Marraskuun mutinat

Marraskuisessa metsässä kelpaa lenkkeillä. Ei hämähäkinseittejä, hyttysiä, käärmeitä, prottavaa aurinkoa tai muita ikäviä kesäaikaan väkisinkin välillä hiukan häiritseviä tekijöitä. Edes hirvikärpäset eivät ole metsässä samoilua häirinneet koko syksyyn. On vain hiljainen talveen valmistautuva luonto, joka huuruisena pakkasaamuna hurmaa kauneudellaan aamuauringon loisteessa.
Tokihan niitä on harmaan synkeitä vesisadepäiviäkin, mutta kuka niitä jaksaa muistella. Ja toisaalta, niissä ensimmäisissä pimeissä illtalenkeissä katuvalojen loisteessa, asfaltin kiiltäessä sateesta märkänä, on ihan oma viehätyksenä ;) Mutta on se kuitenkin ihanaa, kun lumi vihdoin peitti maan ja valaisi maiseman ihan kunnolla ;) Kyllä karvaturreilla on kivaa ja emäntä nauttii kun ei lenkin jälkeen tarvia kuratassuja huuhdella...
Kuratassuista puheen ollen on ollut hauska huomata miten tuon ipanan karva kerää kuraa ja roskaa noin miljoona kertaa vähemmän kuin Laran ja Leevin. Siinä missä ipanalle riittää tassujen pyyhkäisy ei Laraa voi ilman kunnon suihkutusta sisälle päästää. Niin ihana kun tuo Laran karva onkin niin kyllä tuo lyhyt karva on tuhannesti helpompi.

Läntsyjen suojaväritys parraimmillaa ;)

Toki syksyyn mahtuu muutakin kuni metsälenkkejä, vaikka toki reenailu ja muu vähäisempää onkin kuin kesällä. Ulkona on joutuduttu reenaamaan koko syksy, mutta kohtuullisen hyvin on ilmat antantaneet siihen myöten. Vain pari kertaa on kenttä ollut niin kova, että on haitannut reenaamista. No, kaikeksi onneksi hallin ovat aukseivat juuri parhaaseen aikaan lumen sataessa maahan eli hallikausi alkakoon.

Lokakuun lopussa käytiin taas Laun ihanssa hallissa mölleilemässä. Tällä kertaa jaksettiin jopa odottaa palkintojenjakoon asti ja kyllähän tuo kannattikin, ipanan napatessa nollavoitot sekä möllien, että kilpailijoiden radalta. Kilpailijoiden rata oli hyppyrata ja mielestäni varsin kinkkinen sellainen ja kyllähän ipanan kanssa muutama läheltäpiti tilanne sattui mutta kuin ihmeen kaupalla niistä selvittiin. Itseasiassa radalta sai tuloksen Rucan lisäki vain Choco länderi Hennan kanssa, heillä vain harmittavasti kolahti yksi rima, joka tiputti palkintopallilla sijaa alemmaksi. Möllirataankin olin ipanan kanssa erittäin tyytyävinen, koska piti sisällään pari tiukkaa käännöstä kontaktien edessä, muutoin ihana juoksurata ja hienosti jätkä painattikin meneämään ja käännöksetkin onnistuivat yli odotusten.

Typykän kanssa käytiin mölliradalla ottamassa makeet kontaktit ja nauttimassa vauhdista, ihan nappi suoritus ;) Agiradalla typykkä tuli alussa putkesta niin vauhdilla, että lensi pahasti turvalleen ja tästä (tai oletan sen johtuneen tästä, koska ihmettelin jo radalla ollessani, että mitä tapahtui, vaikka sainkin kuulla turvalleen menosta vasta radan jälkeen tuomarilta, koska itse en pystynyt ulostuloa näkemään) johtuen seuraavalle putkelle kielto (joka siis oli heti edellisen perään). Ja tyypillisetsi heti alkumetreillä tapahtunut virhe saa ohjauksen herpaantumaan ja ohjausuunnitelmat muuttumaan ja niinpä sainkin typykän sitten loppuvaiheessa toisen putken vääräänä päähän. Mutta typykkä pisti taas parastaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita ;)
Mökilläkin on ennätetty käydä syksyä ihastememassa ja sekös karvatassuja ilahduttaa.
Harmi vaan, että mökkimaisemissa ei ehdi viettämään aikaa ollenkaan niin paljon kuin haluaisi.

Leevin kanssa on käyty edelleen kaverikoirailemassa varsin ahkerasti ja touhua jatketaan niin kauan kun Leevistä siihen on. Joka viikkoista touhua ei tuo tokikaan ole, niin paljon ei Leevi vieraiden huomiosta välitä, mutta muutaman viikon välein herra jaksaa mummoja ilahduttaa ja ainakin toistaiseski tuo innoissaan mukaan paikkohin lähtee, joskin innokkaasti noista myös poistuu ;) Mutta siis täysin Leevin ehdoilla mennään.

Nyt nautiskellaan lumisesta luonnosta, viritellä kaikkea pientä aktiviteettia ja odotellaan joulua. Ensi vuonna sitten katsellaan mitä se tuo tullessaan, kenen kanssa kisataan, missä ja miten.