Leevi 13.12.2012 12-vuotta!
Kun katselen tuota rakasta punaturkkiamme, pidän suorastaan pienenä ihmeenä sen elämän iloa ja hyvää vointia. Jos herra vanheni reilu vuosi sitten kahdessa viikossa kaksi vuotta, on tuo rakas sisupussimme vuodessa ottanut vähintään toisen noista takaisin. Ulkonästä ei moini uskoisi, mitä toinen on kokenut tai edes sitä miten monta vuotta takana jo on. Eikä sitä usko aina itsekään kun katsoo toisen hepuleita lumisella pihalla ;) Vasta tänään veti tassut oikosena pihaa ees taas isäänän tullessa kotiin ja emäänän sydän käpertyy onnesta =DToki Leevi, varsinkin näin talven pimein äaamuina, tupaa käpertymään tiukemmin kerälle aamulenkkiajan koittaessa ja toki joskus saakin kuorsata justiinsa niin pitkään kun huvittaa. Mutta kyllähän se kurniva maha on se mikä saa toisen venyttelemään ennemmin tai myöhemmin, useimmuten ennemmin ;)
Jos vanhuuden oireista tuo kuulo teettää vällä tepposia, niin toinen "oire" minkä voisi vanhuuden piikkin laittaa, on että nyt talven pakkasten tultua, yksi jos toinen yö punaturkki kiipeää jalkopäähän nukkummaan. Tämä kun ei ole toisella ollut tapana ensinkään. Ja kukapa tuota hentoisi poiskaan potkia, vaikka omat yöunet välillä hiukan häiriintyisikin, toisen ottaessa tilaa välillä vähän enemmänkin. Vanhuksella vanhuksen oikeudet ja emännällä lämpimät varpaat ;)
Leevin 12-vuotis päivän tai paremminkin illan poseeraukset. Huomenna toivottavasti ulkokuvia, ne kun on niin paljon enemmän edukseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti