Vielä on kesää jäljellä...

... mutta kummasti ne kesä-ja heinäkuu johonkin vain katosi. Lämmintä tänä kesänä on kuitenkin piisannut ihan riittämiin, joten viielämmät kelit ovat olleet suorastaan jopa tervetulleita ;)

Mihin se kesä sitten katosi:

Muutto uuteen kotiin sujui touko-kesäkuun vaihteessa ihan mukavasti. Uudessa paikassahan oltiin rampattu jo parin kuukauden ajan remonttia tekemässä tai ainakin valvomassa ja lenkkipolut olivat jo pitemmältäkin ajan osaittain tuttuja eli ihan vieraisiin maisemiin ei kolmen koplan tarvinnut siirtyä. Liekkö tuo sitten auttanut asiaa, mutta varsin hyvin nuo näyttäisivät kotiutuneen.

Viimeisenä muuttopäivänä oli mielenkiintoista seurata jokaisen koiran rektiota tapahtumaan.
Leevi ei ollut mitä ilmeisemmin aivan valmis jättämään vanhaa kotia, vaan vaihtoi makuupaikkaa sitä mukaa kun pedit hävisivät alta ja makaili lopulta tyhjällä lattialla, mutta ei toki hanttiin pistänyt lähdettäessä. Leeville kyseessä oli jo neljäs muutto. Hyvin tuo näyttää tänne sopeutuneen. Leeville kota on se must-juttu ja vielä ehkä suurempi ihanuus on se, että lenkille metsään pääsee suoraan pihasta. Eli varsin hyvätuulinen ja hyvin voiva vanhus uutta kotia asuttaa ;)

Lartsulaisen reaktio oli ehkä kaikkein huomaamattomin, kun piti kyllä huolen, että mamma ei hävä, mutta niinhän tuo pitää aina. Kovasti jännitin, että miten Lara tressaa uudessa paikassa oloa, mutta hyvin on pirteä pieni koiruus ollut eli mitään suurempaa stressireaktiota ei ole ollut nähtävissä. Nyt vasta hiljattain on liikkuminen käynyt selvästi holtittomammaksi, kun alku keäsän painoin mökilläkin vielä rapusia ylös alas sorsia jahdatessaan ja pomppi vielä varsin korkealle. Odotettavissahan se on ollut, mutta vaikutikko muutto asiaan nopeuttavasti vai ei, ei kai sitä voi koskaan oikeasti tietää (DM- koirille suositellaan mahd. stressitöntä elämää). Iloinen ja pirteä toinen on koko ajan ollut, joten ehkä turha pohtia näitä asioita liikaa. Yksi huomion arvoinen seikka Larassa on ollut se, että illalla hipsuttaa makuuhuoneeseen omaan koppaansa heti kun huomaa minun tekevän nukkumaan lähtöä, kun edellisessä kodissa tämä ei tullut kuuloonkaan, kun makuuhuone oli yläkerrassa...;) Yhdessä tasossa asuminen toki palvelee vanhuskoira paljolti muutenkin. Laralla muutto oli vasta elämänsä toinen.

Rucan reaktio muuttopäivänä oli selkeästi voimakkain. Pihalla aina hyvin pysynyt koiruus ei enää olisi pysynyt aidan sisäpuolella vaan hipsutti jatkuvasti makoilemaan ns. parkkipaikalle auotallin eteen. Lopulta hypähti avoimesta ovesta fiudeen ja käpertyi etupenkille nukkumaan eikä todellakaan hievahtanutkaan paikaltaan ennen auton starttaamista...eli ei ollut epäilystäkään siitä halusiko toinen mkaan vai ei ;)
Sopeutumisvaikeuksia ipanallakaan ei näyttäisi olleen, hvyin on ottanut niin pihan kuin lenkkipolutkin omikseen.. Terveenäkin toinen on pysynyt eli pissa-/eturauhastulehdus on pysynyt toistaiseksi kurissa.

Lämmin kesä on lenkkipolkuihin tuustumisen ohella saanut meidät tietysti tutustumaan myös paikallisiin rantamaisemiin...