Pääsiäisen näyttelykuulumiset

Tänä pääsiäisenä ei juhlittu sertiä eikä roppia. Vuorossa oli siis ipanan kolmennet näytelmät ja tuttuun tapaan lappeenrannan jäähallissa. Tuloksena EH eli erittäin hyvä. ERIä ei saanut kilmpkumppaneista (Heta ja Aida) kukaan, joten roppi jäi jakamatta kokonaan. Ainoastaan pentuluokassa kisaava Junnua sai lähteä kotiin ruusukkeiden kera.

Tuomari oli pettymys. Jo lauantaina parson-kehän laidalla katsoimme tuomarin toimintaa. Juoksutti kyllä koiria ympäriinsä ja eestaas, mutta tuomarin katse oli kaikkialla muualla kuin koirissa, enimmäkseen omassa puhelimessaan, jonka näpyttely kovasti vei herran huomiota ;(

Ja sama touhu siis jatkui maanantaina länderikehässä. Rucan kohdalla vielä meni niin, että kun laitton Iidan juoksuttamaan ipanaa eestaas, tyytyi tutkimaan jotain paperia, nostamatta katsettaan kertaakaan, katsoakseen miten koira juoksi.... ja puhelimen näpyttely senkun jatkui.

No, tuomarin hyväks on sanottava, että tutki koirat kyllä pöydällä varsin tarkasti ja aivan upeasti ipana antoi ison miehenkörilään itsensä tutkia, ei ollut yhtään epäileväinen. Ja muutoinkin ipana esiinty erittäin hienosti ;)

Tässäpä vielä arvostelu, tuomari siis ruotsinmaalta Carl-Gunnar Stafberg:

Aningen grov skalle. Bra bett ögon & öron & hals. Stark rygg. Bra skuldar & front. Lite nkappt vinklad bak. Behöver ny sträv pläs. Rör sig bra.

Sanatarkka suomennos otetaan vastaan ;)

Viikkoa ennen pääsiäistä ipana kuitenkin kävi hurmaamassa Imatralla mätsärissä tuomarin ja voitti isossa koiralaumassa siniset ja oli lopputuloksissa noin 40 pienen koiran joukossa BIS 5. Ei hullummin länderipojalta, joka vasta myöhään edellisenä iltana oli kotiutunut Levin retkeltä ja päivä oli kaikenlisäksi todella lämmin, ihmisiä ja koiria tungokseen asti ja odotus aika pitkä pitkä ennen kehään pääsyä.. ;) Ohjauksen hoiti tietysti tuttuun tapaan Iida ;)

Poseeraus kuva piti ottaa kuitekin, tai yrittää... Ajankohta palloleikin jälkeen ei ehkä ollut kaikkein paras..;)

"Tottahan toki me muutkin halutaa poseerata, kyllä me osataan tää touhu, vaikka vähän kuuma oiskin..." :)

Pitkästä aikaan pääsiäisenä saatiin myös koko koiralauma koolle ja piha näkymä olikin hetken kuin koirapuistosta konsanaan, tässä kaikki kauniisti järjestyksessä. Eli kuvassa meidän kolme kolpan lisäksi "koiravahtien" Tarun villikset Mila ja Ava sekä Iidan karvaturrit Veeti ja Nella ;)

Kolmen kopla porojahdissa

Eli loman vietossa Levitunturin maisemissa. Poroja todellakin nähtiin. Samaiset yksilöt viettivät aikaa useita päiviä lähes tarkalleen samassa paikassa, eivätkä olleet moksiskaan ohikulkevista autoista tai pällistelevistä ihmisitä koirineen. Leevi pääsi ihan oikeasti porojahtiin metsälenkillä, kun eräs uljas sarvipää otti suunnan suoraan porukan perässä tallaavaa Leeviä kohti. Tolleriherra oli tapansa mukaan niin omissa maailmoissaan, että huomasi poron vasta kun se oli ihan lähellä. Tää oli jo varma, että se rysäyttää suoraan tolluskan yli.... No, huomasihan tuo lopulta poron ja häntä pystyssä syöksähti antamaan porolle kyytiä, ehkä n. 10 metrin verran jonka jälkeen tyytyi nuuskuttelemaan mielenkiintoisia jäkiä...;) Läntsykäiset ja matkaseuralaistemme saksanseisoja Jörö kyllä olisivat taineet antaa kyytiä vähän pitemmänkin matkaa, jos olisivat saaneet...

Levillä oli mitä loistavimmat ulkoilukelit ja kylläpä me ulkolitiinkin. Heti ensimmäisenä aamun auringossa vietettiin kolme tuntia suksilla kera koirien. Toki eväät oli repussa, kuinkas muuten ;) Levillä on peräti 12 kilometriä talvikävelyreittejä, mutta nuo olivat valitettavasti siinä kunnossa, että eivät enää kantaneet. Mutta hyvät pyörätiet, kelkkareitit ja koirahiihtolatu tarjosivat mitä mainioimmat olosuhteet koirien kanssa ulkoiluun. Ja pakko tunnustaa, että viikon lopussa jalat olivat enemmän kuin puhki...;) Mökissä olikin iltaisin hyvin hiljaista porukkaa.

Isänäväki ehti ottamaan tuntumaa vauhdin hurmaan myös laskettelurinteessä ja Hullun Poron areenalla musiikin tahdissa. Mutta ehdottmasti huimimman, vauhdikkaimman ja riemua nostattavimman kyydin tämä sai, kun pikkumies valjastettiin suksien eteen... En olisi ikuna uskonut millä voimalla ja vauhdilla tuo pieni ländenpoika mennä viipotti Mikkoa vetävän Jörön perässä. Ei mainannut mammalla vauhissa kantti kestää ja alamäissä olikin pakko laittaa jarrut päälle. Voi tuota vauhdin riuemua... ;) Se meni nyt kunnon vetovaljaat osotoon ja ensivuonna kunnon reeni päälle...

Retki oli mitä loistavin ja mökkkin mitä mahtavin, loistavine oleskelutiloineen ja ihaninen sisustuksineen. Kyllä kelpasi neljän karvaturrin kanssa asustaa. Toinen viikkoo olisi mennyt kevyesti, mutta kyllä koiruudet silti taisivat olla varsin tyytyväisiä kotiin päästyään, varsinkin pikkuneiti...;)