Helteiset LUVA-nollat

Heinäkuussa vietettiin heletistäkin helteisimmät kisaviikonloput Mikkelissä ja Lappeenrannan Agirodussa. Ipanan ja emännänkin helteensieto kyky testattiin nyt toden teolla. Kaikenkaikkiaan ipana suoriutui toisista virallisista kisoistaan Mikkelissä enemmän kuin hyvin. Ja kun vielä ohjaajakin sai ohajuskuviot kutakuinkin tolalleen oli kolmelta raladata tuloksena vain yksi hylky ja kaksi nollaa, joista toisella tuli sija 2. ja toisella VOITTO ;) Jos ipanalta asiaa tiedustellaan, on varma vastaus, että hullun hommaa. Viimeiselle radalle lähdettäessä ipana olikin ottaa jalat alleen ja sain hetken kauniisti mairitella herraa takasin lähtölinjalle. Onneksi kuitenkin tuli, sillä nimeomaan tämä viimeinen rata oli voittorata! Mutta kyllä tuli itsellekin mieleen, että oliko tuossa touhussa mitään järkeä tuolla helteellä ;( Onneksi kisakentän lähelä oli joki, jossa juostiin vähän väliä viilentymässä ja kisapäivän päätteeksi päästiin mökille nauttimaan uinnista toden teolla.
Laran vuoro oli sitten sunnuntaina 3.7. Helle ei onneksi ollut aivan yhtä paahtava kuin lauantaina, joten päätin mennä hylly hypärin jälkeen vielä agiradankin. Ja onneksi päätin, typykkä oli mitä mainioin, rimat pysyi ylhäällä ja kontaktit otettiin räiskimättä. Tuloksena nolla ja sijoitu 5./23 ;) Kylläpä olikin mukava fiilis rada jälkeen. Viime merkinnästä kisakirjassa onkin aikaa..
Itse kisaajia ei poseeraaminen enää mökillä olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta rennosta mökkiviikonlopusta nauttinut Leevi oli välittömästi valmis puuhaan ja tismalleen oikea paikkakin löytyi täysin pyytämättä... ;) Agirotu viikonloppu alkoi vähintäänkin yhtä helteisenä kuin edellinen viikonloppu. Rucan kanssa ensimmäinen rata oli perjantaina iltapäivästä. Rata ei lakanut kovin lupaavasti ipanan ottaessa taas jalat alleen lähtöviivalta. No vauhtiin kuitenkin päästiin ja loppupelissä rata meni suht ok, mutta yksi rima tipahti ihan puhtaasti ohjaajan tupeksinnan vuoksi. Lopputuloksena oli kuitenkin 2. sija/ 10 virhepisteellä ;) Ei sitten ihan helppo rata kaiketi kuitenkaan... Tuomarinsihteerin lapussa luki toinenkin rimantiputus, mutta itse uskon toisen vitosen tulleen kosketuksesta, kun ipana nappasi kädetsä kiinni, ohjaajan tupeksiessa tiellä... Laran perjantain rata oli illan hyppyrata. Typpykkä oli vallan mainio, mutta rata kaati taas ohjaajan mokaan. Eka rima tippui ja ohjaajalta ote vähän lyssähti ja yhdessä kaarteessa se kostautui, mutta muuten sitten lennetiin ja homma tuntui todella hyvältä...;)

Lara aloitti myös lauaniaamun. Vieraaksi tulleet Harri, Virpi, Gromit ja Ransu jäivät isännän hoiviin vielä rauhassa untenmaille, kun me typykän kanssa aamutuimaan kaahattiin kisapaikalle. Tämä rata menikin sitten ihan penkinalle. Jostain löyti taas vanha räyh-Lara ja se oli menoa.... Kiva että koiralla oli kivaa, mutta ohjaaja ei kyllä kestänyt perässä ja oli aikalailla pihalla....;)Laran radan jälkeen kotiin ja uimaan jonka jälkeen vuorostaan ipanan kanssa kisapaikalle.

Ohjaajan pihalla olo jatkui myös ipanan kanssa. En uskaltanut oikeastaan yhtään jättää koiruutta lähtöön (pelkäsin sen taas lähtevän varjoon huilaamaan) ja se kostautui heti alkuun kiellolla, tämän jälkeen erittäin huonosti ohjattu takaaleikkaus, johti toiseen kieltoon, jonka sitten jätin korjaamatta ja tuloksena siis hyl.

Omista huonoista tuloksista huolimatta oli kuitenkin mukava katsella finaalin ratoja, vaikka kuumuus oli selkeästi tehnyt tehävänsä myös monen muun koirakon kohdalla... hullu hommaa, tuntui ajattelan yks jos toinen karvakuono... Itse olin erittäin tyytyväinen, että en ollut ilmoittanut koiruuksia iltaradalle, joten ne saivat rauhassa huilata kotona viileässä.Ilta vietettiinkin sitten erittäin mukavasti vieraiden kera mökillä huilaten.

Sunnuntainakaan helle ei armoa antanut. Rucan ja Gromitin rata Kromlins Fannimer joukkueessa oli ennen puoltapäivää, joten hyvissä ajoin meidän karavaani saapui Talvijärveltä kisapaikalle. Siellä huoltojoukkoihin liittyi mukaan vielä Reetta.

Rucan ja Gromitin lisäksi joukkueeseemme kuului Ana ja Rasse. Rata oli mukava, mutta kuitenkin haastaviakin kohtia löytyi. Meille haaseetksi osottautui kepeille vienti, jossa itse taas mokailin. Ipana kuitenkin korjasi uskomattoman hienosti homman kotiin ilman virhepisteitä ja rata oli muuten meidän loistavin ikinä ;) Ehkäpä Rucaa lähdössä paikallaan pitävä Reetta, sai tämän olemaan hermoilematta lähtö tai jotain muuta, mutta homma pelitti kerrassaan mainiosti ja tuloksena puhdas rata ;) Fannimer-joukkue hienosti sijalla 18/34.

Laran rata Kromlins Kräilyerä- joukkueessa oli pitkällä iltapäivässä. Typykän vauhtia ei odottelu hiljentänyt. Räyh-Lara oli tallella ja puomin kontakti loikatiin komeasti ja tämän lisäksi yksi rima tipahti, mutta rata itsessään oli kyllä mukava ja kumpikin taidettiin nautti menosta aikalailla ;) Laran lisäksi joukkueessa taituroi varsin taitavia koiria ojaajineen; Randy, Opri sekä Kyösti. Sanoinkin jo ennen kisaa, että päästiin niin kovatasoiseen joukkoon, että ties vaikka palkinopallia sivutaisiin.. Ja niinhän siinä kävi, että todellä sivuttiin sitä, upeasti sijalla 4./34 ;) ;) Vaikka meidän joukkueessa ainut nolla tehnyt oli Opri, taisi nopeat vaihdot ja vieläkin nopeammat koirat korvata virheillä tuleen lisäsekunnit ;)

Viikonloput tekivät taas tehtävänsä ja emäntä huomasi, että reeniä tarvittaisiin tuplasti enemmän tai ennemminkin triplasti... ;) No, mutta jahka nämä helteet hellittävät... Laraa en kauheasti tahdo näillä heteillä rasittaa ja ipanaa ei vaan kiinnosta... Sitäpaitsi viime reeneissä Lara täräytti jalkaansa ja reenit loppu meidän osalta siihen. Kaikeksi onneksi jalassa ei tunnu nyt mitään oleva, mutta, mutta... ipana ontui treenien jälkeen toista etustaan ja ontui sitä vielä pari päivää jälkeenkin. Mitään ei treeneissä sattunut, mutta pari päivää aiemmin ennen treenejä jäi meiltä hölkkälenkki kesken, kun tuo kävi puremaan tassuaan. Seuraavan päivänä ei kuitenkaan oireillut mitenkään eikä jalasta missään vaiheessa mitään löytynyt. Mutta ehkäpä tässä olikin osasyy halutomuuteen reenata. Nyt siis huilailtu ja tarkkailtu ja varovasti aletaan taas jalkaa rasittamaan ja toivotaan parasta....