Meillä ei eläinlääkärikäynneistä tule nyt lopua ollenkaan ;( Vuorossa siis pikkumies ja akupunktio.
Ruca alkoi tuossa muutama viikko sitten viikonlopun aikana ulahdella omituisesti ilman näkyvää. Saattoi ulahtaa jos joutui Laran täytäisemäksi, jokun rapsuttaessa tai lopulta jopa syödessään. Mitään varsinasita kipukohtaa ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kuinka koiruutta läpikäytiin useamman ihmisen voimin. Kipu paikanneettiin kuitenkin pään/kaulan alueelle joten syyniin joutuivat tietysti suu ja korvatkin. Mitään ei kotikonstein kuitenkaan löytynyt. Niinpä ipana sai kipulääkeen ja joutui huilaamaan, kun hengenhätää ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Tilanne helpotti huomattavasti parissa päivässä, mutta koska koiruus oli kovin vaisun oloinen eikä mm. alkanut leikkiä ollenkaan tai alkoi mutta lopetti välittömästi, pääti kiikuttaa ipanan Laraakin hoitaneet eläinlääkärin käsittelyyn.
Ipana oli kyllä käsittelyn tarpellisuudesta vähintäänkin eri mieltä ja yritti kovasti kiivetä olkapäilleni karkuun ;)
Päästiinhän sitä sitten lopulta asiaan ja aika lailla jumissahan tuo koiruus oli ;( Missä sitten on itsensä satuttanut siitä en voi olla varma, mutta mahdollisesti juostessaan hiukan isomman koirakaverin kanssa hangessa, ainakin ajoitus täsmäisi tai sitten jotai on tapahtunut aiemmin ja kipu äitynyt pikkuhiljaa.
Jokatapauksessa hoidon jälkeisenä aamuna ipana oli kuin toinen koiruus konsanaan, iloinen pikkukoira oli palannut taloon. Eli oli kipuilun syynä sitten mikä tahaansa niin tuo akupunktio siihen auttoi ;)
Leikki on taas alkanut maistua pikkumiehelle ja lelujen päällä piehtarointi on taas hauskinta huvia ;) Aksailut saavat viellä kuitenkin hetken odottaa ja jäipä vuoden ekat agikisatkin sitten kisaamatta. Mutta päästiinpä oivasti kisatunnelmaan kuitenkin, mukavien viikonloppuvieraiden myötä. Harri, Virpi, Gromit ja Ransu ilahduittivat meitä visiitillään ja Harri kävikin sitten sunnuntaina nappaamassa Gromitin kanssa nollavoiton maksi ykkösten agiradalta. Olipa huippua olla huippujen kannustusjoukoissa ;)
Kelit meitä kuitenkin ovat suosineet. Nää on niitä kelejä joiden soisi jatkuvan ja jatkuvan...Aamulenkit tuolla hohtavilla hangilla, kaikessa rauhassa luonnan kauneudesta nautiskellen tai hämärtyvän talvisen metsän lumous saa kummasti murheet ja huolet hetkeksi kaikkoamaan taivaan tuuliin.
Täällä meilläpäin on tänäkin talvena mennyt loistavat polut ja kelkkareitit pitkin metsiä. Niitä on ollut hyvä käydä tallaamassa toipilaskoirenkin kanssa. Emäntä vaan on saanut välillä hakea hikilenkkiä itselleen ihan hiihtoladulta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti