sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pikkuinen päähänpisto






Virallinen esittely lienee paikallaan.

Olen Maisa, "työnimeltäni" MiniMaija, kennelnimeltäni Gennabell Tuppence Teapot. Ja mikä huomioinarvoista olen virallisesti ton nykysen "isoveikan" Röllin serkku, eli mun äiti on sen äidin sisko, KF Flammenblume.

Tuon emäntä sanoo, että olin jo oppinut tuntemaan Maija nimen, mutta koska hänen äitinsä, minun toinen emäntäni, on nimeltään Maija niin sain oppia uuden nimen. Maisa on kyllä minun mieleen, opin sen hetkessä, Maisa tai Maija, ihanhan nuo kuulostaa samalta.

Emäntä sanoo, että minä olen sellainen hetkellinen päähän pisto, hullu ajatusleikki, joka kävi toteen ennen kuin huomasivatkaan. Ei näin kuulemma koiraa oteta, näkemättä kasvatajaa, saatikka tuntematta vanhempia, pyyhkästä yks kaks satojen kilometrien päähän hakemaan pentu hotellin aulasta, ei, ei koskaan näin. Mutta ei minua lähedettykään hakemaan kotiin, vaan väliaikaseen hoitopaikkaan.
Emäntä oli sanonut kuulemma äidilleen, että tässä ois nyt pentu, keväällä se jäi saamatta, nyt ois yks ihanuus kotia vailla. Maija oli sanonut. että ihana on, mutta että tuli nyt vähän liian äkkiä.

No noi isäntä (joka ei kauaa näitä asioita mieti) ja emäntä päätti kuitenkin auttaa kasvattajaa ja ottaa yhden pennuista pyörimästä jaloista, olihan jo viiden vielä silloin kasvattajani luona luuraavan sisarukseni kanssa ehtinyt täyttää 12 viikkoa, lupauksena siis auttaa etsimään se hyvä koti.

Miksikö emäntä ei sitten ihan itse minua halunnut pitää. No, kaksi hormooinihyrrää urosta, joista toinen vasta ihan juniori, on kuulemma ihan tarpeeksi. Ihanan tuoksuinen tyttö siihen pyörimään saisi maailman ihan sekaisin, vaikka tuolla emännällä ihan hirmuinen tyttöländerin kaipuu on ollutkin.

No, kun emäntä näki minut eka kerran siellä hotellin käytävällä, sen eka ajatus oli ollut, että voihan kauhistus mikä hörökorvainen pikku rääpäle ja ihan noin blondikin vielä.... voitteko ajatella, että tollasia minusta ajatteli, no ihan sama... mä tassuttelin sen luo,väläytin pienen sievän läderihymyn, kiipesin syliin pusuttelemaan ja jätin heti pienen tassunjälen sen sydämeen.
Isäntä kyllä tykkäs musta heti, sanoi että oon maailman suloisin pikku pentu, että hän ei anna mua mihinkään :D :D

No, kun me reissuta kotiuduttiin, laitto toi emäntä äidilleen viestiä, että täällä ois yks tyyppi, joka haluais tavata teidät, ne kun ei tienneet, että olin yöllä saapunut pohjoisen perukoilta kaakkois- suomeen. Vähän epäilevästi ne tuli, mut kyl niiden sydämet suli, kun mä oli ihan, että pusi pusi :)

Reilu viikko siinä vierähti, kun vakuutin tän porukan (isäntä tosin ei kuulemma ois musta enää luopunu vaikka noi muut vielä epäröi). Kuulemma mulla on uskomattoman avoin luonne, suhtaudun kaikkiin ihmisiin, niin pieniin kuin isoihin, miehiin kun naisiin, todella iloisesti ja luottavaisesti. Lisäksi parin päivän hiljaiselon jälkeen musta on kuoriutunu tempperamenttinen ja itsevarma länderineito. Pojille mä oon tehny selväks, kuka on kuka, mut kyllä meillä on Röllin kanssa nyt tosi kivaa, kun tutustuttiin kunnolla, matot on rullalla kun me vähän leikitään, ulkonakin painelen jo täyttä häkää poikien perässä pitkin metsää.

Oon siis kuulemma ihan hurjan valloittava persoona. Mitä musta tulee, sen aika näyttää, mutta oon mä jo nyt tuonu niin paljo iloa ja elämää näiden ihmisten elämään, että joskus ne toeuteut päähänpistot ei ole hullumpia ollenkaan.

Mutta mun pääasiallinen elämäntehtävä on siis ilahduttaa pienellä persoonallani tuon emännän vanhempien elämää ja täyttää siellä olevaa koiran kokoista aukkoa. Emännän tehtävä on kasvattaa musta kunnon koirakansalainen ja pääsen kuulemma sitten harrastamaan myös agilityä ja ehkä jotain muutakin. Ja tietty mä oon Röllin tärkee leikkikaveri, sillä kun virtaa riittää ylen määrin. Mä oon siis sellanen yhteisomistukoira. Noi uskoo, että just luonteeni takia sovellun sellaseks tosi hyvin, oon jo nyt ollu siellä toisessakin kodissa aika paljon, enkä oo yhtään itkeny emännän perään, vaan oon kotiutunu sinnekin tosi hyvin.

Mut sellanen mä siis oon, pieni valopilkku pimeässä :)


keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

ERInomaiset pojat :)

Rölli pyörähti pääsiäisenä ensimmäistä kertaa näyttelykehässä. Emäntä hiukan hermoili huonoksi jääneen treenin takia, mutta kaikesta hälinästä ja pitkästä odotuksesta huolimatta Rölli Rönttönen jaksoi esiintyä hienosti.
Tuomarina toimi latvialainen Beata Petkevica, joka käsittele koira aihan ihastuttavasti. Ei nostanut ländereitä pöydälle arvosteltavaksi vaan kyykistyi viereen ja syötti Röllille ison kasan nameja :) Hiukan Rölliä siis tässä tilanteessa alkuun jännitti, kun hapaita katsoi mutta ei pahasti.
Tuloksena ERI, SA  ja ROP JUN (no tosin muita junnuja ei ollut, muta arvostelu siis loistava)

Ruca pyörähti myös yksin kehässä ollen siis ainoa avoimen luokan uros. Ja myöskin ERI ja SA. Tottuneesti ja hienosti esiintyi, vaikka emäntä oli ohjaksissa ja tassut tuomarin sylissä oli rapsuteltavana pitkän aikaa :)

Mutta siis paras uros kehässä marssivat isä että poika. Onneksi Taru oli tässä vaiheessa auttamassa esittämisessä :)

Voiton vei tällä kertaa jo ennestään voittoisa parsonländeri Sumo, Rucan ollessa toinen saaden vara- SERTIN ja vara -CACIBIN. Ei huonosti siis ollekaan. Ja Rölli siis parar uros 3.

Olen minä, ylpeä rakkaista koirapojistani, kyllä :)


maanantai 21. maaliskuuta 2016

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

RÖLLI 1.v

Rölli, Krumme Furche Lemoncello saavutti viime yönä klo 00.00 1-vuoden iän eli tänään 9.3 viettää hän syntymäpäiväänsä :) Pienestä suloisesta pallerosta on kasvanut kaunsi, fiksu,aktiivinen, leikkissä ja rohkea koiranuorukainen.
Siinä missä Ruca on aina vapaana juostesaan pysynyt lähellä, viilettää tämä pitkäkopi pitkällekin hyvän hajuisten tytön jälkien viemänä .... Ja hormoonihyrrä isukki tuppaa seuraamaan. Pihalla ulvovat jo kuorssa (tämän kyllä Ruca on opettanut pojalleen). Ja mamma saa harmaita hiuksia ja äänihuulet kipeäksi. Toistaiseski kyllä vielä onneksi käskystä kirmaava takaisi, toistaiseksi.... Kerran kyllä pyyhälsivät pitkäkorvan perään puistossa, ja silloin ei vauhti pysähtynyt ennen kun rusakko pääsi pusikon suojiin ei vaikka emäntä karjui niin että koko kylä raikui. Rusakko mennä viiletti parin metrin päässä karvanaamoista ja yritti parhaansa eksyttää kaarrellen ja kurvitellen, mutta näitä poikia ei ihan helpolla jätettykään... onneksi oli turvallinen puistoalue juosta niin koirilla kuin pitkäkorvalla.

Agilityssä Rölli on jo aikamoinen menijä, putket mennään vauhdilla jo melkein kulmasta kuin kulmasta ja esteitä haetaan hienosti. Keinu menee jo kokonaan, mutta toki vaatii vielä paljon treeniä. Puomikin jo muutaman kerran menyt kokonaan. A ja kepit vielä ihan aluillaan. Maltti on valttia noiden kontaktien ja keppien kanssa, sanoo emäntä. Perjantaina mennään eka kertaa vieraaseen halliin ihan oikeeseen valmennukseen Röllin kanssa, se olkoon kakaran syntymäpäivä lahja. Joskin toinenkin kerta on jo varattu :) Ehkäpä tuolta hallin myymlästä joku treenilelu voisi tarttua mukaan... Mutta kaiken kaikkiaan ihan super ihana ja innokas on tuo kakara kun agilitystä puhutaan tai mistä vaan :)

 9.3.2016 Rölli 1.v


 9.1.2016 Rölli 10 kk

 Pieni puuhastelija ei jää toimettomaksi jos tylsyys iskee... sohvatyynissä ei ol yhtäkään ehjää kulmaa enää...

Tyynynvaltaaja, kainalokoira... <3 p="">


 Höpelö pieni karvanaama :)



 Isänsä poika :)


 Ruca on Röllille edelleen se tärkein asia maailmassa, iso idoli :)

torstai 24. syyskuuta 2015

Ruca päänäyttelyssä ja piirinmestiksissä

Ruca nappasi syyskuussa piirinmesteruuskisoista 5. sijan tuloksilla 5 (agilityrata) ja 0 (hyppyrata). Emäntä on erittäin tyytyväinen tähän sijoitukseen, sillä treenien määrä oli kesällä hyvin vähäinen ja kisakokemuskin jäi muutmaan möllikisaan. Niillä ei paljon kontaktejakaan vahvistettu, siksipä piirinmestisviikonloppuna la agiradalla tehty nolla hyvin kontaktein antoin hyvän mielen lähteä sunnuntaina pm-radoille.Valitettavasti agiradalla ohjaajan hermo ei kestänyt ihan loppuun asti ja puomin kontakti loikattiin. No hypärille lähdettiinkin sitten niin rennolla meiningillä, että siellä meni kaikki aikalailla nappiin, palojon parempaan ei ohjaaja olisi siihen hätään pystynyt. Hyvä mieli jäi siis näistä Rucan toisista pm-kisoista ja sijakin yhtä ylempi kuin edellisenä vuonna.

Maalissa- kuva Sari Suonio

Rölli reippaana kannustusjoukoissa - kuva Sari Suonio
 -kuva Mirkka Kalmari

 -kuva Mirkka Kalmari

Päänäyttelyssäkin pyörähdettiin heinäkuussa, uusi kokemus meille, mieli aikalailla kyllä sekaisin Laran lähdön jäljiltä ja tilanne näkyi myös Rucan käytöksessä, oli aika lailla räyhät herkässä. Arvostelu kuitekin ERI eli erinomainen.
Ländereitä oli paiklla yhteensä 33 ja aikamoinen lita ihmisiä. Mukava tapahtuman kaikenkaikkiaan ja ilmatkin suosi sateisena kesänä.

Kuvat Minna Hanski.




Rölli tietysti tursitina opettelemassa tavoille.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

9.9.2015 Rölli 6 kk


Moi, mä oon Rölli 6kk ja ilahdutin "synttäri"-päivän kunniaksi emäntää aamulenkillä pyörimällä kuin väkärä itseni ympäri saadakseni tuon iskukin juoksemaan kanssani, haukkumalla hurjille peikoille siis kannoille - noh, ne nyt näyttää niin epäilyttäviltä ja sitten kieriskelin jossain hyvänhajuisessa mönjässä liaten itseni ja valjaani - tästä tuo emäntä ei jostain kumman syystä kyllä hirveesti ilahtunut- tuuppas mut suihkuun kun kotiin päästiin, kumma tyyppi....



 Oon kuulemma aikamoinen energiapakkaus ja rasavilli, mutta oikeesti tosi kiltti ja tottelevainen :) Reipas ja rohkeekin oon ja tietty nopee oppiin kaikkee, toi emäntä kun van ehtis kaikkee oikeeta opettaa, että ei tartteis ite keksii opittavaa :)






 Mun kesä on ollut täynnä kaikkee jännää ja mukavaa tapahtumaa. Ihan hemmetin surkeeta tosin oli, että Lara ja Leevi ei ollu enää mukana menossa, jotekin oli sitä vähän vaikee ymmärtää, itkeäkin piti hiukan kun Lara meidät jätti :(



 Mutta onneksi on tuo isukki, se on mulle kaikki kaikessa, ihan ykkönen! Toki noi emäntä ja isäntäkin on tosi tärkeitä, mut muut ihmiset onkin sitten aika se ja sama.





  Mut siis mitä kaikkee ollaan sit tehty. No mökillä ollaan käyty, mut ihan liian vähän, se on meinaa tosi metka paikka, mutta ehkä sit ens kesänä enemmän..
Sit oon tietty päässy iskukin mukaan aksajuttuihin ja osaan jo mm. mennä putekeen jo tosi hienosti, mut iskukki sen mulle opettikin :) Emäntä kuulemma mietti sillon, että miten sen yksinään mulle opettais, kun ei sattunu ketään oleen mukana enkä sillon vielä osannu paikka käskyä, no sit se keksi laittaa mut juokseman isukin perässä ja se olis siinä :)


Sit ehkä isoin juttu tänä kesänä oli käydä tuolla Virroilla länderileirillä... sillä oli kauheesti smanlaisia koiria ja piti tehä paljon kaikkia juttuja, kuten juosta kehässä ja antaa jokun naisen katosa hampaat yms.... Tää oli joku skaba jonka isukku on kuulemma pentuna voittanu ja vielä kerran aikuisenakin. Olin mäkin kuulemma oiken hyvä, vaikka en voittanu, vaan joku VSP-pentu :)

(kuva Tiina Koponen)
 Mutta parasta siellä leirillä oli että näin mun siskoo Liisaa ja veikkaa Reetuu, kyllä  meillä olikin kivaa ;)






Tosi paljon oon tavannu kaikkii uusii koirii kesän aikana, mut kyl mun ihan bestikset on tietty edelleen Peppi ja Lila, niiden kanssa onneksi nähdään aika usein, on vaan niin tosi kiva painia likkojen kanssa. Peppi painaa jo saman verran tai jopa vähän enemmän kun mä, vaikka sen on muutamaa viikkoa nuorempi, se on sellanen vanttera tyttö. Toi Lila on kyllä aika kirppu, mutta kyllä se menossa mukana kestää, on se sen verran rämäpää...


Täs on sitä päässy kuvaan noi "vanhuksetki" eli Minttu ja Elli ja tietty iskukki, aika hyvä lauma meillä :)


Nii ja sitten tietysti Loru -ihan paras sisko ikinä. Lorun kanssa on onneksi päästy painimaan aina sillon tällön ja päästään kuulemma jatkossakin, kunhan nuo emännät saa aikatalut sopimaan, toivottavasti pian :)

Kerttu ja Martta, mein parhaat lenkkikaverit, olivat mokomat oli monta viikkoa pois kuvioista, jotkut juoksut kuulemma...., mutta sitten tulivat onneksi päivähoitoon ja nyt taas aletaan lenkkeilemään yhdessä, kivaa, mulla olikin niitä jo ikävä :)


Sellasta tällä erää, iskukki saa kulemma ihan oman juttunsa tänne omista menoistaan, kun on kuulemma jotain ihan kivoja juttuja sillekin sattunu, mut kaikessa mää kuitekin tietty oon ollu mukana... ;)