Ruca ja Rölli, isän ja pojan puuhastelua: Seuranmestari + ekat kolmosen radat

Siis tämä päivityshän kuuluisi syyskuulle, mutta seuranmesataruus on aina seuranmeastaruus joten eihän sitä voi jättää kirjaamatta, vuosi on kuitenkin vielä oikea ;D

Ruca siis nappasi ensimmäisen suranmesaruutensa syyskuussa seuran uudella vuokratulla harjoitushallilla pidetyissä kisoissa. Lindin Anne oli laatinut varsin mukavan, sopivasti haasteitakin tarjoavan radan. Ipana pisti parastaan ja irtosi upeasti etsteille, niin että ohjaaja yllättyi suuresti huomatessaan olevansa ajoissa kohdissa joissa luuli auttamattomasti jäävänsä pahasti jälkeen. Kepeillä saatiin aikaseksi vitonen, ihan ohjaajan moka, mutta muutoin radasta jäin hitsin kiva fiilis, yhteistyö oman ihanan karvaturrin kanssa suijui, jos ei nyt ihan kuin tanssi niin jotain sinne päin kuitenkin ;D Medeissä ei tosin ollut kisaajia kuin kolme, mutta ainoina tuloksen teheneinä ei vitonen mitalin väriä himmentänyt.
Ihan fiilis jäi myös katsellessa muiden suorituksia, varsinkin möllikoirien ja ohjaajienkin intoa ja iloa puhkuvat suoritukset saivat suupielet väkisin korviin, niin hyvä mieli niitä katsellessa tuli.

Ekat kolmosen radatkin käytiin starttaamassa Mikkelissä ihan syyskuun lopussa. Agi-rata meni lähes yli odotusten. Ohjaajalla pysyi pakka hallussa ja ainut virhe tuli kepeiltä, jossa tosin ryssi moni muukin, eli vienti ei todellakaan ollut helppo, joten tuota en jäänyt murehtimaan lainkaan. Hyppyradalla se pakka sitten kuitenkin hajosi, sen verran pahasti vieläpä, että radan jälkeen ei osannut kuin naureskella. Tosin tulos tuosta radasta kuitekin tuli, 10 kahdesta kiellosta + himpun verran yliaikaa, mutta siis meno oli siis melkoista kohellusta ;D. Mutta ihan hyvä fiilis jäi kisoista kokonaisuudessaan ja ajatus oli jo koavasti seuraavissa kisoissa, mutta ajatuksen tasolle ne sitten jäivätkin.

Noiden kisojen jälkeen ei olla agilityä edes treenattu, enkä tiedä koska treenetaan... Tällä hetkellä mennään antibioottikuurilla. Kaikki alkoi toisen jalan oudosta keventämisestä ja nyt kuitenkin hoidetaan eturauhasvaivaa. Onko noilla sitten mitään tekemistä toistensa kanssa se seilvinne myöhemmin, mutta eiköhän nämä syksyn eläinlääkärkäynnit ansaitse taas ihan oman päivityksensä...

Sitä ennen kuitekin muutmana syksyinen kuvamuisto. Talvihan tänne jos saatiin, hetkeksi, mutta nyt on taas palattu mustaan, oikeastaan vielä aiempaa mustempaan maisemaan...