tämä tosin ei taudista johtuvaa), mutta tuntuu että skarppaa nykysellään kahta kauheammin, että huomaisi koska joku on menossa jääkaapille...Kaikki lihakset ja ne ylimääräiset kilotkin hävisivät kyllä taivaan tuuliin jo taudin alkuvaiheessa ja laihtumien jatkui vielä kotiruokaan siirryttäessä, mutta nyt näyttäisi siltä että on hiukan saatu takaisinkin eli ehkäpä balanssi ruokailuun pikkuhijaa on löytymässä ;) Tärkeintähän haimatulehduksen hoidossa on hyvin vähärsavainen ja hiilihydraattipitoinen hoito, kun  taas pelkässä maksatulehduksessa ruokavalion tulisi olla rasvainen. Mutta Leevin tapauksessa ilmeisesti haimatulehdus aiheutti maksatulehduksen ja maksa alkoi paranemaan vasta kun haima rauhoittui. Taikka sitten toisinpäin... mene ja tiedä, mutta näillä mennään..

Onko meillä aikaa viikko vai kaksi, kuukausi vai vuosi vaiko peräti kaksi, sitä en tiedä, mutta iloitsen jokaisesta tulevasta päivästä, jona saan nähdä tuon rakkaan punturkkini iloisen hännän heilunnan ja upottaa käteni sen suloisen pehmeään turkkiin. Kiitos.

Kolmen kisan koiratapahtuma

Sunnuntaipäivä vietettiin Savonlinnassa Kolmen kisan koiratapahtumassa. Aurinko paistoi ja tunnelma oli leppoisa ja kun palkintojakin vielä tuli roppakaupalla, alkoi tämä jo pohtia, että mihinkäs niitä virallisia kisoja ja näyttelyitä tarvitaankaan....;)

Kisa alkoi speed racella, johon olin ilmoittanut vain Ruca ja jatkui agilitylla, jossa taas viuhtoivat sekä Ruca että Lara ja päättyi match shown, jossa edustivat Leevi ja Ruca. Pikkumies sai siis tosissaan esitellä taitojaan ja niinhän tuo esittikin ;)

Yhteenveto tuloksista:

Speedrace: Ruca 2.sija

Agility: Ruca 1.sija 0-rata, Lara 2.sija 5 vp, Ruca nopein 0-rata

Match show: Leevi, veteraanit sija 2, Ruca punaiset sija 2.

;) ;)
Speedracessa matkana oli 80 m ja pikkumies pisti kyllä parastaan. Harmillisesti vain lähdössä rimpuili viraan pitäjän käsissä niin, että pyörähti ympäri lähtöviivan jälkeen, ennenkuin pääsi matkaan eli voitaisiin sanoa lähdön epäonnistuneen täysin. Mutta mitä me pienistä, kun sijoitus oli tästäkin huolimatta loistava ;) Aikaa en muista, mutta sen veran, että hunompi se oli kuin viime vuonna, jolloin lähtö kyllä onnistu huomattavasti paremmin...

Agilityssa pääsi ensimmäisenä radalle Lara ja Reetta. Reetta juoksi mölliradan ns. ilman tulosta, koska Lara 3-luokan koirana ei mölliradalle virallisesti saanut osallistua. Erittäin mukavaa järjestäjien puolesta kuitenkin oli, että saivat rada suorittaa ;) Ja hienostihan nuo suorittivatkin, varsinkin kun parilla on takana vasta muutama treenikerta ja nekin lähinnä omalla pihanuremalla. Tuloksena taisi olla 10 (kiellot) ja nämäkin tiukan tuomaroinnin tuloksena. Lara suoritta rataa rauhallisesti ja hienosti Reettaa kuunnellen, oikein voi olla ylpeä parista ;)
Kilpailijoiden radalla ipana yllätti ohjaajansa täysin huimalla vauhdilla ja upealla etenemisellä. Vain pari kaarrosta meni pitkäksi ja nehän olivat täysin ohjaajan mokia. Ruca toimi loistavasti ja ansaitsi 0-radalla voittonsa, vaikka kisaajia ei montaa muuta medeissä ollutkaa, mutta sehän ei ole olennaista ;) Larakin pääsi mamman kanssa radalle ja olikin täydessä iskussa. Olipahan taas kivaa revittää typykän kanssa. Vitonen radalta tuli rimasta ja sekin, kun itse en maltanut rauhassa ohjata takaakiertoon. Ajassa typykkä vielä voitti ipanan parilla sekunnilla, luultavasti ihan tiukemmista kaarteista johtuen..
Match Showssa Reetta handlasi Leeviä veteraaniluokassa. Itse taisi hikua kuin kolutyttö, kun Leevi sijoitettiin sijalle 2. En vois tuosta koiruudesta uskoa, kuinka kipeä se oli vielä pariviikkoa sitten. Tulevasta ei tiedä, mutta nämä viime päivät tuo koiruus on ollut niin täynnä elämäniloa, että jokaisesta päivästä olen ikuisesti kiitollinen. Päivän kruunasi Rucan sijoittuminen pienissä aikuisissa punaisten 2.sijalle. Upeasti tuo pienimies jaksoin vielä skarpata näytteykehään, vaikka takana oli jo pitkä päivä. Onneksi meillä oli mukana loistava huoltojoukko, Mikko ja Arttu, jotka hoitivat mm. valokuvauksen ja kisaajien tsemppaamisen ;)

Kaikenkaikkiaan mukava ja ihana päivä, ! Tulomatkalle mukaan saatiin vielä väsynyttä kisaporukkaa viihdyttämään aurinkoinen pikkuprinsessa, veljentyttö Tessa, mummolaan vietäväksi ;).

Kesäkuvia

Helteiset LUVA-nollat

Heinäkuussa vietettiin heletistäkin helteisimmät kisaviikonloput Mikkelissä ja Lappeenrannan Agirodussa. Ipanan ja emännänkin helteensieto kyky testattiin nyt toden teolla. Kaikenkaikkiaan ipana suoriutui toisista virallisista kisoistaan Mikkelissä enemmän kuin hyvin. Ja kun vielä ohjaajakin sai ohajuskuviot kutakuinkin tolalleen oli kolmelta raladata tuloksena vain yksi hylky ja kaksi nollaa, joista toisella tuli sija 2. ja toisella VOITTO ;) Jos ipanalta asiaa tiedustellaan, on varma vastaus, että hullun hommaa. Viimeiselle radalle lähdettäessä ipana olikin ottaa jalat alleen ja sain hetken kauniisti mairitella herraa takasin lähtölinjalle. Onneksi kuitenkin tuli, sillä nimeomaan tämä viimeinen rata oli voittorata! Mutta kyllä tuli itsellekin mieleen, että oliko tuossa touhussa mitään järkeä tuolla helteellä ;( Onneksi kisakentän lähelä oli joki, jossa juostiin vähän väliä viilentymässä ja kisapäivän päätteeksi päästiin mökille nauttimaan uinnista toden teolla.
Laran vuoro oli sitten sunnuntaina 3.7. Helle ei onneksi ollut aivan yhtä paahtava kuin lauantaina, joten päätin mennä hylly hypärin jälkeen vielä agiradankin. Ja onneksi päätin, typykkä oli mitä mainioin, rimat pysyi ylhäällä ja kontaktit otettiin räiskimättä. Tuloksena nolla ja sijoitu 5./23 ;) Kylläpä olikin mukava fiilis rada jälkeen. Viime merkinnästä kisakirjassa onkin aikaa..
Itse kisaajia ei poseeraaminen enää mökillä olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta rennosta mökkiviikonlopusta nauttinut Leevi oli välittömästi valmis puuhaan ja tismalleen oikea paikkakin löytyi täysin pyytämättä... ;) Agirotu viikonloppu alkoi vähintäänkin yhtä helteisenä kuin edellinen viikonloppu. Rucan kanssa ensimmäinen rata oli perjantaina iltapäivästä. Rata ei lakanut kovin lupaavasti ipanan ottaessa taas jalat alleen lähtöviivalta. No vauhtiin kuitenkin päästiin ja loppupelissä rata meni suht ok, mutta yksi rima tipahti ihan puhtaasti ohjaajan tupeksinnan vuoksi. Lopputuloksena oli kuitenkin 2. sija/ 10 virhepisteellä ;) Ei sitten ihan helppo rata kaiketi kuitenkaan... Tuomarinsihteerin lapussa luki toinenkin rimantiputus, mutta itse uskon toisen vitosen tulleen kosketuksesta, kun ipana nappasi kädetsä kiinni, ohjaajan tupeksiessa tiellä... Laran perjantain rata oli illan hyppyrata. Typpykkä oli vallan mainio, mutta rata kaati taas ohjaajan mokaan. Eka rima tippui ja ohjaajalta ote vähän lyssähti ja yhdessä kaarteessa se kostautui, mutta muuten sitten lennetiin ja homma tuntui todella hyvältä...;)

Lara aloitti myös lauaniaamun. Vieraaksi tulleet Harri, Virpi, Gromit ja Ransu jäivät isännän hoiviin vielä rauhassa untenmaille, kun me typykän kanssa aamutuimaan kaahattiin kisapaikalle. Tämä rata menikin sitten ihan penkinalle. Jostain löyti taas vanha räyh-Lara ja se oli menoa.... Kiva että koiralla oli kivaa, mutta ohjaaja ei kyllä kestänyt perässä ja oli aikalailla pihalla....;)Laran radan jälkeen kotiin ja uimaan jonka jälkeen vuorostaan ipanan kanssa kisapaikalle.

Ohjaajan pihalla olo jatkui myös ipanan kanssa. En uskaltanut oikeastaan yhtään jättää koiruutta lähtöön (pelkäsin sen taas lähtevän varjoon huilaamaan) ja se kostautui heti alkuun kiellolla, tämän jälkeen erittäin huonosti ohjattu takaaleikkaus, johti toiseen kieltoon, jonka sitten jätin korjaamatta ja tuloksena siis hyl.

Omista huonoista tuloksista huolimatta oli kuitenkin mukava katsella finaalin ratoja, vaikka kuumuus oli selkeästi tehnyt tehävänsä myös monen muun koirakon kohdalla... hullu hommaa, tuntui ajattelan yks jos toinen karvakuono... Itse olin erittäin tyytyväinen, että en ollut ilmoittanut koiruuksia iltaradalle, joten ne saivat rauhassa huilata kotona viileässä.Ilta vietettiinkin sitten erittäin mukavasti vieraiden kera mökillä huilaten.

Sunnuntainakaan helle ei armoa antanut. Rucan ja Gromitin rata Kromlins Fannimer joukkueessa oli ennen puoltapäivää, joten hyvissä ajoin meidän karavaani saapui Talvijärveltä kisapaikalle. Siellä huoltojoukkoihin liittyi mukaan vielä Reetta.

Rucan ja Gromitin lisäksi joukkueeseemme kuului Ana ja Rasse. Rata oli mukava, mutta kuitenkin haastaviakin kohtia löytyi. Meille haaseetksi osottautui kepeille vienti, jossa itse taas mokailin. Ipana kuitenkin korjasi uskomattoman hienosti homman kotiin ilman virhepisteitä ja rata oli muuten meidän loistavin ikinä ;) Ehkäpä Rucaa lähdössä paikallaan pitävä Reetta, sai tämän olemaan hermoilematta lähtö tai jotain muuta, mutta homma pelitti kerrassaan mainiosti ja tuloksena puhdas rata ;) Fannimer-joukkue hienosti sijalla 18/34.

Laran rata Kromlins Kräilyerä- joukkueessa oli pitkällä iltapäivässä. Typykän vauhtia ei odottelu hiljentänyt. Räyh-Lara oli tallella ja puomin kontakti loikatiin komeasti ja tämän lisäksi yksi rima tipahti, mutta rata itsessään oli kyllä mukava ja kumpikin taidettiin nautti menosta aikalailla ;) Laran lisäksi joukkueessa taituroi varsin taitavia koiria ojaajineen; Randy, Opri sekä Kyösti. Sanoinkin jo ennen kisaa, että päästiin niin kovatasoiseen joukkoon, että ties vaikka palkinopallia sivutaisiin.. Ja niinhän siinä kävi, että todellä sivuttiin sitä, upeasti sijalla 4./34 ;) ;) Vaikka meidän joukkueessa ainut nolla tehnyt oli Opri, taisi nopeat vaihdot ja vieläkin nopeammat koirat korvata virheillä tuleen lisäsekunnit ;)

Viikonloput tekivät taas tehtävänsä ja emäntä huomasi, että reeniä tarvittaisiin tuplasti enemmän tai ennemminkin triplasti... ;) No, mutta jahka nämä helteet hellittävät... Laraa en kauheasti tahdo näillä heteillä rasittaa ja ipanaa ei vaan kiinnosta... Sitäpaitsi viime reeneissä Lara täräytti jalkaansa ja reenit loppu meidän osalta siihen. Kaikeksi onneksi jalassa ei tunnu nyt mitään oleva, mutta, mutta... ipana ontui treenien jälkeen toista etustaan ja ontui sitä vielä pari päivää jälkeenkin. Mitään ei treeneissä sattunut, mutta pari päivää aiemmin ennen treenejä jäi meiltä hölkkälenkki kesken, kun tuo kävi puremaan tassuaan. Seuraavan päivänä ei kuitenkaan oireillut mitenkään eikä jalasta missään vaiheessa mitään löytynyt. Mutta ehkäpä tässä olikin osasyy halutomuuteen reenata. Nyt siis huilailtu ja tarkkailtu ja varovasti aletaan taas jalkaa rasittamaan ja toivotaan parasta....

Kolmen koplan juhannuskarkelot

Lara kertoo: " Juu, olihan meillä taas mukava juhannus. Torstaina aloitettiin juhannuksen vietto tosi mukavilla agitreeneillä, IKK:n Paula Immonen oli tullut meille vierailevaksi kouluttajaksi. Ruca ja minä oltiin kyllä tosi hyviä ja kyllähän tuo emäntäkin jossain taisi onnistua, kun aikansa yritti... ;) Kentältä pyyhällettiinkin sitten isännän ja Leevin perään mökille. Sinne olikin tullut jo pari aika ihanaa vierasta ja Ruca tietysti riehui sen mukaisesti, sekin kun tykkää kovasti noista Tutuista ja Antsasta. Mökillä satoi vettä, mutta silti noita vieraita saapui lisää. No sehän sopi mulle, lisää hyviä rapsutajia, kyllä niistä aina joku jaksoi, kun toinen kyllästyi.
Aattona sitten paistoikin aurinko ja tuo emäntä päätti sitten laittaa minutkin uimasille. Kuulemma hyvää liikuntaa agsareenien päälle. En kyllä hirveesti tykää tuosta uimisesta, mutta enpä jaksa hanttiinkaan pistää, noi liivit kun on ihan jees juttu ja... ...oikeestaan sen jälkeen on kiva riehua...;) Emäntä lykkäsi tuolle ipanallekin liivit pälle.

Se kyllä ui ihan ilman liivejäkin, mutta emännän mielestä sen uintitekniikka ei ole kovin hyvä ja kuulemma ui aina paremmin kun on uinu muutaman kerran liivien kanssa. No, se nyt on vielä niin kakara, kai se siitä oppii..

Leevillä piti tietysti taas olla kunnonkokoinen karahka jonka kanssa riehui ja haki sitä vedestä. Eikä sille tietenkään pari heittoa riittänyt ja uimisen jälkeen riehunta jatkui sitten maalla.. ;)

Mutta kyllä tuosta Leevistä on vissiin tullu vähän vanha, kun ei se enää samalla tavalla jaksa kun ennen ja pitikin sitä pariin otteeseen tuon emmännän ja vieraiden kanssa etsiä, kun oli hävinny nukkumaan millon minnekin. Se kun ei nääs oikeen enää kuule, ni sitä on ihan turha huudella jos on untenmailla..

Mutta kyllä meitäkin alkoi riehumisen jälkeen väsyttää...

... varsinkin tuota ipanaa ja se tuumaskin, että...

... mitäs jos ihan vähän...

... huilaisi..

..joten minäkin päätin vähän päätäni lepuuttaa.

Leevi toki veti siinä vaiheessa sikeitä jo täyttä häkää. Mutta ehäpä tuo huilaustauko teki ihan terää, illan mittaa paikalle nimittäin saapui muutama paimennettava ja niiden mukavat emännät, jaksettiin sitten niiden kanssa riehua aamu neljään asti.

Piti meidän tietty poseeratakkin sitte jossain vaiheessa.."

Olihan meillä kokkokin...

Tuittu nappasi heinon kuvan aamuauringosta...