Vapun tienoilla lumet katosivat muutamassa päivässä taivaan tuuliin ja kolmikko pääsi nauttimaan keväisestä pihasta. Nyt nurmikko vihrtää jo ja ensimmäiset helteetkin on jo koettu ;) Taudit on toistaiseksi voitettu ja vaikka varsinkin Rucalta on kunto ollut selvästi kateissa rajun taudin jäljiltä, on pikkuhiljaa päästy taas treenailun ja lenkkeilyn makuun.
Rucan kanssa päästiin Vitikaisen Tiian ja Rajalan Janne oppiin, kun seuramme järjesti kouluttajat tännepäin ;) Ja kylläpä saatiinkin hyvää koulutusta. Varsinkin Tiian treeneistä tykkäsin kovsti. Alkuun täysin heprealta kuulostaneet jutut avautuivat Tiian selvityksestä ja homma toimi ajoittain niin hyvin itse radalla (kunhan vaan ohjaaja muisti, että mitä sitä pitikään seuraavaksi tehdä), että itsekkin ihmettelin että mitenkäs olen jos täällä ja koira vasta tuolla ;) Mutta siis pitkästä aikaa tuli ihan onnistumisenkin tunteita, vaikka taas kerran huomasinkin, muiten vähän sitä loppupelissä lajin hienosäädöistä edes tietää.
Möllikisoissakin päästiin pyörähtämään piitkän tauon jälkeen. Ykkösille tarkoitetulta radalta napsati nolla ja voitto. Paria huonosti ohjattua kaarrosta lukuunottamatta olenkin tyytyävinen rataan. Kakkos-kolmosluokan ratakin alkoi mukavan tuntuisesti, mutta sitten tapahtui jotain mihin en kyllä osannut ollenkaan varautua; suhteellisen pitkän pitkän kepeille viennin jälkeen ehdin juri iloita, kun koiruus taipui hienosti hienosti oikeaan väliin, vaikka hetken ehdin ajatella, että nyt väärä puoli kutsui. Samassa sitten huomaskin tuijottavani tyhjää keppiriviä, koiruuden singotessa kentälle pyrähtäneen pikkulinnun perään...;D No naurattamaanhan siinä alkoi ja loppuradalla sen verran pasmat sekaisin että hylkyhän sieltä napsahti. Näinkin voi siis käydä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti