Saanen esitellä KF L-pentue

 Kuvista täällä ihastellaan suloisuuksia, kunhan pääsisi vielä pian katsomaan livenä :)

Tässä he ovat kaikki kahdeksan!

Koko pesue

Liisa

Lassi

Leevi

Lenni

Likka

Lore

Laku

                                       

Lempi

Kuvat Tiina Koponen!

Rucasta tuli isä :)

Ricca ja Ruca 

KF Femme Fatale    Fannimer Agilo

Tästä se kaikki alkoi 6.1.2015..

Loppiaisiltana Tiina, Mervi ja Ricca tulivat siis visiitille. Siinä pääsettiin koirat tutustumaan toisiinsa ja tarkoituksena oli eistellä vieraille vähän taloa, ensimmäistä kertaa kun kylässä olivat. No, kuinkas kävikää, Tiina ei edes vessaan ehtinyt, kun Mervi hihkas, että hei elähän mee minnekkään... Ricalla ja Rucalla oli jo täysi tohina päällä.... Voisiko tämän sitten sanoa olevan rakkautta ensi silmäyksellä... No Tiina kehui kyllä ensikertalaisia varsin näppäräksi, pääsivät kuulemma kevyesti top kymppiin nopeudessaan.. :D
Itse veikkaan, että jos Ruca osaisi puhua, se tokaisis, että johan hän tätä on melkein vuoden odottanut. Herra nimittäin sekosi kaunnista neitokaisesta jo viime keväänä  Lpr pääsiäisnäyttelyssä ;D

No mutta omistajillehan se passasi, että hommat oli hoidettu sukkelaan, pääsitiin illastamaan Seiskaan.
Tiina ja Ricca jäivät vielä yöksi, Mervi pyyhkäistssä takaisin Mikkeliin.
Kuvittelin, että Ruca itkisi Rican perään koko yön, mutta mitä vielä, herra hyppäsi kainaloon ja veti sikeitä koko yön. On se vissiin rankkaa tuo riiaaminen :D Toki aamulla oli taas valmis tositoimiin.

Mutta siis kaikki sujui loistavasti ja 9 viikkoa yöhemmin, sunnuntai iltana 8.3 ennen puoltayötä, alkoi tapahtua. Siinä meni yöunet, kun piti odotella raporttia. Ja tulihan sitä tasaiseen tahtiin. Viimeinen pentu putkahti maailmaan aamuyöstä klo 5. Tunnustan tulloin kyllä jo nukuin.

9.3 Rican omana syntymäpäivänä maailmassa oli 8 suloista Ruccalaista: 5 potraa poikaa ja 3 kaunista tyttöä :) :) Emällä ja pennuilla kaikki hyvin.

Hyvää Joulua!

LEEVI 14-vuotta

 Punaturkki nuuskunenä elämänsä kunnossa :) Innostuu välillä leikkimään kuin pentukoira konsanaan, mutta myöskin nukkumaan pitkään ja sikeästi... ;D Ruoka maittaa ja mieli on pirteä. Kaikki on kertakaikkiaan hyvin.
Kerran tuossa alkusyksystä rakas vanhuksemme kyllä säikäytti pahan päiväisesti, kun aamulla nöksötti eteisenlattialla tuijottaen apaattisen näköisenä eeensä. Syyksi selvisi pahasti jumettunut selkä, joka hoitui parilla akupunktio käynnillä, eikä sen jälkeen ole kipuillut ollenkaan, liikkuu yhtä lunkisti kun aina ennekin. Samalla lääkärinäynnillä otettiin verikokeet pitkästä aikaa, tulokset priimaa ;D

 Leevi vaan on niin Leevi :D

LARA 12.V

 Lartsulainen, pieni rakas sisupussi! 12-vuotis päivänään Lara kävi aamusella hipsuttelemassa n.40 minuutin metsälenkin, iltapäivällä ulkoiltiin omalla pihalla leikkien ja temppuillen ja tehtiinpä metsään pieni jälkikin (puuha jota Lara edelleen rakastaa ;) ).

 Lara pieni on piretä ja iloinen :) Säännöllinen akupunktio pitää lihakset kunnossa ja päivittäinen liikunta ja touhuaminen muuten vetreänä. Kipuja ei edeleenkään vaikuttaisi milläänlailla olevan, lihassärytkin häviävät aina akupunktion myötä. Ruoka maittaa ja kaikki vanhat koiruudet on tallella ;)

 En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta enää en murehdi asiaa niinkuin viime syksynä, jolloin monena iltana itkin itseni uneen ollen varma, että seuraava päivä on se viimeine. Mutta uskomatonta kyllä, kunto on päinvnastoin vuodessa ennemminkin parantunut kuin huonontunut. Näillä mennään ja toivotaan, että yhteistä taivalta on vielä jälellä useita päiviä!!

Ruca 6.vuotta

Perjantaina 23.5 täytti meidän rakas "kakara" jo kuusi vuotta! Aika rientää turhan vilkkaasti.
Päivä meni hellettä pidellessä, vaikka kovasti toiselle piti palloa heitellä, piti varjoon päästä alituiseen läähättämään, kunnes taas kohta oltiin taas palloa vinguttamssa.

Ruca ei ole koskaan auringosta saatikka helteestä pahemmin perustanut ja siksi olenkin erityisen mielissäni siitä miten tuo pieni räyhäroope jaksoi tänään helteistäkin helteisemmän kisapäivän. Ilma oli välistä todella painostava.

Ekalla radalla ohjaaja oli kuin löysä makarooni, hilpppastiin ensin a-esteen ohi, en yhtään varmistellut ja näin kävi, siitä sitten virhe kepeille ja sitten homma meninkin komentamiseksi (siis koira komensi ohjaajaa...), ratavirheitä kuitenkin "vain" kymmenen, mutta yliajalla.

Toiselle radalle  vähän jo asennetta peliin, ainut virhe puomin alastulolta, mutta lopussa unohdin hiukan rataa ja jouduin vääntämään yhden ylimääräisen valssin suoraan koiruuden eteen, joka kyllä huomautti välittömästi mustelman verran käsivarteen.... Vitosella kuitenkin sija.4.

Viimeinen rata oli hypäri. Kepeille vienti arvelutti kovin. Alku meni nappiin ja kun huomasin, että sain Rucan oikeaan keppiväliin olin jo mielessäni nollaa tekemässä vaikka edessä oli vielä toinen killerikohta, mutta ehkäpä juuri siksi  tuloksena todellinen hyvänmielen nolla ja silläkin sija 4.

Nyt on siis vihdoin tämänkin vuoden kisakausi avattu ja ihan hvällä fiiliksellä. Mene ja tiedä monissako kisoissa käydään ehkä muutamissa, toivottavasti ei kuitekaan heti seuraavia samanlaisessa helteessä.

Agilitykuvat Mirkka Kalmari. Kiitos Mirkalle!

Talvi kevään keskellä

Vanha herra tolleri on kevään mittaan muuttunut taas aamuvirkuksi. Aurinkoiset aamut saavat vanhuksen raottamaan silmiään jo kukolaulun aikaan ja tassut hipsuttavat keittiöön välittömästi isäännän tehdessä nousua.  Mutta olipa aamuvirkku totaalisesti kateissa aamuna, jona ulkona näytti tältä... 

Vanhaa herraa piti käydä kolemsti herättelemässä aamupissille, ennenkuin toinen suvaitsi koipiaan alkaa oikomaan.

Mutta kukapa sitä nyt takatalven keskelle toukokuusa viitisis lähteä. Luta nimittäin oli tullut yön mittaan reilustu ja sade jatkui lähes koko päivän.

Onneksi seuraavana aamuna paistoi jo aurinko ja vanhan herrakin mieli piristyi :D

Kotipihan ollessa täysin takatalven valloittama oli pienoinen yllätys kun Rucan kanssa lenkkeilimme kilometrin päähän saimaan rantaan, jossa tuuli tuoversi, aurinko paistoi ja lumesta ei ollut tietoakaan vaan vastassa aivan mahtava ulkoilusää...